tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

Nyt ei naurata enää ei.

16. savuton päivä menossa. Alku meni kuin pilvessä ja rinta rottingilla. Olo oli varma ja mieli kirkas. Laastareiden loputtua (n.12vrk), siirryin satunnaiseen 2mg nikotiinipurkan käyttöön ja huomasin että tupakoinnin kaipuu alkoi hieman nostaa päätään, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan ja olevan osa nikotiinista irrottautumista.

Pari viimeistä päivää olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen masentunut, ahdistunut ja yliherkkä ja minä joka en ole koskaan osannut itkeä, itkin eilen hervottomasti miltei koko illan. Taustalla on todellisia ongelmia pitkäaikaisen työttömyyden, tarkoituksettomuuden ja oman paikkansa löytymisen suhteen, mutta ne on jotenkin pysynyt hallinnassa tähän asti.

Mietinkin nyt onko tupakointi ollut merkittävä keino paeta ongelmiani, hukuttaa ne savuverhoon ja nyt sitten ne tulevat esille? Eilen kyllä oli lähellä etten lähtenyt ostamaan tupakkaa...olin niin hajalla, peloissani ja luulin sekoavani ja ajattelin että väliäkö sillä jos poltan jos mielenterveyteni nyt romahtaa, mutta jokin viimeinen selkeyden hiven kehoitti olemaan enää pakenematta ja ottamaan vastaan se mitä tulee.

Kävi mielessä myös että onhan tupakka myös eräänlainen masennuslääke, vaikkakin terveydelle vaarallinen. Se on kuitenkin pitänyt mua pystyssä ja ollut ainoa mielihyvänlähde silloin kun muuta ei ole ollut.


«13456726

Viestejä yhteensä

  • editoi toukokuu 2008
    Pitkälti samoja tuntemuksia on ollut minullakin, käypä kurkkaamassa tuolla omassa ketjussani. Ymmärrän tosi hyvin, että jos masennus on sinulla jo ollut piilevänä, tupakanpolton lopettaminen saattaa laukaista sen esiin lopullisesti.

    Olet käyttänyt laastareita melko lyhyen ajan (12 vrk?). Itse käytin niitä 3 kk, aloittaen vahvimmilla ja sitten asteittain vaihtaen miedompiin. Koko tänä aikana, kun laastareita käytin, ei suurempaa tupakanhimoa esiintynyt, mutta nyt n. kuukauden ajan on tämä ollut yhtä taistelua :evil:

    Joten suosittelen sinua vielä jatkamaan laastareilla vähintään pari kolme kuukautta, jotta pääset pahimman yli.
  • Nyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Jaksa vaan ilman röökiä, ei se sun olotilaas paranna kun hetkeksi. Nikkikset palaa kuin bumerangi ja sama meno jatkuu... Toivon helpotusta sulle!!
  • editoi toukokuu 2008
    Niin, minä suosittelin hänelle laastareita EN TUPAKKAA, voisit Nyytti lukea nuo viestit ensin vähän huolellisemmin, ennenkuin alat pelotella noilla nikkisoireilla :evil:
  • Miuku75 Oulu
    editoi toukokuu 2008
    Kyllä se tuo nikkispeikko on pirullinen "kaveri", tuli se olkapäälle sitten tupakan tai muiden nikotiinituotteiden takia istumaan.. :evil: :evil:
    Minäkin kyllä suosittelisin sinua Tushka käyttämään hiukan pitempään noita laastareita. Aivan kuten Tears kertoi. Ja pikkuhiljaa niitä sitten vaihtamaan pienempään voimakkuuteen. Pikkuhiljaa nikotiinista eroon. Liian jyrkkää laskua ei kannata tehdä.
    Ja ihan kuin Nyyttikin tuumasi, tupakka ei sitä olotilaa parantaisi kuin hetkeksi, vaikka se "masennuslääkeeltä" tuntuukin joskus niinkuin kerroit. Usko pois, tiedän tunteen... :roll:
    Voimia ja tsemppiä sinulle!! Ja tietysti meille kaikille savuttomuuteen pyrkiville!!
  • Marketta Heikkilä Pirkanmaa
    editoi toukokuu 2008
    Voisit vielä jonkin aikaa käyttää laastareita tai muita nikotiinituotteita, jos sinulle on niistä apua. Minulla ne eivät tehonneet yhtään, mutta Champix- kuurin avulla pääsin pahimmista vieroitusoireista yli. Se vei myös makean mieliteon, jopa kahvikin maistui omituiselta, vaikka olen kahviaddikti...

    Olen todennut saman kuin sinäkin, että tupakka on ollut minulle eräänlainen "mielialalääke", helppo tapa saada mielihyvää ja suojamuuri minun ja maailman välissä. Eli nyt täytyy hakea mielihyvä jostain muusta, nähdä vaivaa sen eteen. Ulkoilu on yksi hyvä keino, samoin uusien harrastusten opettelu, siis luovuus yleensäkin. Liikunnan avulla voi pitää painonsa myös kurissa, ruoka alkoi maistua minulle champixin jälkeen vähän liikaa. Maailma täytyy kohdata ilman tupakkaa ja se on uuden savuttoman identiteetin omaksumista, vähitellen ja harjoituksen kautta. Minullakin on ollut toisinaan ahdistusta, mutta kun oivalsin, että minulla ei ole "oikeasti" mitään hätää, vieroitusoireita ne vain ovat. :mrgreen:

    Ota vain rauhallisesti päivä kerrallaan savuttomana, sinussa ei ole mitään vikaa vaikka toisinaan hankalalta tuntuisikin. Lähde reippaalle kävelylle, se auttaa varmasti, samalla voit miettiä jonkin uuden harrastuksen aloittamista tai uuden asian tekemistä. :XD:

    Tsemppiä, SINÄ voitat!!! :thumbup:



  • Nyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    tears kirjoitti:
    Niin, minä suosittelin hänelle laastareita EN TUPAKKAA, voisit Nyytti lukea nuo viestit ensin vähän huolellisemmin, ennenkuin alat pelotella noilla nikkisoireilla :evil:
    ?????? Pelotella?????

    Minä suosittelin ettei ainakaan polttaisi. Nikkiksillä ei kai tarvii pelotella, ne on varmaan kaikille tutut???
  • Katja Helsinki
    editoi toukokuu 2008
    Kysymys, jota mä esitin itelleni ekat puoli vuotta lopettamisen jälkeen: " Tuleeko musta enää koskaan se sama vanha, hyväntuulinen, iloinen ja energinen Katja?"

    Vastaus: KYLLÄ!!

    Tupakan lopetus oli mulle henkisesti todella raskas prosessi, koin jopa elämäni ensimmäisen oikean masennuksen sen jälkeen. Itkeskelin, nukuin loputtomasti, ryvin itsesäälissä ym. Pelkäsin aidosti ja oikeasti, että mä olen sillä lopettamisella mennyt tuhoamaan mun aurinkoisen persoonan.

    Onneks olin väärässä :D Nuo kaikki yllämainitut asiat vaan osoittaa, miten vahvasta myrkystä on kyse kun tuollaista joutuu läpi käymään päästäkseen siitä eroon.

    Nyt olen taas ihan sama minä, joka olin viime keväänä, mutta henkisesti paljon vahvempi. Mitään hyvää sanottavaa ei ole enää siitä tupakoivasta minästä, mutta eipä ole tarvetta energiaa tuhlata siihen katumiseenkaan, että poltin. Olen vain YLPEÄ lopettamisestani :)

    Tsemppiä hurjasti tänne!!
  • harakka_2 Ulvila
    editoi toukokuu 2008
    Mä olen ollut koko ajan alakuloinen.
    Vaikka päällisin puolin olen iloinen ja ylpeä itsestäni, tulee välillä onneton olo.
    Mulle tupakka on ollut enimmäkseen sosiaalinen tapa, kavereistani vain yksi on savuton (no nyt sitten minä ja mun mies!) ja tupakoinnin lopettamisen alkuvaiheessa omalla kohdallani en osaa sanoa onko helpompaa olla menemättä muiden mukana "tupakalle" vai jäädäkö yksin siksi aikaa kun muut rupattelevat iloisesti ulkona?
    Kun niksat iskee ja muut lähtevät porukalla tupakalle ja minä jään yksin sisätiloihin, olo on vainoharhainen. Muut menevät puhumaan pahaa minusta ja laativat suuria salaliittoteorioita vain siksi että minä en polta. :shock:
    Vaikka järjellä yritän itselleni koko ajan puhua, että tuo ei ole totta eikä mahdollista eikä edes järkevää ajattelua, vieroitusoireet saavat aikaan sen että järki sammuu.
    Jos menen mukaan ulos, en kovin kauaa pysty vieressä haistelemaan ilman että fyysiset vieroitusoireet palaa.
    Nyt tämän lopetukseni jälkeen tein päätöksen että pidän jonkinmoista etäisyyttä tupakoiviin ystäviini, mutta olen todella yksinäinen.
    Yksi tupakoimaton ystävä, mutta ihan joka päivä en jaksa saman ihmisen ongelmia kuunnella... :lol:
    Kun olen yksinäinen, se edesauttaa minulla masennuksen kehittymistä.
    Kun alan masentumaan, minun on vaikea löytää itse ulospääsyä pimeydestä. :(
  • Nyytti Länsiranta
    editoi toukokuu 2008
    Hankala juttu. Mitä voisit itse kuvitella tekeväs? Juokset ympäri taloa?? Pysyt 5 metrin etäisyydellä?? Mitä??
  • Katja Helsinki
    editoi toukokuu 2008
    Otappa harakka se asenne, että näytät ystäville miten loistavaa elämä on ilman röökiä :) Ole hyväntuulisena heidän kanssaan kun he käyvät tupakalla ja henkisesti taputtele itseäs samalla olkapäähän kun sun suussa ei ole myrkkypötköä.

    Näin minä toimin aikanaan ja nyt meillä on kaveripiirissä jo monta monta lopettanutta kun vaan vakuuttelin kaikille, että kyllä se lopetus kannattaa :)

    Tsemppiä!!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.