tupakoinnin lopettaminen ja mielenterveys

12021222325

Viestejä yhteensä

  • editoi helmikuu 2016
    Kuule Vaari,
    paljon mukavampi sinun teräviä pohdiskelujasi on lukea kuin hätäisiä: Onnittelut kuukaudesta! ja Kiitokset onnittelusta!

    Muutto omasta talosta ”vieraisiin” on sinulle varmasti elämää suurempi asia ainakin niin kauan, kunnes olet saanut ratkaisun tehdyksi. Isäni sanoi aina, että omasta talosta lähden vain jalat edellä, mutta vietti viimeiset vuotensa palvelutalossa. Tupakka kyllä todistetusti auttaa silloin, kun mietintämyssy on päässä. Jos hyvin harvakseltaan kessuttelee, mieli rauhoittuu ja keskittyminen helpottuu.

    Koeta kuitenkin ratkaista psyykkisesti kieltämättä vaikea asia ilman tupakkaa. Ajattele elämääsi eteenpäin. Mieti, haluatko tosiaan polttaa sisätiloissa? Omakotitalossa ulkona tupakointi on helppoa omalla tontilla naapuria häiritsemättä. Entä jos muutat rivitaloon ja yhtiöjärjestys kieltää pihalla pössyttelyn. Kerrostalossa on kohta miltei pakko poltella sisällä, kun parveketupakointi ei ole sallittu ja ulkopaikatkin alkavat olla jo kiven alla. Monissa palvelutaloissa on tupakointi kielletty, eikä juuri kukaan vuokraa asuntoa tupakkimiehelle. Kun ikää vielä karttuu, jalat saattavat tehdä ulkona pistäytymisille tenän.

    Lohdutukseksi Stumpin toiminta-ajatukselle vieras kerettiläinen loppukaneetti.
    Ymmärsin, että olet yli kahdeksankymppinen. Kun olet reippaasti miesten keskimääräisen iän ylittänyt ja jos keuhkosi ovat normaalissa kunnossa, niin jos oikein vaikeaksi menee, ikkuna auki ja siitä vaan parit hermosavut päivässä, kunhan et vallan ketjupolttajaksi heittäydy. Minä ainakaan en menisi paheksumaan. Toivotaan kuitenkin, että salainen itseinhosi estäisi moisen hairahduksen!
  • Kiitos Klasse tuesta. Minulla on todellakin lekurien mukaan edelleen yllättävän hyvä hapenottokyky ja keuhkojen tilavuus. Tuota "hermosavu" juttua en varmasti tee. Sen verran itsepäinen jäärä olen. Kun 1969/1970 vaihteessa päätin, että nyt rakennetaan talo vaikken saanut edes tontin käsirahaa kuin myymällä auto. Ostin huhtikuussa 1970 tontin, kesäkuun 6 päivä valettiin perustus ja elokuun alussa sain muuttoluvan kun wc:t ja muut välttämättömät oli ok. Talkoilla tehtiin velipoikien kanssa.
  • Vaari, lueskelin kirjoituksiasi tuolta toisestakin poterosta.
    Näyttää siltä, että sinulla on nyt pahimmillaan tuo kolmen kuukauden alakulo ja surutyö. Minut se vaihe on jo kahdesti saanut aloittamaan tupakoinnin uudelleen. Tällä kertaa sain taisteltua sen ohi. Yritä vaan jaksaa, usko että se menee ohi ja voit taas aidosti iloita siitä, ettei sinun enää tarvitse polttaa.
    Siltä minusta nyt tuntuu. Voi olla, että kohta tuntuu taas erilaiselta. Aaltoliikettähän tämä tuntuu olevan.
    Ja kirjoita vaan tänne. Minä iloitsen niistä yksittäisistä, nopeist onnitteluista, mutta myös pidemmistä pohdinnoista. Kaikesta on apua.
  • Minulla on niin, että likimain joka toinen päivä saa todella sinnitellä puoliin päiviin ennen kuin alkaa helpottaa. Koitan keksiä kaikenlaista, vaikka aktiivisuus onkin miltei nolla. Nuo lumihommat toi "pakkotyötä". Ei sekään kovin mukavaa ollut kun nuoskalumi oli todella painavaa kolata. Helpointa on tehdä 0,5 - 1 km kävelylenkki. Teen kaksi lenkkiä/pv nyt kun ei ole lumitöitä. Ennen tätä lopetusta kävelin n. 3 km/pv. Hieman liukkaat maastot ja raskaat talvikengät (lämpösaappaat) tehostaa nyt talvella lenkkiä, vaikka matka jää lyhyemmäksi.

    Voit olla varma, että sätkää en suuhun pane. En osaa sanoa olisiko helpompaa, jos olisi alkanut käyttää alussa korvausaineita, mutta kun en kerran alkanut, en tee sitä enää. En edes mietiskele enkä arvuuttele sitä.
  • Nikol Ouluntienoo
    editoi huhtikuu 9
    Nostellaan vanha keskustelu ylös, koska tästä on varmasti hyötyä muillekkin kuin minulle.

    Välillä olotilat ovat sellaisia et tekis mieli miettiä laitoshoitoa, kunnes parin tunnin päästä olo yhtäkkiä tasaantuu. Iltaisin ei ole koskaan ollut ongelmia, sitä on kuin ihan oma itsensä. Keskittymiskyvyssä tosin on silloinkin vähän toivomisen varaa.

    On vain erittäin mielenkiintoista, miten herätessä alkaa ahdistus, josta päivän edetessä kehittyy pikkuhiljaa voimakkaampi, ja kylkiäisenä tulee myös masennus. Keskipäivän aikoihin huipulla käydessään alkaa olo helpottaa, masennus lähtee ensin ja ahdistuksetkin loppuvat alkuillasta.

    Huonojen yöunien jälkeen oireisiin laitetaan kertomerkkiä.

    Pahimpaan aikaan ajatukset laukkaa murheissa, eikä näe valoa tunnelin päässä. Suurimpana huoletuksena läheiset ja tuttavat, hyvin pienistä asioista sitä osaa huolestua muiden hyvinvoinnista. Jos jollekkin sattuu arkipäiväinen vastoinkäyminen, huolestuu heti ja ajatuksissaan toivoo että toivottavasti kaveri ei saa masennusta.. Iltasella sitten näitä päivän ajatuksia läpi käydessä ei voi kuin suu auki ihmetellä.

    Taustatietona itsestä sen verran, että olen aikanaan potenut masennusta ja paniikkihäiriötä. Lähes kymmenisen vuotta sitten kävin nämä läpi, kun asiat kasaantuivat tasolle jota en jaksanut enää. Silloin tosin oli pääasiallisena murheena omat huolet, ei muiden.
    Ilman tupakkaa:

    Ilman nikotiinia:
  • Minulla oli aika rajuakin mielialanvaihtelua alussa,  n. 4 kk savuttomuuden jälkeen alkoi vasta tasaantua. Ja väsymys oli infernaalista. Tämäkin toki varmasti yksilöllistä, miten kenelläkin kestää ja vaikuttaa. :)
  • Tuo väsymys on varsinkin yksilöllistä, minä kärsin alussa unettomuudesta. Vaikka ei nukuttanut, silti ei pystynyt mihinkään keskittymään.
  • Minulla taisi muuten olla unettomuutta silloin kun lopetin nikotiinikorvaustuotteilla. Liekkö ne vaikutti..? Nyt kun en käyttänyt mitään, olisin voinut nukkua kellon ympäri ekat 4 kk  :o
    Mutta kumpikaan ei niin kiva, ja yksilöllistä toki varmasti kaikki. :)
  • Nikol Ouluntienoo
    editoi huhtikuu 10
    Kyllä minäkin olen pääasiassa nukkunut ihan normaalisti. Joskus vuorotyöläisellä saattaa jäädä välillä kehnoksi unet kun pitääkin heräillä huomaavattavasti aiemmin.

    Tarkemmin jos nyt asiaa miettii, niin on sitä herkempi ollut rytminmuutoksiin.
    Ilman tupakkaa:

    Ilman nikotiinia:
  • Nikol Ouluntienoo
    Jotta tätä lukiessa ei tarvitsisi säikähtää, täytyy minun kirjoittaa hieman tilannepäivitystä :)

    Pahimmat mielentilan heittelyt lähtivät itsellä nyt liikkeelle, kun sorruin 2.5kk nikotiinittoman kauden jälkeen pureskelemaan nikotiinipurkkaa yhtenä päivänä. Asiaa ei auttanut yhtään ne 2-3 pannua kahvia jota kiskoin sillä hetkellä tupakanhimon sijaisena.

    Eli omasta mielestäni todennäköisesti kärsin aloituksen vieroitusoireet uudestaan, eikä tällä kertaa ollut edes champixia apuna lievittämässä. Nyt kuukauden jälkeen on mieli tasaantunut huomattavasti, vaikkakaan vieläkään ei mennä ihan normaalitilanteessa. Eli kyllä näistä voi yli päästä!  :)
    Ilman tupakkaa:

    Ilman nikotiinia:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.