~~Stumpista Lainattua~~

2456721

Viestejä yhteensä

  • editoi joulukuu 2008
    Olisiko sillä väärällä-tavalla-lopettaa jotain tekemistä ymmärryksen kanssa. Jos ihminen HALUAA lopettaa ULKOPUOLELTA TULEVISTA (vääristä) syistä, esim. näyttämisen halusta; kyllä minä pystyn mihin tahansa.. tai pakon edessä, ei ole rahaa ostaa tupakkaa, tai kun työporukalla päätetään, tai puoliso/äiti/kaverit käskee/suosittelee/painostaa, tai sairastumisen pelosta tai kun tupakointi ei ole trendikästä/ se on epäterveellistä tai jostain muusta ulkoisesta syystä, ILMAN OMAA SISÄISTÄ HALUA, TIETOA JA YMMÄRRYSTÄ. Niin onhan repsahduksen vaara huomattavasti suurempi kuin silloin kun hän HALUAA LOPETTAA sen tietoisesti: ITSE HALUAA OIKEASTI IRTI TUPAKASTA. YMMÄRTÄÄ että nikotiiniriippuvuus on sairaus. SE HALU LOPETTAA TULEE ITSENSÄ SISÄLTÄ. Kun TIEDÄT että tupakka on vihollinen etkä näe sitä missäntapauksessa ystävänä, josta joudut luopumaan... Usein kun ihminen oikeasti haluaa jotakin, hän on valmis tekemään töitä saavuttaakseen haluamansa. Sama tässä irti-tupakasta-projektissa, kun haluaa elää savuttomana, eikös olekkin luonnollista hakea apua, etsiä tietoa, kokeilla eri vaihtoehtoja, mutta mennä päämäärätietoisesti kohti päämääräänsä. SISÄISEN HALUN JA YMMÄRRYKSEN ANTAESSA PUHTIA JATKAA HUONOINAKIN HETKINÄ.


    Karrikoidusti lyhennettynä: väärin lopettanut suree menettyä ystäväänsä ja kaipaa sitä lopun ikäänsä, Oikein lopettanut on ymmärtänyt että on päässyt eroon vihollisestaan loppuiäkseen.
  • editoi joulukuu 2008
    Hienoa pohdintaa Hammer !!
    Laitetaan vielä yövirkuille pientä pohdittavaa :wink:




    Nm. Boondock kirjoittama

    Kun lopettaa tupakoinnin, niin kannattaa tutustua netistä löytyviin tieteellisiin tutkimuksiin huumerippuuvuksista. Niitä lueskelemalla voi kenties saada tietoa siitä psykologisesta mekanismista mikä meitä kaikkia huumeriippuvaisia vaivaa, miten se riippuvuus ohjailee ajatustasolla meitä. Huumeriippuvuus(nikotiini on täysverinen huume) nykyään luokitellaan täysin aivosairaudeksi ja sen mekanismeja neurobiologisesti ja psyykkisesti tunnetaan varsin hyvin. Itselleni oli aikamoinen järkytys, että tietyssä vaiheessa lopettamisessa tulleet tuntemukset on niin selvästi diagnosoitu sairauden oireyhtymäksi.

    Elikkä mun pointti on se, että kun haluaa päästä huumausaineesta eroon, se vaatii riittävästi tietoa ja halua ymmärtää omaa addiktiotaan. Kannattaa unohtaa jo mielikuvatasolla ne nikkispeikot sun muut vertauskuvallisesti olkapäällä kuiskuttelevat hahmot ja tarkastella koko asiaa täysin eri näkökulmasta. Riippuvuus on psyykkinen ja neurobiologinen sairaus ja nikotiinin kohdalla tuntuu olevan sillä tavalla, ettei siihen riittävän vakavasti osata suhtautua sen laillisuuden vuoksi, vaan kaikenlaista örrimörriäisnikkikset vielä hallitsee ihmisten mielikuvamaailmaa.

    Tietysti on ihmisiä jotka pääsee eroon helpostikkin, mutta riippuvuus jää uinumaan taustalle yhtä helposti. Tärkeintä ja paras vaihtoehto on se että jättää ne yhdetkin savut pois ja lisää ne klassisiin neronleimauksiin sanonnoissa. Ehkä joskus tuo sanonta iskostuu ihmisten tajunaan riittävästi , että siitä yhdestä röökistä tulee lähinnä vitsi, eikä sitä kukaan ajattele vakavasti edes.
  • editoi joulukuu 2008
    tupakoimatta kirjoitti:
    Hienoa pohdintaa Hammer !!
    Laitetaan vielä yövirkuille pientä pohdittavaa :wink:




    Nm. Boondock kirjoittama

    kyllä ne nikkispeikot mulla ainakin toimi. Oikeastaan ne oli keksittyjä nimiä vieroitusoireille. Jos ja kun nämä peikot olivat minulle muistuttajia oikeista asioista, niin en koe näiden lääketieteellisten asioiden "peikottamista" ongelmana subjektiivisella tasolla.

    Luulempa, että lääketieteen opiskelijat ovat mestareita keksimään muistisääntöjä opetellessaan ihmisen ruumiintoimintoja korkeammalla tasolla kuin "ruoka sisään, paska ulos" :wink:
  • editoi joulukuu 2008


    #Tietysti on ihmisiä jotka pääsee eroon helpostikkin, mutta riippuvuus jää uinumaan taustalle yhtä helposti. Tärkeintä ja paras vaihtoehto on se että jättää ne yhdetkin savut pois .#

    Tähän haluan ottaa kantaa ja tuoda oman näkökantani pohdittavaksi:
    Minulle tämä irti-tupakasta-projekti on ollut myös henkisen kasvun projekti, lähdinhän taistoon vaikka läpi harmaan kiven-fiiliksellä. Projektin edetessä olen kiinnostunut entistä syvällisemmin aiheeseen "sairaus nimeltä riippuvuus" sekä siitä miten se toimii ja miksi se toimii niin. Tietomäärän ja ymmärryksen kasvaessa olen mielestäni löytänyt sen punaisenlangan, ymmärtänyt lopultakin miksi tupakoija tupakoi vasten tahtoaan (ei tietenkään kaikki tupakoijat, sillä osa heistä tupakoi siksi kun haluaa tupakoida?? :D ) Enää en tarvitse keskustella itseni kanssa siitä että tekeekö mieleni polttaa, vaan siitä miten helpotan näitä oireita jotka aiheutuvat tästä toipumis vaiheesta, kun minun mieli toipuu riippuvuudesta ja kroppa palautuu pikkuhiljaa siihen pumppaamastani myrkkykuormasta... Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka sata sivua pitkän tarinan, niin paljon uusia ajatuksia on syntynyt ymmärryksen ja tiedon myötä, mutta taas lyhyesti ilmaistuna: TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN ON VÄHINTÄÄN YHTÄPALJON HENKINEN KUIN RUUMILLINENKIN PROJEKTI.
    Minin ihmeeseen minä sitä tupakkaa olen tarvinnut? .. tämä kysymys alkaa jo vähitellen hymyilyttää.. niin mihin tosiaankaan..
  • editoi joulukuu 2008
    Samaa olen minäkin miettinyt, että mihin ihmeeseen minä olen tupakkaa tarvinnut.Minulta vei yli 40 vuotta ennen kuin edes älysin yrittää tätä irtiottoa.Nyt kun olen olluyt yli 3 kk polttamatta,niin en todellakaan halua enää palata siihen orjuuteen.Kaikki on nykyisin niin paljon helpompaa.Tupakka ei enää rytmitä päivääni vaan minä.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi joulukuu 2008
    Hienoja juttuja ovat kaikki.. tieteellisetkin.. myös kauheat kuvat syövän turmelemista keuhkoista, suusta tms. voivat auttaa lopettamisen motivoinnissa.

    Kuitenkin uskaltaisin väittää, että meitä lopettavia on moneen junaan. Niitäkin, jotka selviytyvät, on monenlaisia. Toisilla tunteet, mielikuvat (nikkispeikot) pelaavat enemmän kuin järkisyyt. Niin se vaan on. En osaa sanoa onko varsinaista väärin lopetusta, mutta jatkon kannalta tietenkin omien kestojuttujen pitää pelata. Tässä tulee nimenomaan kriittisiksi ns. "toisille tehdyt lopetukset". Kun lopettamisesta on kulunut niinkin pitkä aika kuin minulla, asiasta alkaa tulemaan itsestään selvyys - jollain tasolla. En kuitenkaan voi koskaan olla kuin sellainen, joka ei ole koskaan polttanutkaan. Riski sortua ja jatkaa pahaa tapaa on varmaan tavallaan sama kuin alkoholisteilla. Heillä "Ei pisaraakaan" ja meillä "Ei henkostakaan". Tarkkana joutaa olemaan. Näillä eväillä kuitenkin ajattelin pärjätä tämän neläjännen vuoden.

    Toivottavasti tässä kirjoituksessa ei ollut liikaa itsestään selvyyksiä, ristiriitaisuuksia tms. tarkoitukseni on vilpitön.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • editoi joulukuu 2008

    Hienoja pohdintoja , laitetaanpa lisää

    nm. Ares kirjoittama



    Syvään hengittäminen auttaa rentoutumaan. Tässä tapauksessa kannattaa tosiaan hengittää syvään ja miettiä mitä haluaa ja mikä on nikotiini riippuvuuden aiheuttamaa harhaa. harhaa, joka saa sinut luulemaan, että sinä haluat tupakoida.....mieti! jokainen kerta kun nikotiini tekee tämän tempun mielellesi, niin mieti onko todella kyse omasta halustasi, vai riippuvuus sairaus sinussa.

    Pysähdy myös kuulostelemaan nikotiinin himoasi kun se kohtausluontoisesti iskee. Mieti miltä se tuntuu. Onko se vain pieni kutiava näppylä rintalastan alla, jota et savuttomana ylety rapssuttamaan? Onko se oikeasti niin paha tunne, että se saa sinut hyppimään seinälle? auttaako seinille hyppiminen?
    No mikä siihen sitten auttaa? Vastaus on yksinkertainen: ei mikään, joten rauhoitu ja hengitä syvään. Se tunne helpottaa kohta kun vain rauhallisesti kuulostelet sitä.

    Kun lähdit nikkiksissä kioskille, on se juuri tätä seinille hyppimistä. Matkalla sinne jatkoit seinälle hyppimistä, etkä edes huomanut, että kohtaus on jo lievenemään päin; jätithän ostamatta kuitenkin, vaikka reissulle lähtökynnyksen ylititkin. Näissä tilanteissa olet kuitenkin heikoilla, koska olet ajanut itsesi tilanteeseen ja tunnetilaan, jossa voit helposti langeta, ja villitä itsesi tilaan, jossa uskottelet kaiken jo menneen pieleen. Itsepetoksen voima on suunnaton.

    hyvä autonkuljettaja oikaisee auton sivuluisusta, mutta vielä parempi kuljettaja ei edes joudu tilanteeseen, koska huomio keliolosuhteet.

    Itsepetoksen positiivisen kaverin nimi on itsesuggestio. Senkin teho on suunnaton. Kannattaa kokeilla. Aloita vaikka sillä, että hoet levollisessa mielessäsi 10 kertaa rauhallisesti "haluan olla savuton"
  • editoi joulukuu 2008
    Hienoa pohdintaa !

    nm. Tuide kirjoittama

    Mietin paljon elämää... itsekuria... ihmisten käyttäytymistä erilaisissa elämäntilanteissa... kuinka kaikki koetut asiat vaikuttaa henkiseen kasvuun.. liikunnan tärkeys psyykeen... henkinen väsy fyysiseen jaksamiseen.. ym, ym.... kuinka kroppa toimii ja mitkä asiat siihen vaikuttavat milläki tavalla.. Kuinka paljon vaikuttaa aineriippuvuudet henkiseen ja fyysiseen "minään".. kuka olen ilman mitään ylimäärästä ainetta kropassa.. tupakoiva ja savuton minä on todellakin kaksi eri tyyppiä... Eihän se mikään uutinen kenellekkää oo, mutta ei siitä voi liikaa koskaan täällä kirjoittaakkaan, niin tärkeä pointti se loppuviimeksi on... ymmärtää huumeriippuvuus kokonaisuudessaan... ja kun siitä PÄÄSEE eroon.

    *kuinka sun hermot kestää, jos vastustaa.. ku et voi enää poltellakkaan sillon...

    *minäkin haluaisin lopettaa, mutta ku stressaa kaikki asiat.. ei oo ajankohtasta.. en pysty ees ajatteleen semmosta tällä hetkellä...

    *mä en ainakaan halua tupakkia koskaan lopettaa, eihän mulla olisi sitte enää mitään iloa elämässä...

    *mäki lopettaisin, mutta ku lihoo.. en varmasti lopeta sen takia...

    *mä polttelen niin vähä, etten pidä sitä mitenkää vaarallisena.. pystyn lopettaan koska tahansa..

    *ei se haittaa paljoko tupakkiin menee rahaa, menee se muuhun sitte.. ja kaikkihan täällä terveyttä pilaa, ei pelkästään tupakki...

    *oon ihan ulkopuolinen sitten, jos en käy tupakilla muiden kanssa esim. töissä

    Tommosia lausahduksia kuulee
  • editoi joulukuu 2008

    nm. 51sth kirjoittama


    Olen tutustunut Allen Carrin audiokirjaan "Easyway to stop smoking permanently" ja täytyy sanoa että kolahti. Vielä en ole lopettanut tupakointia koska olen tunnistanut tupakan olevan itselleni monen monessa asiassa selviytymiskeino ja jos nyt lopettaisin seinään, eivät nuo keinot hetkessä muuttuisi ja lopettamisesta tulisi entistä tuskallisempaa.

    Olen miettinyt tupakkaa tietyllä tapaa lähinnä sosiaalisena turvana ja rentoutuksen aiheuttajana. Tupakasta oli tullut selviytymiskeino moniin asioihin, mutta todellisuudessa tupakka ei auta mihinkään mitenkään. Tuo oli lähinnä yksi Allen Carrin sanomista, ettei tupakasta ole mitään etua, vaan päin vastoin. Mutta siinä se tuleekin tupakkamiehen ristiriitainen ajattelu esille, että Carr on väärässä, eikä voi tietää miten se auttaa minua, miten nautin siitä, jne. Ei kaikilla, mutta minulla heräsi tällaista. Moni sanookin haluavansa tupakasta eroon, mutta ei haluaisi luopua niistä eduista mitkä ITSE on ITSESTÄÄN antanut tupakalle ja näitä etuja ei tiedosteta, joten homma jatkuu entisellään.

    Tuonkin siis esille omia ajattelutapojani esille tupakasta, lähtökohtana se, että tupakka ei auta mihinkään. On tiettyjä tilanteita joista ihmiset puhuvat etteivät tupakatta selviäisi, ne ovat juuri niitä syitä miksi he ylipäänsä polttavat. Kun käännetään ja parhaalla mahdollisella tavalla todistetaan uskomus vääräksi, tulee savuttomuus pala palalta luonnollisemmaksi ja lopettamisen tuska voikin olla onni.

    Nyt tarkoituksenani on lopettaa syysloman alkaessa ja teen kartoitusta porsaanrei'istäni ajattelussa jotka eivät tue lopettamistani. Mieleni tekisi jo nyt lopettaa, mutta en tee sitä kun vasta hyvin valmistautuneena. Oikein ilolla odotan sitä onnen päivää kun viimeisen tietoisesti tumppaan. Hauskaa tässä on se, että reilu viikko sitten olisin ollut kauhuissani moisesta päätöksestä

    Mitkä ovat teidän pahimmat tilanteet polttaa ja miksi? Miten ajattelette tilanteista joissa te ette polta (varsinkin jos ennen poltitte)?

    (Seuraava lista on subjektiivinen, minusta lähtöisin, eikä välttämättä koske kaikkia)

    Oma listani on seuraavanlainen (tätä listaa ei ollut viikko sitten edes päässäni):

    Tupakointi on hyvin epäsosiaalista, sillä:
    - Sinä haiset (henki, vaatteet, hiukset)
    - Joudut poistumaan sosiaalisista tilanteista tupakalle
    - Tarvitset tupakan sinun ja toisen ihmisen väliin
    - Olet stressaantuneempi ja se ei viehätä ihmisiä
    - Ulkonäöllisesti olet epäterveemmän näköinen ja huonovointisemman oloinen
    - Tupakkayskä ei viehätä ketään ja saa sinut vaikuttamaan sairaalta
    - Olet voimattomampi ja nuutuneempi tupakan vuoksi ja se ilmenee huonompana keskittymiskykynä
    - Nikotiinin hukkuessa alat muuttua äreämmäksi ja se ei edistä sosiaalisia suhteita
    - Nikotiini piristää myös tavalla, että unta saattaa olla vaikeampi saada ja se vaikuttaa tulevaan päivään ihmisten kanssa
    - Nälän tunne saattaa unohtua tupakan vuoksi ja nälkä saattaa tulla voimakkaana yllättäen jolloin olet äreämpi

    Tupakka aiheuttaa stressiä, sillä:
    - Nikotiinin hukkuessa alkaa jo kohta nikotiinin kaipuu
    - Aina ei ole mahdollista polttaa (koulu, työ, tms.)
    - Rahaa kuluu tupakkaan paljon
    - Vaikka ihmiset harvemmin tupakasta valittavat, he silti valittavat siitä
    - Tupakka heikentää toimintakykyä ja heikko toimintakyky lisää stressiä
    - Tupakasta aiheutuvat sairaudet vaivaavat, vaikkei niitä vielä olisi (todennäköistä kun on kuitenkin niihin kuolla 50%)
    - Tarvitsee miettiä seuraavia tupakointimahdollisuuksia ympäristössä joka on vieras tai jos aikataulutukset ovat epäselviä

    Tupakointi juodessa on huono vaihtoehto, koska:

    - Juomasi maistuu pahalta tupakan kanssa
    - Seuraavan päivän mahdollinen krapula on huomattavasti voimakkaampi
    - Joudut poistumaan seurasta tupakalle
    - Haiset
    (+ ed. mainitut mahdollisesti vaikuttavat tekijät)
  • editoi joulukuu 2008
    Jokainen omaa junaansa ohjaa...
    olen kai jokin outo, kun ei mitään negatiivista, ei korvaavaa, ei mitään tiedettä,
    se siitä.
    Nyt syyskauden viimeisen rankan duunikokouksen jälkeen,
    tein vahvistettua glögiä, testi...
    ja yrjöttää ajatuskin tupakasta.
    Muut jouluvalmistelut tökkivät huomiseen, väsyttää.
    Tänään puol v savuton, kiukuttaa kun on joskus...
    vaan mitäs siitä menneitä muistelemaan.
    Hyvää joulunodotusta kaiikille.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.