Toukokuun lopettajat 2013

Hei toukokuussa tupakanpolton lopettaneet, voisimmeko olla toistemme tukena ja vaihtaa kokemuksia täällä.

Olen varannut pastilleja, nikotiinipurkkaa ja nikotiini imeskelytabletteja alkupäiviksi, niillä mennään.

Olen polttanut noin 35 vuotta, joten helppoa ei tule olemaan. Nyt on korkea aika lopettaa, ennenkuin sauhuttelu alkaa näkyä terveydellisinä ongelmina. Toistaiseksi olen terveysongelmilta välttynyt.
«13456745

Viestejä yhteensä

  • naavanaava lappi
    editoi toukokuu 2013
    Varmaan saat täältä tukioita. meikä on lopettanut jo aijemmin, mutta halusin ottaa kiinni siitä kun mainitsit, eetei terveyshaittoja ole vielä. Ole onnellinen ettei vielä ole. meikä sai jo ahtautuman yli 50vuoden sauhuttelusta. Sen kanssa on vain tultava toimeen ja hyväksyttävä tupakoinnin "vekselit".
    Onnea ja menestystä raikkauteen.
    Ps. minä imeskelin vuoden imeskelytabuja, sen jälkeen ei mitään.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 2013
    Täällä kans yksi konkari ilmoittautuu. Reilu 40 vuotta tuli poltettua, ei varsinaisia vikoja ilmaantunut. Söin reilu 6-7 kk niksapurkkaa, sen jälkeen tavallista. Ei henkostakaan sitten elokuun 18. vuonna 2005.
    Tervetuloa joukkoon vaan, kirjoittele niin paljon kuin ikinä keksit siitä, miltä susta tuntuu. Se on tosi hyvää itseterapiaa. Joku aina kirjoittaa sulle takaisin, me tsempataan sut savuttomaksi!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • editoi toukokuu 2013
    Täällä yksi joka eilen veti elämänsä viimeisen röökin! Ainakin toivottavasti...Pahinta oli tänään aamutupakan puuttuminen, muuten mennyt ihmeen hyvin. Apuna on ollut Champix-kuuri. Minulta ei tuo kyllä sitä tupakan makua tehnyt pahaksi, niinkuin joillain, sen kyllä tekee että tupakanhimo ei ole niin suuri. Kohta ensimmäinen vuorokausi savuttomana täynnä! :-)

    Unohtui tähän kirjoittaa että 30 vuotta on tullut tupruteltua, melkolailla aski päivässä, joten ei varmaan ihan helppo tie ole edessä.
  • editoi toukokuu 2013
    Hei,

    Kiitos kaikille viesteistä, mukava saada seuraa ja tukea lopettamiseen :)

    Vähän masentavaa jos polttamisen lopettaminen vaatii noin vuoden nikotiinipurkan/imeskelytabletin pureskelun. Itse olen ajatellut että jos kuukauden käyttäisin noita valmisteita, josko sen jälkeen pärjäisi ilman. Ongelmallisintahan tässä lopettamisessa on se kuinka saada tupakka mielestä pois ja jos nikotiinivalmisteita "joutuu" käyttämään pitkään, on tupakkakin mielessä yhtä pitkään... Toisaalta taitaa olla hyvin yksilöllistä ja omasta tahdonvoimasta/itsekurista kiinni kuinka tuosta riippuvuudesta pääsee eroon.

    Champixin pitäisi olla melko tehokas lääke päästä riippuvuudesta mutta ei sekään saa tupakkaa mielestä pois. Itse olin kerran kuukauden polttamatta Champixin avulla mutta tein sen virheen että en hakenut uutta kuuria ja niinpä sorruin taas polttamaan. Siitä on nyt noin kolme vuotta aikaa, harmittaa kun sorruin. Tiedän muutaman, kymmeniä vuosia polttaneen sukulaisen päässeen tupakasta lopullisesti eroon Champixin avulla.

    Tahdonvoimaa tämä eniten vaatii.

    Naava, harmi kun olet saanut keuhkoahtauman. Sairauden kanssa pitää vain elää ja tehdä niitä asioita mitä pystyy tekemään. Toivottavasti pystyt harrastamaan ainakin vähän liikuntaa ja hienoa kun olet päässyt tupakasta eroon !

    Kirjoittellaan !
  • naavanaava lappi
    editoi toukokuu 2013
    Korvaustuotteiden käyttö on tietenkin yksilöllistä, kuinka kauan niitä käyttää. Toiset ei käytä ollenkaan. Joku vuoden kuten allekirjoittanut. Joku viikon kaksi, tai kuukauden.
    Pääasia että pääsee tupakasta eroon, olkoon keinot mitkä tahansa, edellyttäen että korvaustuotteetkin jää pois jossain vaiheessa.
    Nämä oli minun ajatuksia ja kokemuksia.
  • editoi toukokuu 2013
    Minä lopetin eilen ja todella tarvitsen kannustavaa ja motivoivaa keskustelua ja tukea. Eli mukana ollaan!
  • editoi toukokuu 2013
    Kerron vielä hiukan eli olen 17 vuotta polttanut. Olen oikea seura polttaja, eli aina kun on mukavaa, aurinkoa, seuraa ja ilon ja juhlan huumaa niin oikein nautin polttaa, samoin jos kiukuttaa, tappelen tai jokin asia ei mene niin kuin toivon poltan. Olen koittanut pian 7 vuotta lopettaa, ja muutaman kerran onnistunutkin pitkäksi ajaksi.

    Raskaus ja imetys ajat ovat olleet loistava syy kieltäytyä, ei ole pystynyt mutta kun tuo aika on ohi taas olen retkahtanut. Nyt haluaisin lopettaa ihan pysyvästi. Tiedän että pystyn siihen, mutta en tiedä miten vältän niitä hetkiä kun seura on tietynlainen... Usea hyvä ystäväni polttaa ja eivät kannusta minua niin paljon kun toivoisin... Heidän polttamisensa vaikuttaa niin huolettomalta kun taas itse olen jo vuosia harmitellut tupakan aiheuttamia haittoja ja pelännyt tulevaisuutta tämän vuoksi.

    Ihana ihminen kuoli nyt syksyllä keuhkosyöpään ja pelkoni vain kasvoi. Haluan todella eroon. Harmittaa niin paljon etten nuorena osanut ajatella mitä oikein aloitin...

    Vaikeaksi tämän tekee myös mieheni. Hän on polttanut yhtä kauan kuin minäkin, koittanut lopettaa myös yhtä kauan kuin minäkin, mutta kun näen että hän retkahtaa, ajattelen kovin usein, varsinkin jos syy on joku todella stressaava, että ei se yksi tupakka, tai yksi viikko, tai yksi kuukausi tätä nyt pahenna...

    Eilisen päivän kitusin ja kirosin, mieheni poltti sikareita, onneksi niitä en itse pysty polttamaan. Tänään laitoin laastarin, se on ainakin rauhoittanut tunteita, ainakin uskon niin.

    Miten te vältätte seuran jossa olette aina tottuneet polttamaan?
    Tai paikat joissa se on ollut tapana?
    Ja mitä jos näitä ei voi vältellä...
  • editoi toukokuu 2013
    Stumppasin vika röökin sunnuntaina 5.5. klo 12.00. On tää silti aikamoista painiskelua mielen himojen kanssa. Tupakointi on ollu mulle suht pieni pahe jo 8 vuoden ajan. En ole mitenkään hurjasti polttanut, mutta nyt viime vuoden aikana alko lähtee lapasesta määrät. Oon alottanu muutenkin elämäntaparemontin, aloitin vuoden vaihteessa kuntoilemisen ja nyt sitten seuraa tupakan polton lopettaminen.

    Pahimpia himotuksia varten ostin noita imeskelytabuja, on auttanut. Sitä röökiä silti miettii erityisesti aamuisin ja välillä tekis mieli antaa ittensä polttaa, kun "oothan sä jo kaks päivää ollu polttamatta. ei se maata kaada." Vaikka kyllä se kaataa.

    Karseeta. Odotan vaan sitä, etten ajattelis tätä syöpäkäärylettä näin paljon. Et koko tapa unohtuis. Arghh.
  • editoi toukokuu 2013
    Kans poltin viimeisen tupakan 5.5.13, vedin ne aamusavut vielä..sit niksapastillia seuraavaksi. Polttanut 25 vuotta. Monta monta yritystä on takana, viimeisin kai kolmisen vuotta sitten. Nyt sain kuumeesta ja flunssasta "voimaa", ja menkööt samaan hikeen (kirjaimellisesti) yöunet kuumeen ja viekkareitten kanssa. Olen koittanut aikanaan champixit, nikotiinikorvaushoitot ja luomulopetuksen, mutta aina ne on kaatuneet noin kuukauden päästä ne lakot. Mutta ans kattoo nyt. Nää eka päivät on yleensä mulle niitä helpoimpia, ja nyt kun kipeilee, niin vielä helpompia. Olen tehnyt sellaisen "löysän päätöksen" tälläkertaa, eli lopetan jos onnistun. Aimmin olen hehkuttanut puolelle maailmaa jo ekan päivän jälkeen että "olen lopettanu!". Kukin taablaa tyylilään mutta mulle se ainakin on aiheuttanut vaan paineita. Nyt vaan kattellaan ja jos se tästä löysin rantein jäisi pois.. :) Syitä on kyllä roppakaupalla ja tiedostusta asiasta.
  • editoi toukokuu 2013
    Selvisin 1. aamusta nikotiinitablettien avulla. Join muutaman kupin kahvia, päätin että saan sentään kahvit juoda jatkossakin mikäli en polta.

    Itse jäin siis koukkuun pikkusikareihin koska mieheni polttaa niitä. Tupakkaa minulla ei tee edes mieli mutta muutamia pikkusikareita olen polttanut. Olen siis valmistautunut tähän lakkoon jo useita viikkoja. Nyt lopetan kokonaan ! Takana on vuosien epäonnistuneiden lakkojen ketju.

    Itse olen enemmänkin yksikseen polttaja. Ystäväpiirissä ei juurikaan ole tupakoitsijoita. Tupakointi on ollut jo vuosia minulle hävettävä tapa ja joidenkin ystävien läsnäollessa en ole polttanut lainkaan. Lisäksi hermoilen aina, haisevatko vaatteeni. Takit ottavat hajun vaikka poltinkin ulkona, en koskaan sisätiloissa.

    Mieheni polttaa vähän ja aina ulkona. Voin siis välttää kiusauksen pysymällä sisällä kun mieheni polttaa ulkona pikkusikarin. Myös hän ehkä lopettaa kokonaan.

    Niitä tilanteita ja paikkoja joissa on tottunut polttamaan, täytynee vähitellen vain opetella kestämään sortumatta. Alkuun kannattanee tietoisesti pyrkiä välttämään noita tilanteita mahdollisuuksien mukaan. Minulla aamut ovat pahimmat. Aamulla heräsin hikoiluun. Nyt helpottaa se että tuo sikarikin alkoi maistua aivan liian väkevälle ja suoratsaan pahalle. Kurkussa tuntui pahalta. En halua polttaa enää.

    Minä pystyn tähän, nyt on sellainen vahva tunne !

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.