Suurin motivointi lopettamiseen?

12346

Viestejä yhteensä

  • Tuo on niin totta,tuo kääre hallitsee koko elämää,mutta siitä pääsee kyllä.voi kuinka hyvältä tuntuu mennä raikkaan tuoksuisena kauppaan ym ,ja ei tarvitse miettiä onko sitä käärylettä tai presuja seuraavalle päivälle.kauppaan menee paljon vähemmän rahaa ja hävetti pyytää siitä kassalta presutoppaa.nyt ei tarvii.kaikkea näitä ajatellen tupakalle Huitsin nevadaan pilaamAsta  elämää
    Viimeinen savuketta 25.8.16
  • Itellä varmaankin suurin syy oli se että ei halunnu enää olla riippuvaine mistää shaisse myrkystä,halus elää ja olla ihan vapaasti,miettimättä kokoaikaa koska voi polttaa seuraavan tupakan..plus tietty että kaikki manit kului kyseiseen tapaan,tosin eipä sitä ole sen rikkaampi nyttenkään,johonkin ne pirulaiset katoaa aina...:)

    Savuton 21.03.2016 alkaen, nikotiiniton 01.05.2016 alkaen
  • Vapaus ja terveys tärkeimmät. Lisänä paljon muita syitä..
  • matzu! kirjoitti:
    Vapaus ja terveys tärkeimmät. Lisänä paljon muita syitä..
    Tähän vahva sama. Vapaus ehkä vielä tärkeämpi, ei tartte miettiä enää mihin menis röökille ja esim. luennoilla, kaupassa, lentokoneessa yms. voi olla aivan rauhassa eikä tartte koko ajan miettiä, mihinhän mä pääsen röökille ku tää rakkine laskeutuu.

    Ja en nyt ihan huonoksi sanoisi sitäkään fiilistä, kun tajuaa, että "MÄ EN OO POLTTANUT XXXX-AIKAAN!!!" ja tajuaa, miten pitkä aika se on ja kuinka hyvin mä oon oikeasti pärjännyt. Tänään huomasin, että ei oo kaukana jo kolmen viikon raja ja aika menee tosi nopeasti polttamatta. Alan olla sinut tän elämän kanssa ja mikä parasta, mä nautin tästä. En koe menettäneeni mitään tässä kolmen viikon aikana, mutta mulle on tullut kasoittain lisää kaikkea: juoksukuntoa, vapautta, viitseliäisyyttä, motivaatiota, keskittymistä....JA RAHAA!" :)
  • Terveys kai se kaikilla loppupeleissä eniten painaa vaakakupissa,tietysti nuorempana sitä ei vaan niin tiedosta.Ja monesti vanhempana tiedostaa,mutta osa terveydestä on jo tullut uhrattua Philip Morrisin osakkeenomistajien hyödyksi.

    Itsellä on auttanut lopettamisessa inhorealistinen linja,eli aina jos olen ollut kotona ja on alkanut tekemään mieli tupakkaa,niin olen etsinyt netistä niiden ihmisten jotka lopettivat liian myöhään omakohtaisia kokemuksia ja tarinoita.Ainakin minua auttoi kun luki jonkun syöpään tai keuhkoahtaumaan sairastuneen kokemuksista tai katseli kuolemansairaasta ihmisestä otettuja valokuvia.Jossain jenkkisivulla oli patologin ottamia valokuvia terveistä ja vähemmän terveistä keuhkoista,niitä kun katsoi ja ajatteli,että tuo se on minullakin edessä jos jatkan....jotenkin ei tehnyt hetkeen yhtään mieli tupakkaa.
  • Lopettamiseen oli useitakin perusteita, mutta ehkä häiritsevin asia oli se, miten tupakointi alkoi rajoittaa ja määrittää elämääni. Koin sen olevan sosiaalinen haitta ja tunsin häpeää sen vuoksi. Tiedostin haitat, mutta siitä huolimatta poltin. Olin siis koukussa. Se taas oli vastoin kaikkia muita perusarvoja elämässäni. Elin muuten varsin terveellisesti.
    Inhosin tupakan hajua käsissä, hiuksissa ja vaatteissa. Hupaisinta oli, että joskus tupakoin ohut suojahanska oikeassa kädessäni, ettei haju tarttuisi. Poltin piilossa, en koskaan julkisella paikalla. Olin hermostunut kun en päässyt röökille, tai piti järjestellä tilaisuuksia tupakoinnin mukaan. En koskaan halunnut pienten lapsenlasteni saavan tietää tupakoinnistani. Etsin tilaisuuksia karata tupakalle ja pelkäsin kiinnijäämistä. Verrastin itseni narkkariin, joka ei hallitse elämäänsä. 
    Siis varsinainen riesa! 
    Oli pakko näyttää itselleen, kun tajusi, ettei siinä ollut mitään järkeä. Kun vielä oli terve ja pystyi tekemään valintoja elämänsä suhteen. Paras päätös ikinä ja palautti siltä osin uskon itseeni. Minä määrään, enkä ole riippuvainen huumeista. Sillä sitähän tupakka on. vaikkakin laillista sellaista. 

    -auroora-

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kyllä itsekunnioitus ja -tunto nousee kohisten kun pääsee tupakasta eroon. Se salailun määrä ja häpeä. Ei kiitos. 
    Hyvin osasit nuo tunteet kirjoittaa tänne auroora.
    Kuinka helpottavaa ja riemastuttavaa olikaan kun huomasi, että pystyykin elämään ja olemaan ilman tupakkaa. Ja kuinka ennen oli pelännyt lopettamista ihan sikana.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • auroora kirjoitti:

    Inhosin tupakan hajua käsissä, hiuksissa ja vaatteissa. Hupaisinta oli, että joskus tupakoin ohut suojahanska oikeassa kädessäni, ettei haju tarttuisi. Poltin piilossa, en koskaan julkisella paikalla. Olin hermostunut kun en päässyt röökille, tai piti järjestellä tilaisuuksia tupakoinnin mukaan. En koskaan halunnut pienten lapsenlasteni saavan tietää tupakoinnistani. Etsin tilaisuuksia karata tupakalle ja pelkäsin kiinnijäämistä. Verrastin itseni narkkariin, joka ei hallitse elämäänsä. 
    Siis varsinainen riesa! 

    Ihan kuin minun kirjoittamaa! Varsinkin viime aikoina häpesin polttamistani ja en missään nimessä julkisilla paikoilla polttanut ja vain harvojen ihmisten nähden. Ja se tupakan haju vaatteissa, ihossa, hiuksissa, ihan kaikkialla alkoi etomaan.
  • RuususuuRuususuu Etelä-Suomi
    Suurin motivaattorini on ollut itseinho siitä, että olen antanut jonkin aineen määrittää ajatuksiani, tekojani ja koko elämää ihan mielialaa myöten. Seuraavaksi tulevatkin terveys, raha ja hajuttomuus. 
  • Suurin motivaattori ollut pelko keuhkoahtautumasta.
    Toisena rahallinen tappio kun askin hinta noussut nyt hintaan 6,90! 
    Kolmantena se että joutuu aina miettimään missä voi polttaa...
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.