Toukokuun -15 tumppaajat

2456755

Viestejä yhteensä

  • editoi toukokuu 2015
    Anniina balleriina kirjoitti:
    MinMar, onnea minunkin puolesta kokonaisesta viikosta! Mahtava juttu! :thumbup:

    Jekku, sulla on jo tosi hyvällä mallilla! Varmaan on olo alkanut helpottamaan jo, sullakin on muistaakseni tota tupakointihistoriaa melkoisen pitkältä ajalta.

    Eilisiltana en meinannut saada millään unta ja sydämen lisälyönnit vaivasivat ihan urakalla! Niitä tuli niin tiuhaan, että alkoi jotenkin jo vähän pelottamaankin. Ne oli niitä harmittomia lisälyöntejä, joita työikäisillä toisinaan esiintyy. Luullakseni :roll: Tuntuu, että sydän heittäis voltin tai jättäisi yhden lyönnin väliin. Mulla oli tossa tammikuussa sama homma, ihan hurjan tiuhaan noita lisälyöntejä nukkumaan mennessä. Koita siinä sitten saada nukuttua, kun sydän muljaa ihan koko ajan! Eilen koitin hengitellä syvään ja rauhallisesti. Seurailin sykettä, ettei ole vaan mikään pysyvä rytmin muutos. Stressi tekee mulle näköjään tätä. Mut ohi meni enkä kuollut vielä :lol: Niitä tuntuu olevan taas nyt, muutama minuutissa. Koitan rentoutua ja lähden kohta uimahalliin, heti kun se avaa ovensa.

    Uskon ja toivon, että tämä päivä menee helpommin! Samaa toivon teille kaikille :thumbup:

    Joo kyllä sitä tuli savuteltua melkein 40 vuotta ,,,,,nyt mennään lääkkeen avulla eteenpäin päivä kerrallaan :thumbup:
                                                                                                                                                     
         18.3.2015 Viimeinen savuke !
  • editoi toukokuu 2015
    Oikein paljon voimaa Anniina Balleriinalle. Tiedän niin nuo tunteet kun mielialat heittelevät. Se on lopettamisessa kaikkein kamalinta. Ei fyysiset oireet. Piru ku ei tiedä alussa itkeäkkö vai nauraa ja luoja millanen raivo mullakin oli joinain päivinä. Mutta niinpä ne ovat helpottuneet. Ja helpottuvat sinullakin :)

    Voimaa myös muille uusille lopettajille ja niille, jotka harkitsevat ja tulevat liittymään tähän toukokuun ketjuun :)
    Tupakoinnin lopetus n. 26 vuoden j?lkeen. Ilman korvaavia! Kaikki on mahdollista siis! 

  • editoi toukokuu 2015
    Tattariini, kiitos!
    Olo on helpottunut tosi paljon, pinna on edelleen melkoisen paljon lyhyempi kuin yleensä. Mutta se jatkuva taistelu mielitekoa vastaan on hävinnyt. Nyt on sellainen olo, etten taatusti aio polttaa yhtäkään, on ollut silmiä avaavaa tajuta, miten voimakas riippuvuus mulle on kehittynyt!

    Muuten, kurkun kuivuus ei vaivannut enää 7.5. aamulla :-)

    Tsemppiä kaikille, ei luovuteta eikä anneta periksi vaan jatketaan raikasta ja savutonta elämää!
  • editoi toukokuu 2015
    Onnea ja menestystä uusille lopettajille! Hyvän päätöksen olette tehneet! :)
    image
  • editoi toukokuu 2015
    Moi!
    Siirryn tuolta päätöksen tehneistä tänne lopettaneisiin.

    Eilen lopetin eli 1. Pvä savutonta elämää takana. Tuntui ihan juhlalliselta tipauttaa askillisen verran rahaa kulhoon.

    Miten menee muilla toukokuisilla?
  • vkovko
    editoi toukokuu 2015
    Olet varmaankin siinä onnellisessa ihmisryhmässä, joille ei mitään vierotusoireita tule.
  • editoi toukokuu 2015
    Voi kunpa olisinkin niin onnekas että ilman oireita selviäis.
    Yrityksiä lopettaa on tosi monta takana,jokainen epäonnistunut. Noloimmat ehkä semmosia parin tunnin lakkoja
  • editoi toukokuu 2015
    Siitä se lähtee :thumbup:
                                                                                                                                                     
         18.3.2015 Viimeinen savuke !
  • editoi toukokuu 2015
    Kiitos Jekku! Sulla on homma jo alkua pitemmällä,yli kuukausi ja mikä määrä ei poltettuja tupakkeja. Loistavaa!

    Kirjotin eilen pitkät pätkät,mutta alku näköjään vaan tullu perille.
    Yön nukuin levottomasti, heräilin,välillä kuuma ja välillä kylmä... Ehkä se on sen merkki että myrkyt alkaa poistua kehosta.

    Tsemppiä jokaisen maanantaihin!
  • editoi toukokuu 2015
    Tsemppiä Madde! :thumbup:

    Olen todella iloinen että olen päässyt jo näin "pitkälle". Jotkut saattavat ajatella että mitä tässä vielä hurrataan kun päiviä on kasassa vasta näin vähän mutta minulle tämä on jo pitkä aika.
    En olis ikinä uskonut että pystyn tähän näin hyvin, ilman korvikkeita :) Tai on mulla korvike, liikunta :wink:
    Mieliala on alkanut tasaantumaan, muutamia kiukkukohtauksia on tullut ja pari kertaa on tehnyt mieli luovuttaa. Mutta olen pysynyt lujana, en todellakaan anna periksi nyt!
    Olen myös huomannut kuinka on paljon helpompaa hengittää, juosta, nukkua ja olo on paljon energisempi :)
    Ja lapseni ovat minusta ylpeitä, he tsemppaavat minua ja se on ihanaa <3
    En tee tätä vain itseni takia vaan myös perheeni takia.
    image
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.