Syyskuun lopettajien suuri laihdutusketju

1678911

Viestejä yhteensä

  • Hienoa BC!
     asiantuntijat sanovat, että painon pysyvä alentaminen onnistuu vain tekemällä pieniä mutta pysyviä muutoksia elintapoihin.
    Noudatin tätä ohjetta keväällä ja sainkin neljä kiloa pois. Nyt parisen kuukautta on mennyt vanhoihin tapohin palaten, ja pari kiloa on tullut takaisin. 
    Ei se laihduttaminen polttavanakaan mitään helppoa ollut, mutta vaikeampaa se tavallaan on nyt, kun oikein mitään vettä kummempaa ei pitäisi päästää suuhun. Polttamattomuus antaa uskoa siihen, että keventäminenkin vielä onnistuu, mutta kovin sitkeässä ne tupakkamieliteotkin ovat. Ei kai ihme, melkein puolen vuosisadan nikotiinihistorialla.
    tsemppiä kaikille jotka tätä kaksoishaastetta yrittävät!
  • Saako tänne liittyä vaikka ei syyskuun lopettaja olekaan? :) Itellä tähän mennessä kertynyt 8kg lisää kannettavaa vyötärölle.. :neutral:  Muutama kilo ehkä saikin tulla mutta ei nyt mitää mahottomia määriä..tästä kun viis sais pois ni voisi ehkä olla tyytyväinen..Ja turvotuksen kun sais pois myös,olo on välillä kun vappupallolla..ei mukavaa..
    Ensimmäinen etappi vois olla että josko ei ainakaan enää nousis paino..

    Savuton 21.03.2016 alkaen, nikotiiniton 01.05.2016 alkaen
  • Mukaan vaan Jiza!
    vappupallonahan sitä alkukuukaudet on. Hyvä tavoite mielestäni ekalle puolelle vuodelle oli, ettei paino nousisi. Niin paljon kuitenkin muuttuu elintavoissa kun tupakanpolton lopettaa, että varsinainen dieetti siinä alussa oli ainakin mulle liian iso pala. Ja iso on vieläkin, mutta jotakin olen saanut pois. Juuri nyt painan kaksi kiloa vähemmän kuin lopettaessani syyskuussa. Se on vähän, mutta tärkeintähän on oikea suunta... Tsemppiä!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Täytyy todeta, että painovaikeudet ovat täälläkin tapetilla. Olen aina ollut vähän isompi ihminen. Monet tupakkalakotkin sortuivat siihen (?) että lihosin välittömästi. No polttaminen ei kuitenkaan saanut mua laihtumaankaan.  Nyt on lähes vuosi mennyt siitä, kun viimeksi pääsin harrastamaan liikuntaa, siis kävelyä, vesijuoksua ja jumppaa. Ainoa ilon aihe on se, etten ole tänä aikana lihonnut yhtään. Antaisi toivoa siihen, että laihtuminen voisi tapahtua, kunhan pääsen taas liikkumaan. Mutta lisää ei sittenkään saisi syödä.
    Lihosin lopettaessani n. 10 kiloa, entisten ýlikilojen päälle. Niistä ehkä n. 5 kg saatu pois. Koskaan ei kukaan maininnut lisäkiloista terveydenhuollossa, koska kaikki arvot olivat ok. Nyt kun näitä nivelvaivoja on enempi, siitä on huomauteltu vähän koko ajan.
    Kun menin leikkauksiin, kaivoin vanhat, toisen polven keinonivelpapereita esille. En ollut 6,5 vuoteen lihonnut yhtään. Mut siis edelleen voisin pudotella 15-20 kg ihan reippaasti.
    Vertailemme erään ystävättäreni kanssa viikoittain kilojamme, tein oikein excel-taulukon meille. Päivän paino, pudotus ed. viikosta, pudotus alusta ja painoindeksi. Mitään raflaavaa ei ole tapahtunut kummallekaan, mutta pitänee edes jollain lailla kurissa ja nuhteessa, kun sen näkee ruudulla numeroina.
    Ehkäpä anon jäsenyyttä tähän klubiin myöskin, vaikka olenkin vanha lopettaja.



    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Tervetuloa joukkoon mukaan Melisa!
    Kevään ryhtiliikkeen aikaan mulla oli oikein allakka, johon merkitsin joka päivä liikuntasuoritukset eli kävellyt askeleet, tuoli- ja tai punttijumpat, tasapainoharjoitukset jne. Periaatteella että joka päivä kävelyn lisäksi joku. Sen lisäksi merkitsin iltapainon. Homma toimi ja auttoi, mutta sitten lomareissulla Saksan konditoriat ja autossa istuminen tekivät tehtävänsä, vaakaa ei ollut mukana jne. 
    Nyt taas ryhtiliikettä pukkaa. Mökkiolosuhteissa vaan on vaikeaa, pikkuinen mökkisaari ei mahdollista lenkkeilyä ja grilli tirisee harva se päivä...
    Pitää varmaan otta kesätavoitteeksi ettei liho ja ponnistaa syksyn tullen taas kilojen karistukseen tosissaan.
    jos siis jaksaa....
  • BCBC Helsinki
    editoi kesäkuu 2016
    Minulla oli joskus aiemmin painoa pudottaessani tapa, että punnitsin itseni aina suurin piirtein samaan aikaan aamuisin ja merkkasin painon vihkoon ylös. Itse asiassa taidan nyt alkaa tehdä samoin. Nyt on kolme kiloa lähtenyt aloituspainosta. Eilen vääntäydyin mukaan oikein kunnon hikijumppaan. Ensimmäisen kerran uskalsin tehdä pieniä hyppyjäkin. Ja jalkaterä kesti alkuun hyvin mutta sitten jossain vaiheessa tuli vähän kipua, joten lopetin hyppimisen. Mutta kyllä siinä rääkissä muutama kalori paloi vaikkei kaikkia hyppyjä voinutkaan tehdä :D
    image
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hieno aloitus BC! 
    Minun jumpat tuovat lähinnä vielä tuskanhikeä otsalle  ;)
    Olen kuitenkin aloittanut ulkoilun ja kävellyt kauppakeskukseen, takaisin ja aika monta askelta siellä sisälläkin. Eilen kinusin itselleni kaupungin fysioterapiaa. Sekin on nykyään leikattu pois keinonivelpotilailta. Puolustelin kahdella keinonivelellä ja 8 kk:n liikkumattomuudella ennen leikkausta. Lisää jumppaliikkeitä tulee, mutta tulkoon. Kohta pääsen vesijuoksemaankin, kuntopyöräilemään ja syksymmällä oikein kuntosalille. 

    Vaan ruoka ratkaiser niin paljon. Puntarille hyppään kyllä joka viikko edelleen.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • BCBC Helsinki
    Voimia sinulle Melisa! Pienin askelin tässä mennään sen mukaan mitä terveys periksi antaa. Toivottavasti pääset fysioterapiaan. Kaverilla leikattiin polvi ja hänen kuntoutukseensa kuului paljon vesijuoksua ja kuntopyörälilyä. Sinulle on tehty isoja leikkauksia ja toipuminen vie taatusti aikansa. Itse olen riemuinnut jokaisesta kivuttomasta hetkestä (niitäkin on) ja siitä, kun pikku hiljaa pystyy tekemään ja liikkumaan enemmän. Luulin, että tuo oma jalkaoperaationi olisi läpihuutojuttu. Mutta ihan näinhän tuo ei näytä menevän. Luottavaisin mielin kuitenkin aina uuteen päivään. Vielä se helpottaa. Sinullakin.

    image
  • Melisa, toi oli pysäyttävä ajatus: "lisää jumppaliikkeitä tulee, mutta tulkoon". Minäkään en ilmeisesti osaa arvostaa liikuntakykyä ennen kuin se menee. Olen kevään mittaan ollut sairauslomilla (jalkapohjissa kalvojänteen tulehdus ja luupiikki molemmissa kantapäissä). Eilen kävin taas ortopedilla ja olo on turhautunut. En minä tarvitse hienoja diagnooseja paperilla. Minä haluan toimivat jalat ilman kipua. Hoitona on vain lepo, tulehduskipulääkkeet ja sitten vasta jumppaa kun tulehdus helpottaa.
    Johan tässä paino nousee, jos alan viikkotolkulla makailemaan ja se sit käy taas jalkojen päälle. :s
    image
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kiitos BC! Tuo sun leikkauksesi on kaveripiirstäkin kuultuna aika kivuluas. Mut me selviämme näistä.
    Mammi, mullakin välillä hälyttää tuota samaa oiretta. Tässä on viime vuoden aikana välähdellyt vähän yhtä sun toista huonon liikkumisen, kahteen suuntaan ontumisen, iskiaksen ja jalkaterien romahtamisen takia.
    Mutta kunhan tästä toivun, aion mennä jollekin jalkaterapeutille ja yrittää saada tuo kulkeminen balanssiin.
    Kohta pääsen työhuoneessa odottavan kuntopyörän kimppuun. Sit ehdin vähän vesijuosta ennen kuin uimahalli suljetaan. Jumpat jatkunee koko kesän. Kipukääkitystä pienennetty. Leikkauksista 4 viikkoa.
    Olen yrittänyt joka päivä kävellä kauppakeskukseen 350 m. Eilen yhdellä kyynärsauvalla.
    Tämä tästä iloksi muuttuu vaikka melkein koko vuosi meni kipujen kanssa.
    Huomenna aamulla puntariin.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.