Ja taas...

Olin ollut muutaman päivän polttamatta.sitten äiti tuli toiselta paikkakunnalta muutaman päivän vierailulle ja hän polttaa. No en syytä äitiä, itsestähän se on kiinni polttaako vai ei. Kuitenkin kaivoin sen jemma-askin esiin ja nyt on poltettu vaihtelevasti 2-6 tupakkaa päivässä. Nyt taas päätin että kun aski on tyhjä, ostan sen hemmetin kalliin laastari paketin (ihan kuin tupakka olisi halpaa, heh...) aamut ja illat edelleen vaikeimpia olla polttamatta. Välillä iskee epätoivo etten ikinä pääse tästä eroon, hävettää mennä tupakkapaikallekin sauhutteleen kun tuossa taannoin kehaisin naapurin tädille kun oltiin samaan aikaan tupakalla että nyt se loppuu! No, ei kai se auta kuin kiskoa ne viimeiset ja yrittää taas lopettaa...huoh....

Viestejä yhteensä

  • Siitä se lähtee kissanminttu! Alku ei kai kenelläkään ole koskaan helppo, kun tupakointia lopettaa, Mitään jemma-askeja ei kannata kotona hautoa, mielummin heittelee sytkäritkin roskiin.
    image
  • editoi heinäkuu 2016
    Joo oma prosessinsa on nuo lopettamisyritykset ja ehkä epäonnistumiset ja häpeän tunteet kun on kaikille mainostanut lopettavansa ja sitten epäonnistuukin.
     
    Ei pidä lannistua, harva varmaan ekalla kerralla onnistuu ja aina uutta matoa koukkuun.
    Koskaan ei ole liian aikaista lopettaa ja ensimmäistäkään perustetta ei ole sille että miksi pitää polttaa vaikka se mieli kuinka vakuuttelee että polttaminen on osa elämää, mut rehellisesti olen kyllä sitä mieltä että se alkusysäys vaatii sen vahvan motivaation, sen verran hankalaa se saattaa olla.
     
    Itsellä taitaa olla viides todellinen lopetusyritys viimeisen 15 vuoden aikana ja vasta nyt tuntuu että tais olla tammikuun lopussa elämän viimeinen rööki *kop kop*.
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kymmenien kertojen lopettamiset ja sortumiset meinas ihan viedä uskon itseeni.
    Aikaisemmin sanottiin aina, et kerro kaikille työkavereille jne. , et oot lopettanut. Juu näin tein ja kun sitten sekin sortui jo alle viikon, poltin töissä salaa veskissä. Kattelin itteäni siellä peilistä ja ajattelin, et jos sammutan valot, voin polttaa jopa itseltäni salaa. Kyllä siis jotenkin häpesin  :| 
    Puolen vuoden lopetus vuosituhannen alussa sortui alkoon, riitaan ja turhautumiseen uuden vuoden yömä 
    Krräsin itteeni 3,5 vuotta. Kun sitten löysin foorumin, lopetin uudestaan niksapurkalla nytkin. En kertonut kellekään. Tein hommaa sisimmässäni ja foorumin kanssakulkijoiden kanssa. Päätin, ette mikään tilanne tai ihminen saa mua enää polttamaan. Minä itse hallitsen tätä hommaa. Alkoa käytin alussaja käytän edelleen vähemmän kuin ennen, joskaan se ei himoja sytytä enää tietenkään. Lisäksi ajattelin, etten jaksa enää lopettaa, jos en nyt onnistu. Ikääkin oli jo 50+ 
    Toivotan voimia, sisua ja kärsivällisyyttä kissanmintulle kuin muillekin lopettajille  :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • editoi heinäkuu 2016
    Melisa kirjoitti:Kattelin itteäni siellä peilistä ja ajattelin, et jos sammutan valot, voin polttaa jopa itseltäni salaa. Kyllä siis jotenkin häpesin  :|
    :D
    Ei tietysti ole naurun asia, mutta onhan se aika koomista mihin tilanteisiin ihminen välillä itsensä ajaa.

    Koskee muitakin addiktioita, vaikkapa alkoholistien tai narkomaanien perheenjäseniä ei kauheasti hymyilytä kun kerta toisensa jälkeen jälleen repsahtaa.
    Kyllähän siinä ympäristön uskokin on koetuksella, mikä sitten olisi se oikea reagointi asiaan. Tsemppaaminen tietysti silloin kun sitä yritystä riittää. Joskus se usko sitten muilta vaan loppuu, inhimillistä sekin.

    Onneksi tupakointi ei ole ihan niin vakavaa vaikka tosi vakava uhka terveydelle onkin.
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • Lopettaminen ois täälläki tavotteena, olin jo kaks viikkoa polttamatta kunnes sit tuli hirvee olo ja päätin sen yhen tupalan polttaa. Ja sit toisen. Ja kolmannen... Kaduttaa aika suunnattomasti, tosta ois ollu niin hyvä jatkaa. Eihän tässä jossittelut auta, mut kyl se motivaatiokin laski ku tajus ettei onnistunukkaan..
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mace kirjoitti:


    Onneksi tupakointi ei ole ihan niin vakavaa vaikka tosi vakava uhka terveydelle onkin.
    Tästä olen aivan eri mieltä. Tupakointi on vakava juttu, mutta myönnän, että tuolloin vessassa katsellessani itseäni peilissä, kyseessä oli huumoria läpi kyynelten. Kun kyseessä on loppuelämän terveys, se ei todellakaan ole samantekevää. Monesti kaikki vauriot tulevat esiin myöhemmin, kuin salaa ja varkain. Paljon on jo silloin menetetty.
    Toivon, että jokainen, joka täällä aloittaa lopettamisen, pystyisi viemään sen myös loppuun. Jos ei ekalla kerralla, niin kuitenkin sinnikkäästi Stumpissa roikkuen vaikka sen seitsemännellä kerralla. Nähty sekin on!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Olemme siis eri mieltä, mutta kuitenkin samaa mieltä :)
    En tarkoittanut vakavuudella sitä etteikö pidä yrittää uudelleen kerta toisensa jälkeen, kuten tuosta hieman ylempää voi lukea.
    Jos on omakohtaisia tai läheisiä kokemuksia alkoholistien tai narkomaanien perheistä tietää mikä sen helvetin suhde on tupakanpolttoon.
     
    nimimerkillä: rakkaan lähisukulaisen menettänyt joka vuosien ryyppäämisen ja irtirimpuiluyritysten jälkeen tilana kun vain nukutaan ja silmien avatessa otetaan lisähuikka kunnes sammuu, paskat ja kuset housussa muun perheen riesana...lopputuloksena kiväärillä omankäden kautta silmien väliin.
    Mun mielestä tähän verrattuna tupakointi ei ole niin vakavaa vaikka vakavaa onkin...
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • Molemmissa saattaa lopputulos olla surkea. Ehkä näitä ei kannata verrata, tupakkaan jää aika moni koukkuun sen aloitettuaan, alkoholin suhteen se vaatii tietynlaisen ihmistyypin. Minulla koukutus tupakkaan oli vahva. En millään meinannut myöntää, että keuhkot ja sepelvaltimot ovat vaurioituneet vaikka kaikki tosiasiat sitä todistivat.  
  • editoi heinäkuu 2016
    Joo ei, ja tosiaan hyvin vakavia seurauksia tupakoinnilla kuten valitettavasti omakohtaisesti tiedät :/

    Niin ja tämähän on Stumppi, tuo kyseinen sukulainen muuten sanoi minulle kerran vinkkinä että "tupakointi lopeta heti kun pystyt, mutta viinaa älä lopeta koskaan"  :o
    Alkoholin vähäisenkin käytön lopetin tuon jälkeen, sen verran alkoi koko aine ottamaan pattiin ja toivon mukaan nyt myös tupakka lopullisesti.

    Niin ja erona vielä ainakin em. että alkoholia ja huumeita käytetään lääkkeinä toisin kuin tupakkaa...taitaa se tupakka sittenkin olla vaarallisin :|
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • No niin.nyt kun sitten taas kerran oli vakaa aikomus lopettaa niin lääkäri tyrmäsi asian, uskokaa tai älkää.isäni kuoleman jälkeen sain muutaman paniikkikohtauksen ja aloitettiin rauhoittava lääkitys.nyt lääkettä olisi tarkoitus ajaa alas ja kun otin asian puheeksi lääkärin kanssa, hän sanoi että ennen kuin lääkkeet on ajettu alas et missään nimessä lopeta tupakointia, että elimistölle se olisi liian raskasta.nyt sitten odottelen että viimeinenkin pilleri on otettu...
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.