Täällä jälleen

Olisikohan tämä jo neljäs vuosi kun kirjoitan tänne Stumpin sivuille aikomuksenani päästä tupakasta lopullisesti eroon. Ainakin muutamat konkarit täällä muistaa minut vuosien ajalta, kuten Melisa ja vko. Se tässä Stumpissa on ollut hyvä puoli, että täällä on aina toivotettu sydämellisesti tervetulleeksi myös tällaiset repsahtajat kuin meikäläinen.

Viimeksi kun tänne tänä vuonna kirjoittelin, niin kerroin tämän vuoden osalta sortuneeni ensimmäisen kerran tupakoimaan muutamana päivänä huhtikuussa. Pohdiskelin silloin tulevan kesäloman sujumista tupakoinnin suhteen. Vaikka olenkin viimeiset kymmenisen vuotta ollut enää vain tuuritupakoija tai viikonloppupolttelija, enimmillään lähes vuoden mittaisiakin taukoja tupakoinnista pitäen, on henkinen puoli estänyt tupakasta irtipääsyn - tietyt tilanteet, esim. tapaamiset parhaiden ystävieni kanssa, jotka kaikki valitettavasti ovat tupakan suurkuluttajia.

Kesälomani pidin tänä vuonna heinäkuussa ja tupakoin silloin jonkin verran, yhteensä vajaan askin verran. Tämän jälkeen rupesin mielessäni pohjustamaan elokuussa alkavaa tupakoimattomuutta ja olinkin jo tosi pitkällä tässä ajatuksessa, mutta asia tyssäsi viime viikonloppuun. Menin yökylään sellaiseen paikkaan, jossa tupakoidaan myös sisällä. Siinäpä sitten kului meikäläiseltäkin aski tupakkaa vierailun aikana.

Olin ennen suunniteltua tupakoinnin lopetusta kirjoitellut muistiin niitä asioita, joiden takia kannattaa pysyä erossa tupakasta. Juuri tällä hetkellä kärsin niin pahasti sekä henkisistä että jonkin verran myös fyysisistä vieroitusoireista, että en pysty lukemaan rustaamiani rivejä. En ole kuitenkaan tupakoinut viikonlopun jälkeen, eikä tupakka siis ole ole enää vuosikausiin ollut osa arkeani.

Haluan ehdottomasti pyrkiä siihen, että ajattelisin jatkossa tupakoinnista niin, että ennen oli ennen ja nyt on uudet ajat ja tupakointi on taakse jäänyttä elämää. Tätä ajatusta tukee sekin, että tupakoinnin hyväksyttyvyys on vähentynyt, rajoitukset on lisääntyneet  ja yhä useammat pyrkivät eroon tästä epäterveellisestä tavasta.

Kun olen päättänyt asian riittävän lujasti, täysin vailla toiveita tupakasta viimeisenä lohtuna tai toisaalta ylimmän riemun korostajana, kirjoitan asiasta lopettaneiden puolelle. Päätös vaatii sitä, että lueskelen nyt tosiaan ensin niitä kirjaamiani asioita, joihin aion tupakasta lopullisesti irroittautuessani turvata. Siinä mielessä ehkä vaikeuteni päästä tupakoinnista eroon on teistä ymmärrettävää, koska ensi vuonna tulisi jo 40 vuotta täyteen ensimmäisistä tupakointihetkistä oppikoulun välitunneilla. Vaikka olen viime vuosina polttanut määrällisesti tosi vähän ja harvoin, noihin vähiin savukkeisiin ja tupakointihetkiin on sitoutunut paljon odotuksia, jotka on pyyhittävä pois mielestä tupakoimattomaksi ryhtyessä.

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Toki sut muistan Lilac. Taisit olla johtavana lopettajana omassa ketjussasi. Ensin sinä, sit tuli ne muut kun kuukaudet täyttyivät.
    Se on jännä juttu tuo tupakointi, myönnän sen auliisti. Osan tuosta sinunkin kirjoituksestasi olen itse joskus kokenut. Ensin ollut suurella metelillä polttamatta, sit vaan naps, joku tilanne, ja taas mennään. Tosin sinä et ole ollut vakipolttelija siinä mielessä kuin itse.
    On joskus vaikeaa uskaltaa sanoa lopulliset hyvästit tupakalle. Täällä on heitäkin ollut paljon. Kuinka hennossa säikeessä se joskus riippukaan.
    Lopettaminen lopullisesti vaatii sitä pitkäjänteistä sisua. Kun on ollut jo niin helppo olla ilman, ja kun aina siitä sit pääsee uudelleen irti niin helposti. Itsekin jouduin tekemään tämän lopetuksen kanssa itselleni selväksi, ettei sellaista ihmistä, tilannetta tai tunnetilaa tule, että uudelleen polttaisin. Sit kun sen on tehnyt itselleen niin kirkkaaksi, että voi vaikka peilata ittseensä siinä. Se alkaa pitää.
    Mutta, mutta, kuten sanoit, olet tervetullut stumppiin, tottakai.
    Kun tiiviisti vaan Stumpissa pyörit, joka päivä, vaikka kahdesti taikka viidesti, onnistuminen on ihan todennäköistä. Kyllä sä tiedätkin.
    Kovasti tsemppiä sulle Lilac tähän alkuun!



    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Tervetuloa Lilac! Ja tsemppiä alkuun!
    Melkoista rämpimistä tää välillä on, mutta yritetään positiivisuuden kautta ja pysytään täällä. :)
    image
  • Tervetuloa Lilac! Vanhoilta konkareilta oppii aina uutta, ei tämä ehkä olekaan niin helppoa, kuin miltä nyt tuntuu :(
  • Tervetuloa Lilac! Taistellaan yhdessä! :smile: 
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.