Sitten kun minulla on syöpä...

Niin, tuolla otsikolla ajattelin yön pimeinä tunteina aloittaa kirjoituksen. Aina silloin tällöin valvon tämän ajatuksen kanssa. Olen polttanut ON/OFF - enimmäkseen ON - jo 25 vuotta. Nyt on niin pitkä aika jo takana, että seuraukset alkavat kohta olla väistämättömiä. Olen kaikenlaisilla systeemeillä saanut vähennettyä tupakointia pidemmiksikin ajoiksi. Viimeisiin vuosiin mahtuu 5 kk täyssavuttomuutta ja kokonainen vuosi vain viikonloppupolttelua. Mutta niistä repsahtaa. Ei minulla ole enää turhia luuloja. Tällä hetkellä tilanne on se, että en polta työpäivinä päiväsaikaan, vaan ainoastaan iltaisin. Parempi sekin kuin ei mitään. Mutta on pakko lopettaa kokonaan ennen kuin on liian myöhäistä. Elämä on liian jännittävää ja antoisaa että sen voisi tälle yhdelle asialle, tupakalle, uhrata. Jos nyt menisi nukkumaan ja huomenna ehkä saisi tähän projektiin päättäväisyyttä.

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvää päätöksentekoa Jiggly! Pääset varmaan kokonaankin eroon tupakasta, koska olet jo harjoitellutkin pitkään.
    Vaatii tietty pitkäjänteisyyttä, mut kannustusta saat Stumpista.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Valtavasti tsemppiä Jiggly! Kannattaa lukea täällä Stumpissa vanhoja ketjuja ja keskusteluja, ne ainakin itsellä auttoi todella paljon ja täältä saa muutenkin mahtavaa tukea! :) 

    Mulla takana 10 vuotta tupakointia ja pelko sairauksista yms. oli myös välillä todella vahvasti mielessä, se oli ikävää ja silloin soimasi itseään jatkuvasti tupakoinnista. Nyt viimeisen kuukauden aikana jonka olen ollut polttamatta, voin joka päivä kiittää itseäni tästä hyvästä valinnasta lopettaa tupakointi. 
  • Jiggly kirjoitti:
    Niin, tuolla otsikolla ajattelin yön pimeinä tunteina aloittaa kirjoituksen. Aina silloin tällöin valvon tämän ajatuksen kanssa. Olen polttanut ON/OFF - enimmäkseen ON - jo 25 vuotta. Nyt on niin pitkä aika jo takana, että seuraukset alkavat kohta olla väistämättömiä. Olen kaikenlaisilla systeemeillä saanut vähennettyä tupakointia pidemmiksikin ajoiksi. Viimeisiin vuosiin mahtuu 5 kk täyssavuttomuutta ja kokonainen vuosi vain viikonloppupolttelua. Mutta niistä repsahtaa. Ei minulla ole enää turhia luuloja. Tällä hetkellä tilanne on se, että en polta työpäivinä päiväsaikaan, vaan ainoastaan iltaisin. Parempi sekin kuin ei mitään. Mutta on pakko lopettaa kokonaan ennen kuin on liian myöhäistä. Elämä on liian jännittävää ja antoisaa että sen voisi tälle yhdelle asialle, tupakalle, uhrata. Jos nyt menisi nukkumaan ja huomenna ehkä saisi tähän projektiin päättäväisyyttä.
    Kovasti tsemppiä sinulle omaan projektiisi. Marraskuun 2016 lopettajiin mahtuu vielä runsaasti eli sinne sit, kun päätös on kypsynyt. Itselläni on ollut paljon samanlaisia ajatuksia tupakasta jo vuosia ja oikeastaan aina jossakin vaiheessa ne terveyshuolet ja -pelot alkavat näkyä enemmän. Ja toisaalta vääjäämättä polttaessa kulkee todennäköisesti kohti aikaisempaa kuolemaa, se on vaan hyväksyttävä fakta, jonka kanssa polttajan pitää elää.

    Suosittelen aloittamaan yksinkertaisesti eli riittävällä suunnittelulla:
    -jaa riippuvuus kolmeen eri osa-alueeseen: sosiaalinen, psykologinen/henkinen ja fyysinen. Fyysisen riippuvuuden hallinnan avuksi kannattaa ottaa jokin nikotiinituote ja suunnitella sen käyttö määrätietoisesti (kuinka monta viikkoa käytän, kuukausia yms.)
    -henkisen riippuvuuden kartoittamiseen suosittelen aloittamaan esimerkiksi ihan päiväkirjalla. Kirjoita ylös jokainen päivän hetki, kun poltat eli tee polttamisestasi tietoista toimintaa. Kuvaile sitä hetkeä päiväkirjaan, kun poltat ja mieti hieman, miksi sen tupakan poltat. Tämän harjoituksen olennaisin anti (ainakin itselleni) on ollut, että silloin saa aika hyvän kuvan niistä prosenteista, kuinka paljon kyseessä on oikeasti vain ja ainoastaan tapa. Kun opit tunnistamaan tavan syntymekanismin, voit tietoisesti jo etukäteen miettiä, miten selviät itse hetkistä.
    -sosiaalisen riippuvuuden kartoitukseksi riittää mielestäni miettiä, millaisten ihmisten seuraan tupakointi liittyy vai liittyykö tupakointi jopa yksinäisyyteen. Eli kuinka suuren prosentin tupakoinnistasi poltat muiden seurassa ja millaisia taipumuksia tähän liittyy (ketkä provosoivat polttoa, ketkä eivät) ja onko se myös sinulle ns. antisosiaalinen tapa eli tupakka yhdistyy vahvasti yksin olemiseen. 

    Kun olet ottanut nämä asiat omasta käytöksestäsi irti, voit oikeasti onnistua ja aloittaa realistisen suunnittelun. Hyvin suunniteltu on ihan oikeasti 50 % jo tehty. Kun osaa olla valmistautunut siihen, millaiseksi elämä muuttuu ja missä hetkissä tupakka aiheuttaa eniten ongelmia, silloin niiden voittaminen on mahdollista. Lopettaminen on oikeasti päätös + toteutus ja sitten tehdyn päätöksen hyväksyminen. Kannattaa myös kysyä itseltään, miksi haluaisi tupakoinnista luopua.

    Voin kertoa, että vaikka itse 3vk:n tupakoimattomuuden jälkeen "lankesin" maistamaan yhden sikarin kaverini ulkomaankomennuksen kunniaksi, en siltikään palannut takaisin tupakoimaan tällä kertaa. Kieltämättä jouduin analysoimaan, että miksi näin toimin ja kaiken sen tuskan joka siihen yhteen sikariin liittyi, mutta olen tänään ollut sen vuoksi entistä vahvempi. Terveys ja hengittäminen, hajut ja maut, VAPAUS !!! Oikeasti. Nää on niin hienoja juttuja. Voit mennä mihi vaan ja sun ei tartte miettiä "MISSÄ MÄ POLTAN?" Toi on itselleni se kaikista suurin lahja, jonka sain tästä :) Ja aion sen pitää! 

    Tsemppiä!
  • Kuulostaa niiin tutulta. 
    Minulla oli ja on vieläkin kova sairastumisen pelko..
    Nyt alkaa helpottamaan kun kolmas savuton viikko käynnistyy . 

    Tsemppiä valmistautumiseen  :)
  • Sairaudet pyörii minullakin mielessä vieläkin, ja että lopetinko liian myöhään..? :( Mutta vähenee synkät ajatukset kuitenkin koko ajan, ja nuo ajatukset voimistaa toki sitä iloisuutta taas savuttomuudesta :) Että juu EI enää tupakkaa. En halua enää edesauttaa sairastumisia. Lopettaminen todella kannattaa :)
    Tsemppiä kaikille!
  • Suuri kiitos teille kaikille lämpimästä vastaanotosta!
    Katselin tässä aamulla dokumenttia ylipainosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Yllätyksekseni tajusin, että tupakoinnin suhteen monet ajattelutavat ja ongelmat täsmäsivät. Häpeän tunne ja ihanteiden armottomuus ovat kovin samanlaisia. Ja silti kummassakin tapauksessa takana on ihminen, joka on joutunut riippuvuuden vyyhteen eikä tahdo yksin löytää tietä ulos.
    Tupakointi on siinä mielessä helpompi, ettei se näy joka tilanteessa päälle päin. Voin olla tupakoimatta työpaikalla ja leikkipuistossa. Ylipainoinen taas on aina kävelevä ihmetys, jota katseet seuraavat minne ikinä hän meneekin. Ylipainon suhteen on toisaalta alettu osoittaa ymmärrystä. Tupakointi (kuten huumeriippuvuus) taas leimataan sataprosenttisesti omaksi valinnaksi, joka on oikeus tuomita ymmärtämättä yksilöä. Ja pahinta tässä on tietysti, että itse ajattelee itsestään samalla tavalla.
    Olisiko mahdollista ajatella toisin? Niin, että tuntee itseään ja muita tupakoitsijoita kohtaan myötätuntoa? Voisiko tämä johtaa parempiin tuloksiin? Jotenkin tuntuu, että ruoskimisen kautta lähestyminen saa aikaan vain enemmän tarvetta hakea lohtua tupakasta.
    Tällä foorumilla onneksi olemme samassa veneessä ja ilmapiiri tuntuu olevan ymmärtävä.
  • @Jiggly 
    Todellakin samassa veneessä ollaan täällä ja ilmapiiri sen mukainen. Kuten olen aiemmin toitottanut, jos tupakoinnin lopettaminen olisi helppoa, sen olisin tehnyt jo ajat sitten. Vertaistukea tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen, koska aika harva ei-tupakoija kovin kaksisesti ymmärtää sitä irrottautumisprosessia.

    Itse olen saanut parhaan tuen aina heiltä, jotka ovat myös itse lopettaneet ja aloittaneet pariin kertaan. Siinä tulee sitä kokemuksen tuomaa informaatiota. Oli niin perkelee vaikea viikko, kun koko ajan elimistö on pyytänyt tupakkaa. Onneksi en ole sortunut. Eilen ja tänään ollut viimein hyvä fiilis ja tuntuu, että nyt tää taas menee. :)
  • Jiggly kirjoitti:
    ...
    Tupakointi (kuten huumeriippuvuus) taas leimataan sataprosenttisesti omaksi valinnaksi, joka on oikeus tuomita ymmärtämättä yksilöä. Ja pahinta tässä on tietysti, että itse ajattelee itsestään samalla tavalla.
    Olisiko mahdollista ajatella toisin? Niin, että tuntee itseään ja muita tupakoitsijoita kohtaan myötätuntoa? Voisiko tämä johtaa parempiin tuloksiin? Jotenkin tuntuu, että ruoskimisen kautta lähestyminen saa aikaan vain enemmän tarvetta hakea lohtua tupakasta.
    Tällä foorumilla onneksi olemme samassa veneessä ja ilmapiiri tuntuu olevan ymmärtävä.
    Esitit mielestäni hyviä ajatuksia, ja aamulla kun luin viestisi niin jäin pohtimaan viestiäsi. Nimittäin olen huomannut, että kun itse on nyt ollut sen pari kuukautta polttamatta niin en tunne kauheasti myötätuntoa muita sauhuttelijoita kohtaan. Varsinkaan, jos poltetaan niin että muut kärsii siitä tupakansavusta. Tätä tapahtuu lähes kaikkialla ja varsinkin aamuisin ärsyttää, jos joku tupakoi junalaiturilla lähijunaa odotellessa. Ihan siinä vieressä. Yritän silloin miettiä, että itse on ollut joskus samassa tilanteessa ja että esim. se "odottelutupakki" on pakko polttaa. Silloin yleensä siirryn kauemmas vaikka mielestäni sen tupakoijan pitäisi siirtyä kauemmas. Kai sitä voisi nätisti pyytää polttamaan kauempana mutta tiedän mitä se saattaisi aiheuttaa kyseisessä henkilössä: häpeän tunteen, että on kakkosluokan kansalainen. Nolostumisen. Tai sitten reaktio voi olla päinvastainen: suututaan ja puolustaudutaan: "minulla on oikeus polttaa missä haluan, kun ei ole kieltokylttejä mailla halmeilla".

    Mutta joo. Mielestäni saarnaaminen, ruoskiminen, syyllistäminen jne. eivät auta lopettamaan vaan päinvastoin, vaikeuttavat tilannetta entisestään. Itse lähdin siitä kysymyksestä liikkeelle lopettaessani, että "Mitä sellaista tupakointi minulle tuo, mitä en saa ellen tupakoi?". Jos joku tietää tähän vastauksen, niin saa vastata! :smile: 

    Ja täällä ilmapiiri on tosiaan ymmärtävä, rento ja tsemppihenkinen. Ymmärretään se, että kaikilla on omat tapansa ja keinonsa eikä niitä väheksytä.
  • No, heippa jiggly!
    Tahtoisin että tekstini auttais sua.

    Luin vain alkukirjoituksesi ja ottaisin siihen kantaa; siis en katsonut mitä muut tai sinä siihen vastaavat.
    Se röökijuttu on voitettavissa, usko mua.
    Poltin n. 36vuotta ensin askin, sitten kaks, ja  myöhemmin menthol- sätkiä ettei niin pahalta itsestä tuntuisi röökin kulutus.
    Olin kovin riippuvainen.röökistä, oikeesaat vitun riippuvainen.
    En yrittänyt lopettamista kuin kerran; oli sellaista tammikuussa sisällä kävelyä, ympyrää...(ja hulluus,  tai siis järjetön olo, siis aivan karseeta)
    Panin vaatteet päälle ja menin ulos pakkaseen, - 2 minuutiksi.
    Taas takaisin sisälle, ja hulluus taas iski päälle!
    Menin vaan taas uudestaan ulos ja en oikeen muista mitä tein, mutta sen muistan että otin voimaa siitä että mitä pahemmalta tuntuu niin sitä enämpi mullon mieli että tätä ei enää toista kertaa käydä; siis nyt on pakko.
    Ja siitä se alkoi helpottaa...
    Voi kun uskoisit niin jos alun? pahat kestät niin himo menee ohi, toisilla motivaaiolla, mulla kun uskoin että aika auttaa, ja aika ilman röökiä auttoi.
    Kiitollinen
    eerob
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.