tupakka ja elämän surut.

Eli minulla on ongelma sellainen, että elämässä kun tulee suruja ja pahaa  mieltä turvaudun tupakkaan. Olon mukaan tupakointi voi venähtää jopa 2kk , sitten taas lopetan kun vointi on hyvä.  En muute polta ollenkaan. Olen aina niin vihainen itselleni ku tuli taas retkahdettua siihen myrkkyyn , ja tämä on todellinen ongelma :(  Mistä sitä sais aina voimia vaikka elämässä menee huonosti ei tarvitsisi siihen tupakkaan turvautua :( Kellään samanlaista ja vinkkejä otetaan vastaan . Kiitos.

Viestejä yhteensä

  • Moips! En oo vielä kauan ollut savuton ja tiukkoja tilanteita tullut eteen. Mm. lähiomaisen kuolema ja hautajaiset (samaan kuukauteen toinenkin sulukainen vaihtoi hiippakuntaa). Moni asia painanut hartioilla. Kun näitä hankalia ja masentavia asioita on tullut eteen olen ajatellut, että tältäkö musta oikeesti tuntuu? 
    Siis ajatellut, että nyt kohtaan huonotkin asiat niin kuin ne on. Ja kun noista menettämisistä selvisin savuitta, tajusin olevani loppujen lopuksi henkisesti voimakas.
    Mieli kyllä teki, mutta korvausta kehiin, niillä siitä mielihalusta pääsi eroon. 
    Ja kun kerran selvis yhdestä pahasta, niin seuraavalla kerralla pystyy jo tsemppaamaan itseään, että selvisin silloinkin, selviän nytkin!
    Häntä pystyyn ja positiivisia ajatuksia pipoon! Tsemppiä!

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Moni kokee, et tupakoidessa asioita tarkasteli kuin sumuverhon takaa. Tai savuverhon. Tunteet eivät ehkä olleet täysillä mukana.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Tsemppiä teille! Itsellä kovia aikoja tiedossa kun sattuu olemaan semmonen exä joka vie mua oikeuteen aina ku edellinen päättyy(huoltajuushommat).
    Seuraava käsitellään huhtikuussa ja nyt jo tressaan sitä ja yritän samalla pysyä tupakasta erossa,saas nähdä kuin äijän käy :#
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi helmikuu 2
    Tsemppiä Eero83! Ikäviä juttuja tuollaiset. Muista kuitenkin, ettei tupakointi paranna tuotakaan tilannetta. Vaikka ymmärrän kyllä miten helposti siihen ahdingossa tartutaan. Vaan kun käyt tilanteet läpi savutta, oot oman elämäs sankari.
    Tänne vaan purkamaan pahojen asioiden lastit.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Kiitos Melisa :) No nyt kerkee onneks harjotella muutaman kuukauden ennen rankempia aikoja,se on vaa etappi jonka läpi pitää mennä ja elämä jatkuu taas.Pitää yrittää uskoa,että kaikki aina järjestyy,onneksi on perhe ja läheiset jotka tukee,ei tarvi olla yksin...
  • Niin ja tää stumppi tukee tosi paljon :)
  • olen ollut 3 viikkoa polttamatta ja mietin että jos polttais yhden kun otan parit kaljat huomenna...ei kyllä kuulosta hyvältä
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Enpä suosita! On tuo savuttomuus vielä herkässä vaiheessa sulla. Muistelen, ettei kaljalla käyminen oikein huvittanut alkuaikoina kun ei ollut muka niin kivaa kuin ennen. Jos alkoa kuukausien jälkeen otinkin, piti määrät pitää tosi maltillisina, että kurinalaisuus säilyi.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • ullanlinna kirjoitti:
    olen ollut 3 viikkoa polttamatta ja mietin että jos polttais yhden kun otan parit kaljat huomenna...ei kyllä kuulosta hyvältä
    Jos lähtökohtaisesti olet kuitenkin polttamatta niin mitä sinä haluat enää tupakalla testata? Siis tämä ihan vilpittömänä kysymyksenä.

    Itsellä oli silloin vuonna 2015, kun ekan kerran lopetin pidemmäksi aikaa, sellainen visio, että voisin "testata" sitä omaa ratkeamiskynnystä jossain vaiheessa. Nyt n. kolme lopetusta viisaampana sanoisin, että on parempi jättää itsensä testailu, koska tosiasia on nopeasti se, että taas alat odotella ja visioida tupakkaa - ja yht'äkkiä se rima tipahtaakin taas siihen, että no jos nyt poltan yhden päivän kuin en olisi lopettanutkaan ja sitten olet taas samassa ahdingossa.

    Parasta aina muistaa lopettaneena, että nikotiinihirviön tappaminen on työlästä ja jokainen tupakka palauttaa siihen hengen.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvä kirjoitus Peterra! Juuri noin se menee. Testaukset kääntyvät itseään vastaan ja aivotkin alkavat työstämään asiaa väärään suuntaan. Testi tuo ns. toivotun tuloksen ja niin ollaan taas alussa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.