Toista kertaa lopetellen champixilla

Heipä hei!
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, sanotaan. Tässäpä lienee hyvä esimerkki siitä. Kahdeksan vuotta sitten lopetin tupakoinnin champixin avulla. Viisi vuotta olin kokonaan tupakoimaton ja sitten koitti se yksi baarireissu, kun "fiksuna" otin tarjotun tupakan vastaan. Alkuun poltin yhden tai kaksi kapakissa kaverien tarjoamia, kunnes tuli ostettua se aski. Joka sitten oli houkuttimena seuraavana aamuna ja... No, kaikkihan tuon tietää kuinka siinä sitten kävi.
Nyt olen kolmisen vuotta polttanut ja jotenkin itse tympääntyneenä koko juttuun pyysin ja sain tuon champix reseptin. Vähän repaleisesti alkoi lääkkeen syönti, mutta nyt on sekin saatu pyörimään kunnolla ja tänään olisi viimeisten savujen aika. Mikä sinällään ei harmita, koska tupakka ei todellakaan maistu, vaan saa aikaan lähinnä huonon olon. MUTTA! Pää haluaisi tupakalle silti. Ja sen kanssa nyt sitten taistellaan. Tämän taistelun aion kuitenkin voittaa, lopullisesti. Samalla kun tupakka jää, herättelen rakasta liikuntaharrastusta henkiin ja toivon sen olevan tukemassa tätä sotaa, kunnon reenin jälkeen kun ei ole ikinä tupakkaa mieli tehnyt. Ainakaan ihan heti...
Aionkin nyt tätä foorumia käyttää itselleni tukena päiväkirjanomaisesti ja kirjoitella tänne fiiliksiä siihen asti, kun tunnen tarvitsevani. Enkä pistäisi pahakseni, jos joku ihan intoutuu omia fiiliksiään kertoilemaan. Tästä se lähtee. Hyvä minä!
«1

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Olet oikeassa paikassa Sonetti. On totta, että lopullinen tupakasta luopuminen tapahtuu omassa päässä. Fyysiset viekkarit kestävät suhteellisesti lyhyen ajan, mutta psyykkinen eroaminen voi ottaa joskus lujille. 
    On hyvä, et oot alkanut liikuntaa virittelemään. Se on yksi parhaita keinoja. Oman pään muokkaus on sit toinen. Aina vain muistutettava mieleensä miksi oikein lopetti ja mitä hyvää siitä seuraa. 
    Pysy toki kanavalla. Varmaan saat muiltakin kannustuksia. Kirjoittaa kannattaa. Parasta itseterapiaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Mä laitoin hetkeksi raskaammat treenit tauolle, kun itsellä tuntui tuo tarve röökille tulla just treenin jälkeen.

    Vaan kaikilla taitaa olla hieman eri tarpeet. Itsellä pyörii jostain syytä juuri nyt tupakka eniten mielessä ja pieni stressin poikanen oikein kaipaa savustusta, mutta vielä onnistunut hukuttamaan sen huikalliseen vettä.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvä jittu blue_eye. Jatka vaan vesihuikkien kera. Oot sit turvassa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • T72T72
    editoi helmikuu 2
    Kiitos tarinastasi Sonetti! Vaikka se on niin karua lukea, että viidenkin savuttoman vuoden  jälkeen saattaa repsahtaa, niin sitä tärkeämpää se on, että näitäkin tarinoita täällä kerrotaan. Tsemppiä uuteen savuttomaan matkaasi Sonetti!!

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • Sonetti Konnevesi
    Yöööökkkiiiis olo.. Niinkuin aina kolme varttia lääkkeen jälkeen. Kolmas päivä kääntyy hiljalleen iltaan ja tänään töiden jälkeen kaupassa eka kova keskustelu pään sisällä ostanko vai enkö. Ei osasto voitti! Jei! 
    Vaikka montaa asiaa ei sais yhellä kertaa tehhä, niin syömä osastookin oon koittanu hillitä. Toistaiseksi se onkin ollu helppoo tän olon kanssa.. 
    Työpäivät olleet rankahkoja ja liikkuminen jääny vielä niitten jälkeen, mutta ensi vkolle jo sovittu reeni kaverin kanssa. 
    Kiitokset tsempeistä! Niitä ei koskaan liikaa :) 
    Siis, suht hyvin menee edelleen ja toki kokemuksesta tiedän, että päälle hankalimmat ajat vasta edessä. Mutta tahto on sen verran luja, että luotan selviämiseeni! 
  • Sonetti Konnevesi
    Diddidii. Päivä viisi. Ei ongelmia. Välillä jopa ihmetellen, että oikeesti? Oliko tää muka näin helppoa? Ettei edes juurikaan ajattele asiaa. Paitsi silloin, kun ihmettelee. Että jos oli, niin pitikö tähän tosiaan noi lääkkeet ottaa? Että eikö tuo nyt ois onnistunu ilmankin?
    Niinpä niin. Jos ois onnistunu ilmankin, niin oisinpa varmaan ollu polttamatta jo hollin tovin. Ja sepä tais ollakin noissa lääkkeissä se idea, että ois helpompaa.. Että ihan vois vaikka olla onnellinen tästä tilanteesta.
    Flunssaa vissiin tosin koittaa pukata, kurkku karhee ja aivastuttaa. Teetä, hunajaa ja vitamiineja. Ja salille silti, varovaiseen aloitukseen. Hengiltä en silläkään touhulla koita itteeni saaha. Ja síitä flunssastakaan kun en ihan tiiä, että nuha vai ihan vaan tää polttamattomuus.. Olipa kumpaa vaan, niin perikshän ei anneta.
    Niin että hyvillä fiiliksillä. Niin ja tuo yökkis olokin on jo hellittänyt, ihan pienen hetken enää muistuttaa itsestänsä se.
  • Sonetti tarinasi pistää miettimään, kuinka koukuttavaa tupakka onkaan. Olen tiennyt itsestäni, että minulla ei ole varaa edes maistaa tupakkaa. Aikaisemmat lopetusyritykset ovat aina kaatuneet "perjantaitupakkaan" tai "poltan vaan silloin, kun otan". Kohta olenkin ottanut joka ilta lasin viiniä ja sitten on taas saanut luvan polttaa. Mutta että viisi vuotta polttamatta olo ei vielä tee tupakoimatonta loppuiäksi :( Mutta onnea uuteen yritykseen! Jokainen lopetuskerta varmaan auttaa matkalla lopulliseen savuttomuuteen.
  • Kiitos Sonetti kun kerroit tarinasi ja mahtavaa kun olet tullut tänne Stumppiin! :)
    Tarinasi kyllä laittaa miettimään ja toteamaan mitä olen ajatellutkin omalta osaltani:
    Minulla se on joko tai! Eli ei yhtään savua kestä, minusta ei mm. viihdekäyttäjäksi olisi. Se on todettu. 

    Mahtavaa siis kun olet täällä, pysy ihmeessä kanavalla. Täällä meitä taistelijoita piisaa vertaistueksi  B)

    -Olivinia
  • Ohhoh! Onpas mennynnä monta päivää, etten täälläkään ole piipahtanut.. Mutta johtunee siitä, että kaikki hyvin! Töissä oon ollut (lähes tauotta,,,) riittävästi. Kuulailun maailmaankin olen taas tutustunut hyvin varovasti ja hiljalleen, mutta kinttuni sain kyllä niin kipeeksi, että kävely oli oikein mukavan näköistä :smiley: 
    Viime yönä näin unta, että mulla oli yksi tupakka taskussa ja kauheesti oottelin tilaisuutta päästä se polttamaan. En päässy. Nää unet on kyllä tuttuja jo edelliseltä lopetuskerralta, näin parhaimmillaan jopa jatkounia, yhtenä yönä eka osan ja seuravana jatkon.. :blush: Jännää kyllä, näitten unien jälkeen olo on tosi helpottunut, kun ei sitten ollutkaan polttanut.
    Eli summa summarum, viikko takana. Helpompaa kuin pelkäsin, pessimisti ei pety. Ja kiitos kaikille sotiville sankareille kommenteista! Ei ole minustakaan viihdekäyttäjäksi, tällä kertaa pidän sen tiukasti mielessä. Ihan heti ei tässä kyllä ole viihteellekään pääsemässä.. Ja ne, joitten kanssa yleensä kuleksin, kyllä tietää tilanteen. Tupakointiapuja ei ole siis sieltä tulossa kyllä. Mutta aina tietysti löytyy se yksi, joka "hyvää hyvyyttään" sanoo, että kyllähän sinä nyt yhden voit polttaa.. Nyt osaan vastauksen paremmin: En voi.
  • Huomenna kaksi viikkoa. Olen hengissä edelleen ja polttamatta. Huomenna enemmän. 
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.