MAALISKUUSSA 2017 LOPETTANEET

1235725

Viestejä yhteensä

  • Tsemppiä kaikille lopettaneille. Itsellä nyt viikko täynnä. Huvittaa lukea näitä kirjoituksia. Siis tarkoitan tätä posiivisesti. Ihan kuin omasta elämästä kirjoitettu. Neljä eka täivää oli hirveet nikkikset. Tiistaina löysin itseni kuistilta kahvikuppi ja sytkä kädessä. Pöljänä, mikä puuttuu yhtälöstä :D. Nukkuminen on sitä tätä. Mutta ei haittaa, kun ei ole aamuherätyksiä. Ihme pelko milloin ns. nikkiksen maku tulee suuhun. Välillä tuntuu, etten ajattele muuta kuin tupakaa ja lopettamista. Yritän siirtää ajatuksia toisaalle. Itsensä kiusaamista. Ärtsy oon ollu. Kaverit ja sukulaiset varpaillaan. Mutta onneksi viime perjantaina ärtyisyys alkoi helpottaa. Viime päivinä ärtsy nostanu päätään hetkittäin. Ajanu sen pois samasta ovesta, josta häädin kessun :)" alt=">:)" height="20" />
  • Pelargonia, samaistun vahvasti tuohon tunteeseen ettei ajattele muuta kuin tupakkaa ja lopettamista. Se on juuri näin! Koitan myös kääntää ajatuksia muualle mutta aikalailla kehää ne kiertää.

    Ärtymys jatkuu, mä olen niin kiukkuinen kaiken aikaa! Ja nyt tuntuu että niinä hetkinä kun kiukku hetkeksi laantuu, tilalle tulee tunne jota voisi melkein masennukseksi kutsua. Mitään ei jaksaisi, mikään ei ole kivaa, minkään aloittaminen ei kiinnosta, eikä etenkään minkään loppuun saattaminen. Kurjaa, kun koko ajan on jollain tapaa paha olla.

    Tiedostan kyllä ettei tupakka ole tähän oloon ratkaisu, mutta kyllä ottaa tiukille.. Vaikeinta on sietää ajatusta, etten tiedä koska olen taas oma itseni. Mä olen AINA iloinen, hassutteleva, energinen höpsö mutta nyt ei vaan pysty. Ah-dis-taa!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi maaliskuu 13
    Onnittelut ekasta viikosta!
    Sulla ei Pelargonia taida olla mitään apukeinoja käytössä? 
    Kyllä kaikki viekkarit ajan oloon helpottaa. Tietty voi kokeilla kaikenlaista mikä vie ajatukset pois tupakasta. Yksi takuuvarma on liikunta ja mahdollisuuksien mukaan vielä ulkona. Joskin muutkin jumpat ja uinnit on hyvästä kans. Ja sit voi yrittää löytää sellaista tekemistä muutenkin mistä tykkää ja johon ei tupakka ole kuulunut. Käsityötkin voi olla kivoja.
    Tee mitä vaan kunhan et polta, se kait on tässä se motto.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Hei NiuNau. Mä potkin tänään itseni sängystä ylös. Tein rästiin jääneet kotihommat. Mulla meni täysin makaamiseksi koko eka viikko. Sunnuntaina pääsin sängystä ylös klo 15.. Lautumia tulee tällä menolla :D. En vaan ole halunnut nousta ylös. Eli siis olen murjottanut sängyn pohjalla. En tunne masennusta. Fiilis jotenkin tuntematon. Perjantain jälkeen kiukku pikkuhiljaa laantunut, ainakin toistaiseksi. Nyt maanantaina, kun sain kotihommat tehtyä, olo mitä loistavin. Pyrin tosta makaamisesta eroon. Sehän on voitto tupakalle...piru vie  :), siis jos jatkan makaamista.

    Hei, Melisa. On mulla laastari nahkassa. En sit tiiä paljonko siitä on hyötyä. Mutta jos antaa henkisen tuen. Tuo "kävelykeppi" olkoon :). Onneksi olkoon sulle, Jo yli 11 vuotta tupakoimatta. Konkarin tsempit on todella tervetulleita. On mulla myös apuna Stumpin järjestämä tukihenkilö. Aivan ihana onkin. Kumpikin pystyy samaistumaan toisiinsa. Niin ja noista viekkareita. Hikee pukkaa välillä, vaikka istuu paikallaa. Eilen hikikarpaloita otsalta pyyhin. Ja tänäänkin tsunameita pitkin päivää. Liikunta ja lukeminen näköjään vie ajatuksia muualle. Käsitöitä en enää valitettavasti voi tehdä pahan nivelrikon takia, harmi.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Laastari voi hyvinkin auttaa. Mulla oli niksapurkat aikoinaan. Hienoa, että sulla on oma tukihenkilö, sellaisia ei vielä silloin ollut, kun mä lopetin. Mut foorumi oli ja siitä oli mulle ratkaiseva apu. Käyttäkää hyväksi Stumppia niin paljon kuin jaksatte.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Tähän on tultu että tupakan poltto saa nyt jäädä 23 vuoden jälkeen... Tupakan polton lopetusta yritetty ennenkin ja vähentämisiä ym mutta aina se on vaan mennyt siihen että sitä jatkaa samaan tahtiin polttelua kuin ennenkin.

    Nyt aloitin Champixit 24.2.
    En päättänyt tarkkaa päivää jolloin tupakointi loppuu koska olisi iskenyt paniikki kun lopetuspäivä lähenee, luotin siihen että alkuun edes vähennän mahdollisimman paljon ja lopuksi kun siltä tuntuu niin en polta enää yhtään. Täytin ns. päiväkirjaa johon vaan merkkasin kellon ajat milloin poltin, hyvä mielihän siitä tuli kun jo jossain välissä oli 3 tuntia edellisestä tupakasta!! :smiley:  Samalla pystyin laskemaan joka päivältä montako tupakkaa oli minäkin päivänä mennyt ja yritin vaan polttaa aina yhden vähemmän kuin edellisenä päivänä. Välillä jo pelkästään sätkän pyöräyttäminen helpotti kun teki mieli tupakkaa (en siis polttanut sitä, pyöräytin vain tehdä sen).

    8.3. vetäisin viimeisen tupakkani kymmenen aikaan aamulla enkä sen jälkeen ole poltellut. Mielessä tuntuu lopettaminen ja tupakka olevan lähes joka hetki, unet on myös lisääntyny ja viime yönäkin unissani polttelin.
    Champix alkoi vaikuttaa jo parin päivän jälkeen... Tuli paha olo lääkkeen oton jälkeen ja varsinkin tupakanpolton jälkeen ja jossain vaiheessa oli niin paha olo ettei voinut seuraavaan 3-4 tuntiin kuvitellakkaan polttavansa.

    Hajuaisti on parantunut huomattavasti, yhtenä päivänä ihmettelin ulkona että mikä täällä haisee ihan tupakan tumpilta niin tajusin että se on mun oma takki!

    Edelleenkin tupakka vermeet kulkevat laukussa mukana, ne tuo jotenkin turvallisen olon. Pystyn valitsemaan itse pyöräytänkö sätkän ja poltanko sen vai en. Meinasin jo loput tupakat lahjoittaa pois mutten uskaltanut... Olisin varmaan mennyt paniikkiin ja juossut lähimpään kauppaan ostamaan uudet kessut ja varmaan polttanutkin.
    6 vuorokautta jo ilman tupakkaa...
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Teija, tuosta se hyvin alkaa ja on jo alkanutkin. Jossain vaiheessa sulle tulee se varmuus ja heität/lahjoitat ne tupakkivermeet pois. Joskus voi olla hyvä, ettei tupakkaa ole saatavissa, ehtii sit vielä miettiä mistä hakee tms.
    Minun lopettaessani eräs kanssalopettaja-mies joutui ajamaan huoltoasemalle saadakseen tupakkaa. Oli ollut jo hyvän aikaa polttamattakin. Sit istui autossa huoltoaseman pihassa ja vielä kerran mietti, et heittääkö hän sikseen koko lopettamisen. Kävi läpi syyt lopettamiseen, saavutetun ajan yms. Päätti sit, et jatkaa, käänsi autonsa ja ajoi helpottuneena kotiin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Mulla ei kärsi olla tupakkaa missään, kun oon lopettanut. Kiusaus voi käydä liian suureksi. Hoen mantraa, en osta, en sytytä, en polta. Tiedän etten voi ottaa yhtään henkosta enää koskaan..siitä yhdestä tupakasta on aina ennen alkanut lopetuspäätös ratkeilla.,joten sitä virhettä en enää tee!
    Kyllä mielessä pyörii tupakka, aivan älytöntä, että voikin mokoma pötkylä, joka on tehty kuivatuista lehdistä paperiin käärimällä, olla hankala jättää!  :D
  • Jos se ei kolmen päivän kohdalla pyörisi mielessä, olisi syytä epäillä vakavaa dementiaa.
  • Neljäs päivä ja vähän vähemmän tupakka mielessä. Olo jotenkin energisempi vaikka on kyllä särkyä kropassa, mikä taas rajoittaa - ei liity tupakkaan. En oo ollu juuri hermonakaan, koko aikana pahemmin mutta helpottaa entisestään.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.