Tupakka - ainoa ilo? Suru tupakasta luopumisen jälkeen. Apua!

Harkitsen lopettamista ja haluaisin lopettaa. Hyviä syitä lopettamiseen riittää, oikeasti hyviä. Jatkamiseen syitä on oikeastaan vain yksi, ja se tuntuukin ylitsepääsemättömältä. Tuntuu, että tupakasta luopuminen olisi kuin jättäisi pois ainoan ilonaiheensa. Tämä tuntuisi varmaan jokaisesta tupakoimattomasta ihan järjettömältä ja sitä se varmasti onkin. Mutta kun tupakka muodostaa tuon pienen ja helpon piristyksen ja motivaattorin niin moneen hetkeen. Minulle tämä on loppujen lopuksi se lopettamisen vaikeuden ydinasia: miten saisin itseni uskomaan, että ilo ja nautinto, jonka (muka) saan tupakasta, voisi palautua. Järjellä tajuan ja tiedän, että muita ilonaiheita ja nautintoja on, ja tiedän tämän jopa kokemuksesta (viitisen vuotta polttamatta), mutta tarvitsisin jonkunlaisen aivopesun siihen, että tosiaankin uskaltaisin lähteä noita muita nautintoja tavoittelemaan. Eikä kyse edes ole siitä, että elämässäni ei olisi mitään kivaa tai en osaisi sellaista järjestää. Elämäni on monelta osin ihan kunnossa enkä ole masentunut tms. Se vain, että kun harkitsee lopettamista tai on juuri lopettanut, mikään ei tunnu miltään, olo on suorastaan surullinen, kuin olisi luopunut jostakin todella rakkaasta ja siksi en uskalla edes yrittää. Miten tästä olosta voisi päästä irti? Apua ja kokemuksia!

Viestejä yhteensä

  • Motivaatio lopettamiselle täytyy olla, minulla se oli terveyden(sairauden)tila. Vieroitusoireisiin, mitä nuo sinunkin kuvailemasi jutut ovat, auttaa minun kokemukseni mukaan aika. Täällä palstalla notkuminen on lisäksi suureksi avuksi.
  • T72T72
    editoi maaliskuu 30
    Noppapeli, kirjoitat yllä että olit viitisen vuotta polttamatta - mitä tapahtui? Kuinka kauan ehdit polttaa ennen viiden vuoden taukoa ja mikä sai sinut aloittamaan tupakoinnin uudelleen ?
    Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa! Siinähän laittaa itsensä alttiiksi äärimmäisille houkutuksille ja koukutuksille ja kukapa sitä haluaisi luopua elämänsä rakkaudesta noin vaan...
    Vaan siinäpä se juju vissiin sitten piileekin - että uskaltaa päästää irti vanhasta ja astuuu rohkeasti uuteen ja tuntemattomaan. Että uskaltaa antaa periksi, lopettaa taistelu tupakointia vastaan ja alistua täydelliselle savuttomuudelle... 

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • Kyllähän siihen tupakkaan ihmeellinen rakkaussuhde on, mutta kyllä sen kanssa voi tehdä bänät, jos oikein haluaa. Aluksi masentaa, itkettää ja elämässä ei tunnu olevan mitään mieltä tahi mukavaa, mutta kyllä se ajan kanssa paremmaksi muuttuu. Kun on valmistautunut ja ennen kaikkea hyväksynyt sen, että ankeaa on, niin se on jo puoli voittoa. Kliseisesti ilmaisten tunti, päivä kerrallaan. Liityhän joukkoon :)

    Viimeinen tupakka 29.6.2016!
  • Kiitos - ja koitan liittyä! Olin polttanut ennen tuota pitkää taukoa jo viisitoista vuotta. Itse asiassa se taukohan oli noin seitsemän vuotta. No, pitkä aika kuitenkin. Sitten yhden kerran lähdettiin ulos iltaa viettämään. Oli niin hauskaa ja meno päällä (luetaan: hyvässä nousuhumalassa), että päätin lähteä tupakalle mukaan. Ja ostaa vielä oman askinkin! Josta sitten jäi seuraavaksi viikoksikin aina ihana iltatupakka. Jne :( Mulla usein tupakoinnin nautinto liittyy hyviin hetkiin, ja omaan aikaan (olen pienten lasten yksinhuoltaja), jos on kivaa ja meno päällä, on vaikea olla polttamatta. 
  • Finito kirjoitti:
    Kyllähän siihen tupakkaan ihmeellinen rakkaussuhde on, mutta kyllä sen kanssa voi tehdä bänät, jos oikein haluaa. Aluksi masentaa, itkettää ja elämässä ei tunnu olevan mitään mieltä tahi mukavaa, mutta kyllä se ajan kanssa paremmaksi muuttuu. Kun on valmistautunut ja ennen kaikkea hyväksynyt sen, että ankeaa on, niin se on jo puoli voittoa. Kliseisesti ilmaisten tunti, päivä kerrallaan. Liityhän joukkoon :)
    Kiva kuulla, että muutkin tietävät tämän tunteen, että se en ole vain minä. Ja pitää muistaa, että ohi se menee.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Noppepeli, kyllä se tunne on varmaan kaikilla. Kun vuosikymmeniä on kaikissa tilanteissa, joka paikassa ja kaikkiin tunteisiin liittänyt tupakan, on jo pelkkä tapariippuvuuskin lujassa. 
    Olen joskus verrannut tupakkaa rakastettuun, joka sit viime kädessä viekin silta rahat ja terveyden. Orjuuttaa sut ja saa usein häpeämään. Kellastaa hampaas, samentaa ihos - ja mieti miltä hän panee sut haisemaan? Vaatteet ja hiukset jne. Terveys on iso luku sinällään. Voi kestää kauankin, ennenkuin kaikki viat ilmenee, mut sitten voidaankin olla ihmeissään.
    Kun lopettaa polttamisen, siihen ei kuole. Jos ei lopeta, siihen voi kuolla. Ekaksi koittaa puhtauden tunne. Kaikki hajusteetkin ovat oman tuoksuisia, eikä niihin sekoitu tupakka. Vapauden tunne on myös iso, sua ei orjuuteta enää.
    Kun olet ollut pitempään polttamatta, itsetuntosi kohoaa.
    Kannattaa miettiä tarvitsetko kainalo sauvoja alkuun. Ootko miettinyt lääkettä kuten Champix?  Reseptillä sitä saa varmaan ihan t-keskuksesta. Sit on erilaisia nikotiinikorvikkeita, joilla pääsee hyvin alkuun ja niiden avulla tietyt viekkarit vähän vaimenevat. Sit voi lopettaa toki ns. luomuna. 
    Sit voi miettiä sitä, miten tietyistä tilanteista selviää, tai tietyistä ihmisistä. Onko liikunta se, minkä voisit ottaa ohjelmaasi. Varsinkin luonnossa liikkuminen on auttanut monia. Käsillä tekeminen voi auttaa kans, käsityöt tai vaikka siivous.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Olen myös pitkään harkinnut lopettamista mutta ne kaikki tilanteet missä on röökiksi vedetty on ollut niin vaikeita ohittaa. Lisäksi olen kärsinyt pitkään polvi- ja selkäongelmista ja vtutukseen vetänyt röökiä (ei varmasti ole ollut hyvästä noille kivuille). Kärsinyt kun vaatteet haisee, autossakin tullu vedettyä. Elokuussa tutustuin mieheen joka ei polta eikä pidä tupakanhajustakaan. Olen ollut polttamatta hänen aikanaan eli vetänyt siis salaa ..... Meillä on ns. etäsuhde. Nyt pääsiäisen olimme matkoilla ja päätinkin että on hyvä aika lopettaa. Nyt olen ollut viikon polttamatta ja ihan luomuna. Tänään ollut vaikea päivä ja tupakka paljon mielessä mutta en halua periksi antaa. Olen melko päättäväinen muija ja ennenkin lopettanut tuosta noin vain. Ollut vuosia polttamatta ja jostain syytä taas aloittanut ..... Nyt en enää halua että tupakka määrää minua ja vie rahat ja terveyden.
  • Hei Päättäväinen! Olet tosi hyvässä alussa. Koita repiä iloa siitä kaikesta, mitä nyt saavutat kun et polta. Miten paljon kivempi on viettää aikaa miehen kanssa, kun ei tarvitse tavallaan haikailla pois hänen luotaan tupakalle. Tsemppiä! Kuulostaa hyvältä, että olet päättäväinen muija. Niin mäkin olen! 
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.