HUHTIKUU 2017 lopettajat :)

1272830323338

Viestejä yhteensä

  • Oli kuulkaas melko ihana tunne (joudun leikkaukseen ja täyttelin kaavaketta) pistää rasti kohtaan "en tupakoi". Meinas kyllä mennä ihan vanhalla tuntumalla "kyllä"-kohtaan.

    Mä olen melko yllättynyt, mulla on melkosesti työpaineita sekä yhden lapseni suunnitelmia murehdin, niin ettei tee mieli mennä tuumausröökille. Ennen vanhaan olisin vetänyt puolen tunnin välein röökiä kun on murheita.

    Lasken päiviä siihen kun tulee 2 kk täyteen, tosin tuntuu että olisin ollut polttamatta iät ja ajat - olo on meinates mahtava!
  • editoi kesäkuu 8
    Aika on mennyt niin nopsaan, kaksi kuukautta jo. Välillä ollut vaikeuksia mutta nyt alkaa jotenkin helpottaa. Vieläkin hetkittäin tulee mieleen että nyt välillä tupakalle, mutta sitten muistan että eihän se enää kuulu minun elämääni. Enemmän kuin fyysisiä vieroitusoireita on minulla varmaan ollut henkisiä taisteluja. Tupakointi on niiiin syvällä tuolla korvien välissä. Ja edelleen miedot laastarit ja imeskelytabletit käytössä. Ja saa ollakin niin kauan kun tunnen niitä kaipaavan. Aurinkoisia ja savuttomia kesäpäiviä näistä tunnelmista.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin siinä käy, et psyykkinen puoli jää pitemmäksi aikaa. Täytyy kovasti ajatusmaailmaa jumpata. Itsekin käytin purkkaa reilu puoli vuotta. Kovasti mietin tupakoinnin tarkoitusta itselleni. Oli kovin tiukassa 40 vuoden jälkeen. 
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Ihan totta muuten että en ees oo tajunnut miten vahva se tupakoijan haju on!

    Siististi on mennyt. Jotain tiukempia tilanteita kun nyt on elämä muutenkin aika myllerryksissä, mutta selvitty on. Täysin uusi juttu itselleni mutta jotenkin auttaa katsoa ihmisiä jotka tupakoi. Et ensin katsoo "olispa kivaa" ja sit alkaa miettiä että tota tupakkaa on todennäköisesti edeltänyt toinen tuntia aikasemmin... ja sitä aikasemmin... ja myös seuraa toinen... ja kolmas... ja sit jos ei vaikka haluaisi ostaa tupakkaa koska vaikka rahat tiukalla, niin pakko silti on. Se ei ole yhtään kivaa. Seison siinä ja onnittelen itseäni.
  • Ja joo saattaa mennä pitkään ennen kuin enää uskallan edes maitaa alkoa. Hallitusti ehkä sellasessa seurassa jossa kukaan ei polta, niin sillä pääsee alkuun.
  • Niinpä! Kyllä mua toisaalta alkoi itseäkin häiritä se haju...tiettyihin vaatteisiin ja esim laukkuun erityisesti oikein pinttyi tunkkainen haju, ikinä ei tuoksunut neutraalilta tai raikkaalta. 
  • Lopetin jo huhtikuussa, mutta vasta nyt rekkasin tänne vaikka olen tätä lukenutkin satunnaisesti. Takana oli 18v yhteistä matkaa tupakan kanssa. Aski päivässä joskus jopa kaksi. Huhtikuista sunnuntaita sävytti krapula, joka oli osoittautuva tavallista merkittävämmäksi. Aamulla ei tehnyt mieli polttaa ja iltapäivästä, kun tulin syömästä, olin polttaa ruokaröökin, mutta huono olo vesitti ajatuksen. Illalla olon parannuttua olin menossa tupakalle. Muutama askel ennen ovea tulikin ahaa-elämys - entäpä jos en menisikään. En mennyt.

    Olin seuraavan päivän "eristyksissä" muista ihmisistä (tein työt etänä) eikä ollut erityisen vaikeaa olla polttamatta vaikkakin se pyöri vähän väliä mielessä. Tätä seuraavaa päivää mietin, että mitä kerron puolisolle ja tutuille. Tuntuisi tyhmältä kehua lopettaneensa ja sitten joutua tunnustamaan heikkoutensa, jos lopettaminen ei onnistuisikaan. No kerroinpa vaan, että olen nyt ollut pari päivää polttamatta ja että tarkoitus on pysyä sillä tiellä. 

    Päätin jo ensimmäisenä savuttomana päivänä, ikäänkuin muille näyttääkseni, lopettaa täysin luomuna. En koskisi siis mihinkään nikotiinivalmisteeseen tai Champix kuureihin tms. Näin on mennyt tähän asti eikä nikotiinin saamattomuus ole tuntunut hankalalta. Tupakoinnin lopettamista olin silloin tällöin miettinyt, mutta en oikeastaan edes kunnolla yrittänyt kuin kerran 5 vuotta sitten, jolloin olin muutamia viikkoja polttamatta. Nyt tuntui, että oli otollinen hetki lopettaa. Oli mukavan vähästressinen aika töissä ja tupakointi oli alkanut tuntua vähän nololta tietyssä seurassa.

    Päivät kuluivat ja vieroitusoireita ei erityisen pahasti ollut - tai sitten onnistuin ne jotenkin blokkaamaan. Välillä tuli tilanteita, että käsi rupesi hamuamaan askia, koska siihen oli tottunut. Esimerkiksi laittaessani kuuman auton hetkeksi viilenemään: parin minuutin odottelu vailla mitään tekemistä. Pitkää automatkaa ajaessa silmä alkoi painaa, jolloin totutusti on sytytetty yksi jos toinenkin tupakka, jotta olisi vaan jotain tekemistä, joka pitäisi hereillä. Nämä tilanteet menivät lopulta helposti ohi sytyttämättä. Auton hanskalokerossa on edelleen tupakka-aski - sitä ei ole vaan tullut heitettyä pois.

    Tilanteita, joissa tupakkaa on tehnyt mieli, tulee enää harvemmin, koska on jo moneen kertaan "käynyt tilanteen läpi" polttamatta. Nyt vajaan 2kk savuttomuuden jälkeen hankalimmalta tuntuu se, ettei saa enää tehdä sitä, mihin oli tottunut. Tulee tietynlainen haikeus, kun ajattelee vaikka tulevia veneilyjä, jolloin on hiljaisella järvellä antanut veneen liplattaa ja poltella tupakkaa hiljakseen ja kuunnella, kun kuuma tuhka tippuu veteen. Ylipäänsä mukavat tilanteet ja tapahtumat, joissa on tottunut polttamaan. Uskon kuitenkin, että se haikeus häviää, kun kokee nämä tapahtumat uudestaan ilman tupakkaa ja huomaa, että mitään ei jäänyt puuttumaan.
  • Kalinko: noin mäkin ajattelen, että kun kokemuksia erilaisista hyvistä hetkistä tulee ilman tupakkaa, sitä varmaan vähitellen tajuaa ja oikein sisäistää, että tupakka ei ole noissa hetkissä oleellinen täydentäjä. Riippuvuus vain antaa sille sellaisen roolin kuin se mukamas olisi välttämätön tai tärkeä. Koskaan tupakoimattomat eivät edes kuvittele tarvitsevansa sitä mihinkään, mutta myös me voidaan oppia uusi tapa kokea hyviä ja huonoja hetkiä.
  • Se napsahtaa sitten 2 kk täyteen justaansa - hyvä mä ja hyvä kaikki muutkin!

    Kuten muillakin, mulla on kans "Ikävä" niitä aikoja tupakan kanssa. Hetkiä jolloin on ollut se tupakkatauko - rööki on kuulunut kyllä niin vahvasti mun elämääni joten tuntuu ihan et elämänkumppanin olisin lempannut. Mutta niin paljoa ei mieli tee että tarvisi käydä kamppailua itsensä kanssa ostaako röökiaskin vai ei.

    Loppuviimein en olisi uskonut että tämä olisi näin helppoa ja luomuna vielä. Aika oli ilmeisesti oikea ja päätös oli vahva ja hyvin harkittu. Olenhan koittanut lopettaa aikaisemmin, viimeksi reilu vuosi sitten. On ollut kyllä hieno sanoa että en polta enää. Viimeksi työkaveri olisi tarvinnut johonkin asiaan sytkää (ei tupakointiin kuitenkaan) ja tuli minulta sitä pyytämään. Oli tosi hienoa sanoa etten omista enää sytkää koska en polta!

    Edelleen huvitan itseäni vetämällä keuhkot täyteen ilmaan ja nautin siitä kun ei tule yskänpuuskaa. Lisäksi on ihanaa kun vaatteet haisee puhtaalle eikä sille pinttyneelle röökille. Kyllä mua edelleen hävettää se miltä olen haissut kun olen luullut ettei se nyt enää hais kun tunti sitten vetänyt röökin.....
  • Hyvä Päättäväinenkö! Eikö olekin hienoa ajatella, että kaksi kuukautta jo, ja tänäänkään ei tarvitse polttaa. Loppuelämän ajattelu tuntuu liian rankalta ainakin mulle, joten ajattelen vaan, että nyt en polta.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.