Lipsahduksen jälkeen takaisin ruotuun

Miten pääsette lipsahduksen jälkeen takaisin lopettamisen pariin? Olin lopettanut huhtikuun puolella ja olin onnistuneet 5 päivää ilman tupakkaa. Motivaatio lopettamiseen oli lopetushetkellä suuri, mutta tosiaan viidennen päivän jälkeen iski vappuaatto, mikä näin opiskelijana on aikalailla täynnä alkoholia ja tupakkaa. Vapun jälkeen olen polttanut vain pari tupakkaa päivässä ja yhden päivän olin jopa kokonaan ilman, mutta nyt en tiedä miten taas saada itseni lopettamaan täysin. Tälläkin hetkellä tekee mieli ja ajatus, että huomenna lopetan tuntuu lähinnä pelottavalta. Mikä avuksi? Päätänkö päivämäärän viikon päästä vai lopetanko heti ja nyt? Motivaatiota on jäljellä, mutta pelko ja jännitys tahtoo nyt viedä voiton :(

Viestejä yhteensä

  • Motivaatio on se avainjuttu, se on itse löydettävä uudelleen.
  • Niinhän se on.. Ehkä täällä pyöriminen auttaa.
  • Mikä sinua Cigareta siinä lopettamisen ajatuksessa pelottaa? 

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Pelätä ei kannata. Olet vain itses kanssa kamppailemassa. Lähde uuteen lopetukseen iloisena. Päätös on upea ja motivaatiotakin on.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Mua kanssa pelotti se Huomenna lopetan -juttu. Eniten pelotti siinä just ne arkiset asiat jolloin olin tottunut polttamaan, aamukahvi ulkona röökillä, koirien pissatukset pihalla röökillä, aina ennen kun teen sitä ja tätä, käyn röökillä. Usein sanoin koirilleni et nyt mä käyn vielä röökillä niin sitten sitä ja sitä. Ja se pelotti eniten et miten selviän näistä arkisista asioista ja tavoista.  Mulla ehkä auttoi se että varsinaista nikotiiniriippuvuutta ei kauheasti ollut, pystyinhän olemaan monta päivää polttamatta miesystävän seurassa (joka ei polta ja itse poltin salassa häneltä).

    Oli vaan purtava hammasta ja kovetettava itsensä. Oli ihan oikeasti hetkiä jolloin aattelin et nyt haen kyllä sen askin. En kuiteskaan koskaan hakenut vaan sanoin itelleni prkl nyt ei luovuteta.

    Tee täydellinen elämänmuutos. Karta niitä hetkiä aluksi jolloin olet tottunut polttamaan. Mä oon ite sitä mieltä että kerrasta poikki, ei pikkuhiljaa hissuttamalla. Mulla se toimi. Mäkin tein päätöksiä päivämääristä et silloin lopetan, muttei siitä tullut mitään. Sitten vaan kerran kun röökit loppu, päätin että uutta askia en hae. Toki asiassa auttoi se että olin lähdössä miesystäväni kanssa Tallinnaan pääsiäiseksi (kun oli se salapolttaja :hushed: )
  • Mä olin eilen toista päivää polttamatta, löysin jemmasta pari tupakkaa ja arvata saattaa kuin siinä kävi. Tosin olin niin vihainen itselleni et poltin ekasta parit savut ja sanoin itselle ironisesti "Tuntuupa hyvältä tukehtua, hengitäppä muovipussiin ni tuloo yhtä hyvä euforinen huimaava olo" Tää itseironia sai mut häpeämään riittävästi et tapoin lopputupakan. 
    Seuraavakin oli pakko sytyttää ja imaista, kertoa itselleen  "Tästä myrkkyä kehoon, koita akka arsenikkia kans, manteli vois olla tupakkaa maukkaampaa" ja niin kuoli sekin rööki. Seurasi parin tunnin morkkis jonka jälkeen tunsin itseni valmiimmaksi lopettamaan. 
    Voisitkohan voittaa pelkosi, jos tupakoidessasi mietit mahdollisimman syvällisesti sitä polttamista? Jotta se alkaisi tuntua pahalta itsestä, koko röökaaminen. Jos sillai voittaisi pelon et menettää sen parhaan kaverin? Ku huomaisi jo ystävyyden aikana et se ei anna sulle mitään, mut vie kaiken, henkiset ja fyysiset voimavarat, rahat jne 
    Luulen et paras hetki on sillon, ku tuntuu itsestä et NYT. Vähän niinko Päättäväinenkö tossa yllä kertoi :)
    Kovasti tsemppiä pelon selättämiseen ja savuttomuudessa onnistumiseen!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.