Toukokuu 2017 lopettajat tänne

1262729313236

Viestejä yhteensä

  • Mä olen huomannut olossani tuon verenkierron parantumisen. Olen kärsinyt niin kauan kuin muistan tosi kylmistä jaloista ja sormista. Eli kesälläkin sisätiloissa villasukat jalassa. Mut eipä tarvi enää. Öisin olen huomannut villasukkia pitäessäni et jalat hikoo .... ja tätä ei oo ikinä tapahtunut.

    Ja niin kuin joku tuolla aikaisemmin mainitsi, tuo tuoksumaailma. Sitä minäkin olen ihmetellyt tässä. Vaikka aina ollut ns. hyvä hajuaisti niin nyt on kyllä rävähtänyt oikein kunnolla. Mä haistan ihan kaikki tuoksut metsässä. Ja nautin!
  • Mylläkkä Pohjois-Pohjanmaa
    Tää hikoilun määrä! Onneksi se hiki ei sillä tavalla haise pahalle kuin ennen. Mutta siis varmasti johtuu juurikin verenkierron paranemisesta. Kai tää joskus helpottaa.
    Kohta kohti kotosuomea ja sit alkaa loma! YES! oli kyllä tullessa niin siistiä, kun ei koneesta ulos tullessa tarttenu alkaa ettii ensimmäisenä tupakkakoppia. Ja sitten kiroileen kun sitä joko ei ole tai se on toisessa päässä terminaalia mistä oma lento lähtee ;) Nyt käytin aikani kauppojen kiertelyyn. En kyllä raaskinu mitään ostaa..
  • Mylläkkä Pohjois-Pohjanmaa
    Huhuu? Mites muilla toukokuulaisilla menee? Mulla oli viime viikonloppuna tosi tiukkaa, kun oltiin juhlissa, ja suunnilleen kaikki muut poltti paitsi minä. Mut ilman savuja selvittiin :)
    Jotenkin tää savuttomuus on saanut aikaan ketjureaktion, teen nykyään terveellisempiä valintoja arjessa enemmän kuin ennen. Esim.,oon alkanut siirtymään paikasta toiseen pyörällä aina kun mahdollista. Tupakoidessa en tykännyt pyöräillä koska se hengästytti. Nyt saa ajaa tosi kovaa että hengästyn. Juoksuvauhtikin on kuukaudessa parantunut huomattavasti. Lisäksi koen, että en menetä malttiani niin herkästi kuin ennen (talouden teinit voi olla eri mieltä)...

    Ja semmonen juttu, että olin jo aivan varma että mussa on joku vika, kun ei oikeen sänkyhommat sytyttäneet. On tän savuttomuuden myötä himot heränneet jopa siinä määrin että puoliso ihmetteli ääneen mikä mulla on :smiley:  

    Hikoilu on edelleen riesana - onneksi se hiki ei haise pahalle. Kaikkeen se rööki vaikuttaakin...Toisaalta, tiukassa on tavat kun vielä näin pitkän ajan jälkeen olen tietyissä tilanteissa kovasti menossa tupakalle. Ja sitten muistan että ai niin, eihän mulla ees ole savukkeita
  • Hienoa Mylläkkä! Tuonkaltaisista juhlista kun on ekan kerran selvinnyt, niin seuraavat menee ihan heittämällä. Ja kyllähän tuo hivelee mukavasti itsetuntoa, kun pystyy olemaan polttamatta. Taas piirun verran vahvempana :)

    Viimeinen tupakka 29.6.2016!
  • Hei vaan toverit! Sehän kaksi kuukautta tuli täyteen melkein varkain! En olis uskonu vielä pari kk sitten että tähän saakka pääsen!
    Tupakka käy enää harvoin mielessä ja silloinkin vaan pikaisena kaihon tunteena, pahempia tuskia ei ole tullut sitten viime juhlinta reissun josta kerroinkin jo aiemmin. Mutta unissa olen yhtä äkkiä vaan tupakka suussa ja se maistuu pahalle, harmittaa aina että miksi!!! Joka kerta unessa mietin että nyt en voi sanoa enää olleeni savuttomana. Jostain kumman syystä nämä unet ovat nyt tulleet takaisin vaikka olivat poissa jo aika kauan.

    Mutta on kuulkaa kiva huomata että ilman röökiäkin pärjää ihan helposti, se epämääräinen tyhjä tunne joskus oli vaan täyttä fuulaa, enemmän helpotus nykyään kun ei tarvi polttaa eikä tarvii etsiä paikkaa saati häpeillä asiaa.

    Tsemppiä kuomaset! Tää meidän ryhmä on tainnut pitää aikalailla kokonaan pintansa ja pysyä puhtaan ilman hengittäjinä! Hyvä me!  :)
  • GO GO Mylläkkä ja Kärmes!

    Pystyn komppaamaan molempia, paitsi Kärmeksen uniin en ole törmännyt. Itsellä edelleen pahin ongelma on unen laatu, nukun koiran unta ja herään väsyneenä. Golf tuli jäädäkseen tupakan tilalle, olen nyt golfannut vähintään kierroksen lopettamisesta asti, poislukien juhannuslauantai. 
  • Mietinkin tuossa, miten äkkiä sitä omaksuu aivan uuden elintavan, savuttoman, urheilullisen jne jne. Tuntuu kuin ois uudelleen syntynyt, ollut unessa kolme vuoskymmentä tai pikemmikin sumussa ja nyt alkanut vasta käsittämään sen miten toisilla on ollut varaa ostaa sitä tätä ja tuotakin,,,uutta autoo, moottoripyörää ym ym. Miettinyt myös sitä miten teillä toisilla menee myös? Kivaa että kerrotte hyvät ja myös huonot kokemukset täällä, kun ei omasta tuttavapiiristä löydy kunnon tupakkahistorian omaavia, pelkästään nuorukaisia jotka on aloittanut armeijassa ja lopettanu muutaman vuoden armeijan jälkeen ja sitten kehuvat että "lopetin ilman mitään lääkkeitä,,ei siihen tarvii kuin luonnetta ja itsekuria" huhjoo, kiitos kun lukasit tämän ja edelleen hyvää kesää toivottaa kesälomalainen...
  • AnttiT Rovaniemi
    editoi heinäkuu 10
    Morjens.

    Ilman nikotiinia on menty. Nykyään ei enää kauheasti haluta mutta aina silloin tällöin vois jotain ottaa. Väsymys on tullut takaisin, muttei vielä siinä määrin mitä ennen lopettamista. Eiköhän tästä selviä voittajana. Lääkemäärää olen tiputtanut ja otan lääkkeen pääasiassa vain aamulla. Satunaisesti vielä myös illalla jos siltä tuntuu. Ja voin luvata ettei lopetus olisi onnistunut ilman champixia. Sen verran meni paljon tuota vahvinta nuuskaa.
  • Hyvä kuomaseni!!! Mukava lueskella teidän kaikkien kuulumisia! Hyvin on porukka sinnitellyt taistelun tiimellyksessä! 

    Alkaa olla taas jännät paikat edessä, Champixin jatkopakkaus vetelee viimeisiään. Kysyin tohtorilta päivänä muutamana että voiko tuota turvallisesti vaan alkaa vähentää ennenkuin loppuu vai pitäisikö mennä kertarytinällä niinkuin ohjeessakin on. Tuumasi että voi alkaa portaittain laskemaan. Jännä kun vaikka silleen ollu kohtuu helppo olla viime aikoina niin jotenkin pelottaa tuo lääkkeen lopetus, tuleeko taas joku kolmen päivän helvetti pään sisälle tms... Ja alkaako himot uudelleen? Toisaalta oon yrittänyt ajatella järkevästi asiaa ja siltä kannalta että tapapolttaminen oli varmaan se hankalin selätettävä mutta nekin suden kuopat on käyty nyt läpi... Jotenkin itsekin lopettaessa yllätyin millainen myrsky siitä hommasta tuli alkuun, en vaan osannu odottaa että kaikki onkin niin kokonaisvaltaista. Mutta kertaakaan en ole katunut, päinvastoin. Sitten toisekseen oon miettiny että kun nyt Champix molekyyli asettautuu aina hyvänolonreseptoriin jossa aiemmin nikotiinimolekyyli makoili niin mitä sitten kun reseptorikuppi jää tyhjäksi?! Valtaako mut joku infernaalinen muu himo?! 

    Mutta on vaan paljon helpompi olla nykyään monessakin suhteessa, tuntuu että pääkoppakin voi paremmin mutta mene ja tiedä sitten johtuuko se mun "uudesta" (ollu siellä jo 2kk) työpaikasta joka paransi elämänlaatua tosi paljon vai tästä savuttomuudesta, ehkä molemmista. Mutta fyysinen terveys on kiittänyt, henki kulkee (lopetin jopa astmalääkkeet) maha on parempana, ei enää juurikaan närästä joten toisen tarvittavan lääkkeen saanut jättää pois, iho on parempana ym. Ainut että lisäkiloja on jokunen tullut entisten lisäksi ja välillä turpoan palloksi mutta oon ajatellu että mitä sitten, kaksi isoa elämän muutosta on tapahtunut pienen ajan sisällä, siinä on tarpeeksi! Aletaan laihduttamaan sitten kun siltä tuntuu ja motivaatio riittää. Eiköhän tällä kropalla ole muutakin tekemistä näiden muutosten kanssa kun joutua sopeutumaan salaattikuurille, aineenvaihdunta tuntuu hakevan paikkaansa ja toisinaan käy aika hitaalla, sitten taas  kiihdyttelee. 

    Sitten vielä uniasioista, edelleen väsyttelee välillä kovastikin ja laiskottaa mutta mieli on tosiaan virkeämpi. Nukuttua saan hyvin ja unetkin ihan ok vaikka välillä jokseenkin erikoisia. Tupakointi käy unissa joka yö ja aina mua harmittaa ihan hirveästi. Viime yönä havahduin muka siihen että olin polttanut itseltäni samaa (?) jo pidemmän aikaa ennenkuin tajusin asian, ärsytti ihan kamalasti... Toisinaan unissa mä pelkään etten huomaa että poltan, sitten muka hoksaankin että kaikki on piloilla. Rohkenen epäillä että alitajunta tuolla tekee työtään ja nitistää riippuvuutta.

    Mutta tässäpä kaikki tältä erää, tsemppiä joka kärsälle!!! Hännät pystyssä eteenpäin! 
  • Onhan se Antti T vielä kehissä,,,just tätä tarkoitin tuolla ylempänä kirjoitellessani, siis jonkinlainen huoli onko joku langennut tuon nikotiini-pirulaisen ansaan kun ei oo pitkään aikaan kirjoitellu. Kun tietää miten välillä tulee houkutus sellaisessa puuskassa ettei tiedä hyppiäkö vai juosta niin se antaa voimia kun tietää että muutkin kestää houkutukset...siis kai mussa on sisällä pieni lammas joka menee sitten muiden mukana,,laumassa, määä. Ja todentotta ilman tuota Champixia mieliteot ois vieny varmaan voiton, mutta kuten Kärmeskin totesi pikku pelko jäytää mullakin tuolla taustalla että entäs sitten kun napit on kiltisti popsittu. No onhan tää stumppi täällä, onneksi.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.