Toukokuu 2017 lopettajat tänne

1356733

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kärmes kirjoitti:
    Ilona kirjoitti:
    Oletteko joutunu käyttämään nikotiinipurkkaa tms C:n ohella?
    En ole käyttänyt, oon ajatellu että parempi pysyä itsellä kaukana kaikesta nikotiinista jos tästä meinaa selvitä.. Toisekseen mä en tiiä olisko niistä apuakaan C:n kanssa kun niiden ei pitäisi kyetä tuottamaan mielihyvää laisinkaan tuon C:n vaikutus mekanismin vuoksi... Paremminkin voisin harkita Diapamia itseni ja muiden vuoksi ellei nämä raivarit mene pian ohi, hihhih... 
    Tuo lyö vähän Champix-kuuria poskelle jos alkaa työntämään toisenlaista nikotiiinia kroppaan.
    Champixin tarkoitushan on käsittääkseni (itse en ole käyttänyt), että se vähentää ajan myötä tupakasta ja nimenomaan nikotiinista saatavaa tyydytystä, jolloin voi lopettaa polttamisen. Ei siis taida olla järkevää ottaa nikotiinia toisessa muodossa. Se voi viivästyttää prosessia.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Aivan kuin mun suustani. Lopettamista miettiessäni, alitajunta koko ajan keksi mukavia syitä miksi en lopettaisi, kuinka mukavata on sytyttää rööki silloin ja silloin. Järki kuiteski sanoi et lopeta. Siksi hain sitä hetkeä kun olin itseäni tsempannut tarpeeksi lopetusajatukseen. Tiesin et muuten ei onnistu. 

    Tsemppiä sulle ja pysy tiukkana. Älä anna periksi!!

    Miten tsemppasit itseäsi henkisesti ennen lopettamista ja miten nyt on sujunut lopettamisen jälkeen?
    Olen myös yrittänyt tsemppailla itseäni ennen lopettamisia, mutta kaikki ne kariutui heikkoon mieleen lopettamisen jälkeen. Ehkä valmistautuminen on jäänyt vailinnaiseksi, sillä lievä paniikki on aina iskenyt edeltävänä iltana, kun tupakat vähentyneet ja lopulta niitä ei enää ole.
  • ellallaa kirjoitti:
    Tervehdys kaikille! 
    Nyt se loppui jahkaaminen, pitäisi ja pitäisi..
    Ensimmäinen askel otettu, soitto työterveyshuoltoon ja aika 12.30 hoitajalle Champix kuurin aloitusta varten. Meillä työnantaja korvaa 100€ lääkkeestä joten samalla saa maksusitoumuksen. Lisäksi kuukauden päästä kontrollikäynti hoitajalla. 
    Tupakointia takana teini-iästä saakka eli 23v. Välissä pieniä taukoja mutta aina vaan uusi sortuminen. Lopetusyrityksiä lukematon määrä. 
    Tämä olkoon se viimeinen.. 
    Tavoitteena osallistua heinäkuussa erääseen urheilutapahtumaan jossa tarvitaan todella parempaa kuntoa. Jo päivän savuttomuus helpottaa ylämäessä kävelyä ja huomaan paremmin jaksavani. Silti lenkin jälkeen ensimmäisenä tupakalle. 
    Lopetus ilman apuja ei onnistu. Nyt on motivaatio huipussaan ja olen valmis taistoon.
    Lisäksi tupakoiva mieheni lähtee reissutöihin ja kaksi ensimmäistä viikkoa tupakointikaveri puuttuu. Eikä ole aiheuttamassa/kärsimässä hienoisesta ketutuksesta joka odotettavissa on vierotusoireina. ✌

     Lopetan tupakoinnin 15.5.!!  
    Apteekin kautta kotiin siis tänään. 
    Isot tsempit kaikille teille muille taistelijoille.

    Tervetuloa ja hieno tsemppi päällä! :)
  • Tässä terkkarille pääsyä odotellessa pohdin asioita jotka ovat menneet perseelleen aikaisemmissa projekteissa. Mikä on ollut se "hyvä tekosyy" jatkaa tupakointia/aloittaa se uudelleen. Ja niitähän löytyy. Kirjaan ne surkeat selitykset ylös jotta voin ne muistaa jos heikko hetki yllättää. Kohdallani ei ole olemassa yhtä tupakkaa, se on heti menoa jos sortuu. 

    Ammattini puolesta olen ollut pitkään jo "piilopolttaja". Hävettää näkösällä tupakoida. Tässä kun sitäkin asiaa ajattelen niin onhan se naurettavuuden huipentuma. 
    Lisäksi yritän kannustaa potilaita lopettamaan tupakointia ja kerron kaikista vaaroista terveydelle sekä mitä hyvää tupakoinnin lopettaminen tuo tullessaan. Työpäivän päätteeksi sitten menen vetelemään röökiä pitkin henkosin. Tästä voisi oikein taputtaa itseään olkapäälle. Hienoa.. not! 

    Käyn ryhmäliikunnassa, ennen jumppaa täytyy pitää huoli ettei tupakoi ainakaan tuntiin ennen alkamista. Muutoin jumpassa käy ihan hämärän rajamailla. Kun sitten ajelen kotiin on aika sauhujen heti kun pihaan pääsen.

    Sama muunkin liikkumisen kanssa. Tiedän tasan miten paljon paremmin jaksaa liikkua savuttomana eikä heti alkumetreillä hengitys vingu kuin kuolemaa tekevällä porsaalla. 

     Tavat, ne on tiukassa. Miten teen nyt toisin tilanteessa johon tupakka on aina kuulunut. Tässä on työtä.

    Että näin.. tässä prosessoin lopettamispäätöstäni. 
     
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 8
    Ellallaa, onkin hyvä prosessoida päässään omia ajatuksiaan ja asenteitaan. Alkuvaiheen vieroitusoireiden jälkeen alkaa henkinen savotta. Miten pysyn savuttomana? Miten suhtaudun eri tilanteissa ja tunnetiloissa ilmaantuviin hetkellisiin tupakan himotuskohtauksiin?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • hulivili kirjoitti:

    Miten tsemppasit itseäsi henkisesti ennen lopettamista ja miten nyt on sujunut lopettamisen jälkeen?
    Olen myös yrittänyt tsemppailla itseäni ennen lopettamisia, mutta kaikki ne kariutui heikkoon mieleen lopettamisen jälkeen. Ehkä valmistautuminen on jäänyt vailinnaiseksi, sillä lievä paniikki on aina iskenyt edeltävänä iltana, kun tupakat vähentyneet ja lopulta niitä ei enää ole.
    Mä hain siis tosi pitkään sitä lopettamisajankohtaa. Sen tiesin et siitä ei tule mitään et päätän päivämäärän milloin loppuu koska, kuten sullakin, menin vähän paniikkiin jos röökit oli loppumassa. Mun päätöstä siis helpotti se että mun miesystävä ei polta eikä edes pidä tupakanhajusta ja minä muija poltin siis salaa häneltä. Sehän onnistui kun meillä on etäsuhde. Olin lomallani hänen luonaan polttamatta VIIKON mutta kun lähdin hänen luotaan, ajoin ihan ensimmäiseksi ostamaan röökiaskin..... Mulla koko ajan vaan takaraivossa tykitti et pakko lopettaa, terveys menee, voi tulla syöpä, hävettää kun vaatteet haisee ja autossa haisee jne. Ja sitten kun oli tulossa pääsiäinen ja oltiin menossa yhdessä reissuun (jossa en siis voinut polttaa), yks ilta ne röökit loppu ja silloin päätin etten osta enää uutta askia koska jos mulla olisi ollut täällä aski kun tulen reissulta, niin se lopetus kosahtaisi sitten siihen. Oli muuten tosi vaikea päätös ja useamman kerran teki mieli lähteä hakeen sitä askia et kyllähän mä nyt voin vielä siihen asti vetää kun mies tulee tänne. Pakko oli vaan olla kovana.

    Mulla suurin ongelma oli se että mä olin aikatauluttanut päiväni täysin röökitaukojen mukaan. Kaikista vaikeinta oli (ja on) ne hetket jolloin tupakka oli sytytetty. Eli, käyn vielä röökillä, sitten lähden koirien kans lenkille tai käyn vielä röökillä, sitten teen ruoan, tai käyn vielä röökillä sitten menen lämmittämään saunaan jne.

    Tsempit sulle ja pysy tiukkana vaikka kuinka olisi vaikeeata. Mä tunnustan et olen syönyt luvattoman paljon nyt suklaata mutta olen myös ahtanut tosi paljon hedelmiä. Aina kun tekee mieli mennä röökille, otankin hedelmän ja napostelen sitä.


  • Niinhän mie tämän projektin polkaisin käyntiin. Terkkarilla käynti oli onnistunut ja uusi aika sovittiin 1.6. Mielestäni hyvä että on tuo aika tuolla, enhän viitsi sinne mennä sanomaan että edelleen tupakoin. Siinä vaiheessa olen ollut tupakoimatta 2,5vk. 15.kun on se lopetuspäivä. 

    Kylläpä hävetti olla tuhkiksen hajuisena siellä terkkarilla. Ensi viikolla pitää pestä kaikki takit. 

    Iso respect työnantajaa kohtaan tuosta rahallisesta tuesta. Yllättävän tyyristä on kerralla nuo ostaa. Toki ei ilmaista ole tupakointikaan mutta eihän niitä rahoja ole mihinkään laskettu. Mielessäni on muhinut useamman kuukauden ajan tän kuurin aloitus ja tarkoitus olikin pyytää ohimennen resepti tutulta lääkäriltä. Onneksi hoidin työterveyden kautta kun sain tämän varsin mukavan yllätyksen korvauksesta. 

    Ensimmäinen pilleri on nielty juhlallisin menoin. 

    Päivä kerrallaan nyt. 
  • hulivili kirjoitti:
    Kärmes kirjoitti:

    En ihmettele yhtää sun sulake ärtymystä... Mulla menee hermot kun en saa mitään tehtyä... Ja ihan sellaisistakin asioista jotka onnistuu mutta tympii; raivosin märille pyykeille, koneeseen meneville pyykeille (pesuainetyyny lensi perään aika vauhdilla) ja sitten haaveilin polttavani puhtaat pyykit kun ovat levällään makkarissa sängyllä... Eilen raivostuin ihan vaan omalle ajatukselle... Nää pahimmat slaagiajat kestää pari- kolme tuntia kerrallaan.. Samalla alitajunta huutelee röökin perään.. Mutta periksi ei anneta... Sitten kun pahin raivokausi menee ohitse ja miettii niitä ajatuksia niin onhan tämä touhu niin kipeellä tavalla koomista. 
    Kiitos tästä, hieman jopa naurahdin mielikuville  :D Mutta minussa on samaa vikaa. Potkin lattialle pudonneita pyöriviä vaatteita ja märät pyykit paiskataan telineelle kirosanasävelmin. Sitten vähäinenkin väärä äänensävy tai sana mieheltä ja tekisi mieli raivota oikein olan takaa. Vähän aika sitten teki mieli heittää puolet asunnon tavaroista parvekkeelta alas ihan vain sen takia, että ne ovat jääneet levälleen. 

    Onko teillä millaista live-tukiverkostoa?
    Itse en ole nyt puhunut mitään tästä lopettamisesta, sillä ensimmäinen kommentti sieltä suunnalta olisi "tää on kuultu ennenkin" ja rageaikaan kuultuna herkästi heitän hanskat tiskiin ja luovutan, kun alkaa kismittää. Toki parilta kaverilta tulisi pientä kannustavaa kommenttia, muttei kuitenkaan sellaista, että heille jaksaisin tästä kertoa ellen pysty tarpeeksi pitkää aikaa olla polttamatta.
    Mies tietysti tykkää, etten haise tupakalta, mutta eipä sekään oikein osaa sitä tukemisen meininkiä. Saattaa tajuamattaan herkästi provosoidakin. 
    Pitkälti nyt tukeudun tähän stumppi-sivustoon.
    Kylläpä piristi kuulla myös sinun pyykkiongelmista :D On se vaan jännä miten tämä homma saa täyspäiset ihmiset sekoilemaan tällä keinoin... Mutta onneksi tietää mistä tämä johtuu, kirjoitin muuten mun blogiin siitä päivästä kun päätin hakea lääkekuurin, käy lukee jos kiinnostaa, farssi sekin...

    Tämä tukemis juttu on kyllä taitolaji, minä oon kertonu tästä omille vanhemmille kun meillä on tosi läheiset välit, varsinkin isän kanssa seilaillaan samoilla aaltopituuksilla. Kerroin myös yhdelle entiselle työkaverille asiasta. Työkaveri jaksaa kuunnella vaikkei sinänsä ymmärrä koskaan tupakoimattomana tilannetta, porukat taas polttaa molemmat ja sieltä tulee erilailla ymmärrys. Toisekseen helppo avautua kun voi puhua asioista oikeilla nimillä just niin kun ne on. Muuten olen pitänyt suuni supussa koska en halua tästä saada mtn suorituspaineita ja viimeiseksi kaipaan olalle taputtelijoita. Mutta tämä palsta on kyllä verraton, normaalisti en ole mikään keskutelupalstoilla kirjoittelija mutta tämä osui ja upposi. Helpottavaa saada vaihtaa kuulumisia samassa jamassa olevilta ja neuvoja konkareilta, tilanteeseen ja päässä pyöriviin ajatuksiin nähden voi tuntea olonsa kuitenkin terve järkiseksi kun muillakin samat vaiheet ja näin ollen ne kuuluu asiaan. 

    Hei, tämä päivä (neljäs) mennyt ilman raivareita, wuhuu!!! 
  • hulivili kirjoitti:

    Miten tsemppasit itseäsi henkisesti ennen lopettamista ja miten nyt on sujunut lopettamisen jälkeen?
    Olen myös yrittänyt tsemppailla itseäni ennen lopettamisia, mutta kaikki ne kariutui heikkoon mieleen lopettamisen jälkeen. Ehkä valmistautuminen on jäänyt vailinnaiseksi, sillä lievä paniikki on aina iskenyt edeltävänä iltana, kun tupakat vähentyneet ja lopulta niitä ei enää ole.
    Mä hain siis tosi pitkään sitä lopettamisajankohtaa. Sen tiesin et siitä ei tule mitään et päätän päivämäärän milloin loppuu koska, kuten sullakin, menin vähän paniikkiin jos röökit oli loppumassa. Mun päätöstä siis helpotti se että mun miesystävä ei polta eikä edes pidä tupakanhajusta ja minä muija poltin siis salaa häneltä. Sehän onnistui kun meillä on etäsuhde. Olin lomallani hänen luonaan polttamatta VIIKON mutta kun lähdin hänen luotaan, ajoin ihan ensimmäiseksi ostamaan röökiaskin..... Mulla koko ajan vaan takaraivossa tykitti et pakko lopettaa, terveys menee, voi tulla syöpä, hävettää kun vaatteet haisee ja autossa haisee jne. Ja sitten kun oli tulossa pääsiäinen ja oltiin menossa yhdessä reissuun (jossa en siis voinut polttaa), yks ilta ne röökit loppu ja silloin päätin etten osta enää uutta askia koska jos mulla olisi ollut täällä aski kun tulen reissulta, niin se lopetus kosahtaisi sitten siihen. Oli muuten tosi vaikea päätös ja useamman kerran teki mieli lähteä hakeen sitä askia et kyllähän mä nyt voin vielä siihen asti vetää kun mies tulee tänne. Pakko oli vaan olla kovana.

    Mulla suurin ongelma oli se että mä olin aikatauluttanut päiväni täysin röökitaukojen mukaan. Kaikista vaikeinta oli (ja on) ne hetket jolloin tupakka oli sytytetty. Eli, käyn vielä röökillä, sitten lähden koirien kans lenkille tai käyn vielä röökillä, sitten teen ruoan, tai käyn vielä röökillä sitten menen lämmittämään saunaan jne.

    Tsempit sulle ja pysy tiukkana vaikka kuinka olisi vaikeeata. Mä tunnustan et olen syönyt luvattoman paljon nyt suklaata mutta olen myös ahtanut tosi paljon hedelmiä. Aina kun tekee mieli mennä röökille, otankin hedelmän ja napostelen sitä.


    Tuo aikataulutus on ihan takalistosta, mulla just sama homma!!! Hyvä ettei minuutilleen ole suunniteltu vielä kaiken lisäksi... Itseasiassa aamut onkin juuri niin...
    Jos karttaan voisi piirtää tämän kaupungin alueelle mun tupakointipaikat niin täpliä olisi pohja punaisenaan. Ennen kampaajaa ja sen jälkeen, ennen kauppaan menoa ja jälkeen, ennen töitä, töissä silloin tällöin ja tuolloin, sen jälkeen... Onneksi sentään työpaikka vaihtui tässä välissä, tätä uutta ei ole niin "merkattu" ja onkin savuton yksikkö. Ei mulla olis tullu aiemmassa lopettamisesta mitään, vitutti raskaasti kuluneet 2,5 vuotta, toisekseen kaverit poltti myös, paljon. Kavereita on kyllä ikävä. 

    Syöminen on täälläkin yrittänyt riistäytyä käsistä, sitäkin saa nyt kytätä tarkemmin, varsinkin kun entisiäkin kiloja on hieman liikaa. Olenkin yrittänyt olla ostamatta kotiin herkkuja koska nehän ei pysy koskemattomina... Joskus vetosin vierasvaraan mutta hmmmmm.... 

    Tsemppiä koko köörille, pidetään pintamme ja käydään täältä hakemassa puhtia taisteluun!!! Me voitetaan tämä vielä!!!

    ps. Närästysvaiva on helpottanut ja henki alkaa kulkea... ei yhtään huono juttu!!!
  • On tää vaan pirullista. Fyysiset oireet kestän kyllä hyvin; vatsa menee hetkellisesti umpeen, ienraja vuotaa verta, naama räjähtää kukkimaan... mutta henkiset. Mulla on nyt kaksi päivää ollut tupakka mielessä lähes taukoamatta. Selvisin kuitenkin kaupassa käymisestä ilman meinaustakaan ostaa tupakkaa - heti sen jälkeen tosin kävi lähti käymään taskulla hapoen tupakkaa. Mun ajatusmaailma vetää villisti "sä haluat sen tunteen, kun savu menee keuhkoihin ja puhallat sen ulos --> tää menee hyvin näin, enpäs olisi haistanut vienoa sateen tuoksua röökin läpi."

    Harmillisinta tässä on se, että jatkuva ajatus tupakoimisesta tulee töihin mukaan. Ennen olen töissä hyvin pystynyt olemaan sen 8h polttamatta ja sen kummemmin tupakkaa ajattelematta. Nyt se pulahtaa mieleen vähän väliä ja pelkään, että ajatuksen hairahdukset tupakkaan tulee aiheuttamaan vaarallisemmankin ajatuspierun.
    Siksi illasta lähtien olen suonut enemmän tilaa tupakanhimoisille ajatuksille, kuten "tämän kesän haluan vielä polttaa", "kesä on ehkäpä huonoin ajankohta lopettaa tupakointi" tai "siirrän suosiolla lopettamisen loppukesään, kun on kesäloma töistä."

    En kuitenkaan ajanut huoltsikalle töiden jälkeen hakemaan mitään. Ajoin nätisti kotiin. Myönsin jo miehellenikin, että nyt olen heikoilla jäillä. Katsotaan.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.