Ylös, ulos ja lenkille!

Mylläkkä Pohjois-Pohjanmaa
Tässä on viimeisistä sauhuista kulunut vasta reipas vuorokausi, ja olo on suoraan sanottuna ihan hirveä. Lenkille tästä joutaa, jotta saa ajatukset pois röökistä. 
Viime syksynä oli minun edellinen lopetusyritys, ja silloin huomasin, että jo muutaman päivän savuttomuuden jälkeen juostessa syke oli huomattavasti matalampi kuin aiemmin  aiempaa kovemmassa juoksuvauhdissa. Onkos muut huomanneet samaa? Mun tavoitteeni on päästä kovempaa ja kauemmas, joten motivaatio tupakoinnin lopettamiseen on nimenomaan kuntourheilu. Veikkaan, että ilman röökin pois heittämistä en koskaan tule saavuttamaan niitä unelmia joiden takia vedän lenkkarit jalkaan silloinkin kun ei yhtään huvittais. 



«1

Viestejä yhteensä

  • Siitä saa olla tyytyväinen, että tuohon kykenee, minulla se on mahdotonta.
  • Mylläkkä Pohjois-Pohjanmaa
    vko kirjoitti:
    Siitä saa olla tyytyväinen, että tuohon kykenee, minulla se on mahdotonta.
    Mikä on mahdotonta? Mikään ei ole mahdotonta. Asenne ratkaisee.
    Ois ollu niin helppo luovuttaa, kun vitutti ja päätä särki. Mutta pistinkin lenkkikamppeet päälle ja kävin 9 kilsan pään nollaus lenkin hölkkäämässä ennen jääkiekkopeliä. Helpotti nikkiksetkin kun sai raitista ilmaa. En tiiä onko korvien välissä vai voiko jo vuorokausi vaikuttaa hapenottokykyyn niin paljon, mutta helpompaa oli ku pitkään aikaan. 
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ei meillä vanhemmista lopettajista kaikilla ole ollenkaan mahdollista enää juosta. Kymmenien vuosien tupakointi, ikä ja sairaudet ovat ainakin tähän syynä. Tässä ei asenne auta.
    Itselläni jo ennen kolmea keinonivelleikkausta kiellettiin juokseminen selän takia. Silloin vielä harrastin sauvakävelyä. Nyt sekin on useimmiten käsien takia mahdotonta.
    Muuten pyrin liikkumaan ulkona, jumppaamaan, ajamaan kuntopyörällä ja vesijuoksemaan. On tässä asennetta väännetty moneen kertaan.
    Saat olla onnellinen Mylläkkä kun pystyt juoksemaan!
    Tsemppiä lopettamiseesi, siinäkin tarvitaan asennetta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Minulla on enää 30% keuhkokapasiteetista jäljellä. Kävelemään pystyn, mutta hitaasti ja ylämäkiä kartellen.
  • Mylläkkä Pohjois-Pohjanmaa
    Juoksu, sauvakävely, uinti, pyöräily, soutu, marjanpoiminta... liikuntalista on loputon. En tarkoita että kaikkien pitäisi juosta ja tavoitella maratoneja tai ironman triathloneja. Asenne ratkaisee siinä, että lähtee liikkeelle - oman kunnon ja mahdollisuuksien mukaan. Minä olen vajaa nelikymppinen. Polttanut enemmän tai vähemmän parikymmentä vuotta. Ja painoakin on ainakin 10kiloa enemmän kuin suositusten mukaan olisi terveellistä. Yritän kuitenkin ajatella asioita ja tavoitella unelmia joita voisin vielä tehdä, ettei sitten kiikkustuolissa harmita kokematta /tekemättä jääneet jutut. Ja minun unelmat ja tavoitteet nyt sattuu olemaan urheiluun liittyviä. Toisilla ne voi olla jotain muuta.
  • vkovko
    editoi toukokuu 18
    Oikeassa olet, minullekin pahinta olisi jäädä täysin liikkumattomaksi, se surkastuttaisi lihakset lopullisesti. Osallistuin yliopistosairaalan järjestämälle keuhkoahtaumapotilaitten liikuntaryhmään, jossa tuotiin esiin liikunnan tärkeys taudin hoidossa. Ryhmässä oli se hyvä puoli, että kaikki olivat liikunnallisesti rajoitteisia, joku teki niitä kuntosaliliikkeitä lisähapen turvin. Osallistujat valittiin vaikeaa tai keskivaikeaa ahtaumaa sairastavista. Jostain syystä kaikkein vaikeimpaan ryhmään kuuluvat (mm. minä) olivat aktiivisimpia osallistujia. 
  • Kyllä sä vko oot ihailtavan sitkee sissi. Sulla, jos kellä, on asenne kohillaan :)

    Viimeinen tupakka 29.6.2016!
  • Pakko oli tulla kirjoittamaan, että vko: sä olet kyllä todellakin sitkeä sissi kuten finito kirjoitti. Upean positiivinen ja päättäväinen olet. Vahva!  <3
  • Yhdyn NiuNaun ja Finiton kommentteihin: Vko:n asenteesta monella opittavaa. <3
  • Nostan hattua vko:lle! Ite kyllä liikun ja paljon, on pakkokin noiden tules-ongelmien vuoksi. Moni jättäisi kyllä liikkumatta kipujen vuoksi mutta pää pysyy kunnossa kun liikkuu. 15 km päivittäinen kävely on mun tavoite, 2-3 osassa sen saavutan joka päivä. Lisäksi pilates (katkolla välilevyn pullistuman vuoksi) on parasta, lisäksi uintia ja salia. Oon tykännyt ikäni liikkua ja hyötyliikunta on parasta. Paino-ongelmista en ole ikinä kärsinyt mut nyt on selkeästi muutama kilo tullut liikkumisesta huolimatta lisää tän lopettamisen myötä.

    Polttanut teini-ikäisestä, väliin mahtuu aikoja jolloin olen lopettanut mutta aina uudelleen aloittanut. Ja ikää tällä hetkellä 54. Lenkki voi olla myös kävelylenkkiä, pikkuhiljaa aloitella ja yks kaks huomaa kuinka mukavaa tuo pelkkä reipas kävelykin on ja miten hyvän olon se tuokaan!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.