Kesäkuussa 2017 lopettaneet

Moi! En löytänyt omaa ketjua tässä kuussa lopettaneille. Aloitetaan uusi
«13

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa Karelia!
    Mikä meininki meneillään?Joko olet lopettanut tupakoinnin? Kuinka pitkä historia sulla tupakointia takana? Millä strategialla lopetat? 
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Tervetuloa foorumille mukaan Karelia!

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • Tervetuloa Karelia! Kesäkuu on mitä parhain kuukausi lopettaa tupakanpoltto ;)

    Viimeinen tupakka 29.6.2016!
  • Nyt viides päivä ilman nuuskaa sekä tupakkaa. Nuuskaa meni pari purkkia päivässä ja tupakkaa muutama päivässä. Vieroitusoireet olleet aika sairaat ekat neljä päivää, mutta nyt tuntuu et vois vähä helpottaa jo. Ihan vaan tahdonvoimalla mennään, koska purkat sun muut ajais vaan takaisin nikotiinin pariin. Urheillu joka päivä, jotta saa ajatuksia muualle. Rankkaa tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin, eka tavoite on nyt 1kk ilman nikotiinia ja siitä sit eteenpäin.
  • Hyvä te, tervetuloa, hieno päätös! Alku on iso askel. Itsellä kaksi kk polttamatta ja se tuntuu hyvältä, tosi hyvältä. Ekat viikot oli vaikeampia, sitten väkisinkin helpottaa, vaikka kyllä rööki käy edelleen mielessä ainakin päivittäin, mutta himo ei ole mitään sitä luokkaa kuin alussa!
  • NiuNau Uusimaa
    editoi kesäkuu 13
    Tsemppiä kesäkuiset, mahtava päätös tehtynä ja ihana savuton elämä käsillä!

    Itsellä ekat 2 viikkoo oli tuskaa vieroitusoireiden kanssa, sitten vähän helpotti mieliteot. Kuvaan astu kova väsymys, keskittymiskyvyn puute ja älytön usvanen, hidas olo.

    Pitää vaan koko ajan mielessä että kaikki kurjatki jutut kuuluu asiaan ja niistä selviää, ne kaikki menee ohi. Kuukauden päästä on jo tosi helppoa verrattuna ekoihin päiviin. Mä lupaan!

    Tsemppiä, you got this!  <3
  • Tsemppiä täältäkin kesäkuulaisille!

    Itse ehdin niukin naukin toukokuun lopettajiin, mutta vain niukasti. Olen jo lopettanut päivien laskemisen ja tuota laskuriakaan ei tuossa nyt näy, kun viestiä kirjoittaa, mutta jotain päiviä ylitse kahden viikon ollaan varmaan nyt. Hienokseltaan sanoisin, että minulla oli nuo kaksi ekaa viikkoa kovaa sillä tavalla, että fyysisiäkin oireita oli kuten vaikka se, että yleensä niin hyväunisena nukuin todella huonosti ja pätkittäin.

    Tällä viikolla unet ovat palanneet (ei tupakkaunet kuitenkaan!) ja on jotenkin ihanaa, kun aamuisin herää virkeänä eikä semmoisena seinää päin juosseena, joka mielestäni parhaiten kuvaa tupakoijan aamuherätystä. Päivät ovat edelleen kovin erilaisia: toisina päivinä saattaa olla lyhyitä polttamishaluja aivan jatkuvasti, mutta yleensä ne unohtuvat, kun hetken keskittyy niihin syihin, miksi tupakka ei pala.

    Keuhkot ovat alkaneet palailla toimintaan ja peruskunto on jo nyt palannut ihmisen tasolle. Hikoilu on vähentynyt merkittävästi ja olo on kerta kaikkiaan mukava. Kun tämän kaiken vaan muistaisi aina, kun meinaa tarttua tupakkaan on hienoa. Edelleen pieni pelkoni on se, että unohdan tämän kaiken, kun aikaa kuluu. Tästä lopettamisesta on ollut hyvä fiilis ja toivon sen jatkuvan pysyvänä.
  • Mulla on tuo sama pelko, että totun liikaa ja homman pointti unohtuu ja alkaisin polttaa taas. Kai se on se, kun on siitä alkuvaikeudesta ja toisaalta siitä alkuinnostuksesta mennyt eteenpäin niin tupakoimattomuus alkaa tuntua arkiselta ja silloin iskee tuo pelko. Auttaisiko se, jos joka kuukausipäivän pyhittäisi sille, että vähän enemmän pohtisi ja muistelisi tupakka-asioita ja esim lopettamisen syitä.
  • Tsemppii kaikille kesäkuun lopettajille. Ekat viikot on tosiaan vaikeita, itellä vko nro 3 oli kaikista vaikein. Kärsin kyllä oikeastaan koko ekan kuukauden ihan hirveästä väsymyksestä, keskittymiskyvyn puutteesta ja aloitekyvyttömyydestä. Olisin oikeestaan vaan voinu päiväni istua ja olla miettimättä mitään. Onneksi meni ohitse.

    Ei tosiaan kantsi miettiä yhtään tupakka-asioita vaan tehdä sen sijaan jotakin muuta aina. Vaikkapa lähteä reippaalle kävelylenkille. Sitten kun huomaa että olo alkaa helpottaa (keuhkojen tukkoisuus ja yskiminen) niin se jo tsemppaa lisää!


  • Keskiyöllä tulee eka viikko täyteen ja on tää kyllä saakeli vaikeaa, mutta toisaalta aika kivaa. Edellispäivänä tuntui jo suht hyvältä, mutta  sen jälkeen on taas hermot ollu niin saatanan kireet ja koko ajan on pinna kireellä. Se on itelle se kaikista hankalin oire. Onhan sitä kaikennäköstä muutakin vierotusoiretta ollut, mutta toi on paskin että on koko ajan kiukkuinen ja hermot kireellä. Noh täytyy luottaa et sekin jossain kohtaa rauhottuisi. Joka päivä koitan liikkua mahdollisimman paljon, joko juoksemassa tai kävelemässä käyn, ja ne auttaa ainakin hetkellisesti. Hammasta purren eteenpäin, pakko tämän on jossain kohtaa helpottaa :)
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.