Syyskuu 2017 lopettajat

145791013

Viestejä yhteensä

  • Bronco Billy: KIITOS! :) 
    Jep, nyt on siis kolmas vuorokausi meneillään näköjään eli kaipa tästä selviää hengissä, ilman sitä purkkaakin :DD Ehdottomasti pahin vaihe oli eilen eli n 1-2 vrk viimeisestä röökistä: aivan jäätävät säryt, selkäkipu, pääkipu, jatkuva, aivan jatkuva röökin himo, yks kaks ruuanhimo, yks kaks viinanhimo, yks kaks ihan ok olo ja taas hlvetti irti ja manasin ja kaduin lopettamista (josta oli silloin vasta 1 vuorokausi :DD ) .. ja syytin kaikkia mahdollisia tahoja, ikään kuin päätös lopetukseen olisi tullut heiltä. No eihän se mistään ulkopuolelta tullut eikä kukaan tähän pakottanut, itsehän tätä halusin. 

    Koska taustalla on yksi lopetus (joskus 10 v sitten) niin haastavaa on muuttaa juuri nyt ajatusmaailmaa/mielikuvia. Kohdata sitä ikävää faktaa että silloin tuli aloitettua uudestaan. Ehkä aiemmin puuttui se nöyryys/kunnioitus riippuvuutta kohtaan. Ei siihen tarvittu silloin kuin se yksi rööki 5 viiden vuoden tauon jälkeen kun seuraavalla viikolla meni jo aski ja sitä seuraavalla toinen ja kolmas jne... "Mä vaan maistan" "Poltan vaan tän yhden". Miksi? Miksi ihmeessä ei voinut istua siinä seurueessa polttamatta sitä yhtä röökiä 5 vuoden jälkeen? Oliko se joku ulkopuolisuuden tunne vai mikä se oli? Tuntemattomia ihmisiä, mitä ihmeen väliä siinä oli sillä polttaako vai ei? Ei yhtään mitään muuta väliä kuin se että siitä se taas lähti. Riippuvuus. 

    Pitäs olla nyt alusta lähtien mukana nöyryyttä. Kunnioitusta sitä kokemusta kohtaan että yhdestä se silloin lähti, muistaa nyt ja aina että ei tarvitse edes sitä yhtä röökiä enää ikinä. 
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Nemi - huomenna jo kaksi viikkoa!

    Onneksi sulla ei niitä saihuja ole, Sit ei ainakaan automaattiohjaus vie sua tu
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
  • Huomenta ja mainitten täälläki sen Allen Carrin kirjan stumppaa tähän. Varsinkin katarii, oot hienosti ilman korvikkeita jo 3 pv ollut, lukaseppa tuo kirja niin sun viekkarit ainaki puolittuu ja ajatusmaailma kääntyy totaalisesti.
  • Monelle se kirja sopii, itse olen sen luontoinen, että en pysty guruihin samaistumaan millään alueella. Tämä herra itse kuoli tupakkasairauksiin, joten jälkijunassa luomuksensa teki.
  • Mikä sopii toiselle, ei passaa toiselle jne. :) Minä tykkäsin Allen Carrin kirjasta, sain siitä tsemppiä. Kaikki keinot sallittuja ja kannattaa kokeilla mikä passaa itselle. 

    Tsemppiä kaikille!

    5.8.2016 katkaisin 28 vuoden tupakointiputken :) Pysyva elamantapamuutos numero 1.
    8.8.2017 alkoi ylipainon karistaminen ja painonhallinta. Pysyva elamantapamuutos numero 2.
  • BroncoBilly Kajaani
    editoi syyskuu 27
    Hankalia hetkiä ollut tänään. Olen jotenkin ristiriidassa itseni kanssa - tekisi mieli polttaa mutta en halua. Mutta eiköhän tämä tästä.

    Allen Carrin kirjan pohjalta tein itselleni tuollaisen tiivistelmän tai huoneentaulun tai ihan minkä vaan mantran, mitä toistelen välillä mielessäni:
    Minä en tarvitse tupakkaa yhtään mihinkään. Luopumalla tupakasta
    a) parannan elämänlaatuani
    b) edistän omaa terveyttäni
    c) kohennan taloudellista tilaani

    Tässäpä nämä tärkeimmät.
  • neminemi Tampere
    Osuvat toteemit BroncoBilly allekirjoitan myös
    46 vuotta polttanut

  • Ai kuoliko se mies, tätä en tiennytkään.
    Juuriki niin eihän ne kaikki kaikille sovi, sitä nakkelee kaikkea mitä ite kokeillu toisten tietoon. 
    Siinä on paras se ajatuksen kääntö kirjassa että pelko monesti estää lopettamasta ettei saa enää polttaa. Onneksi ei TARVI enää polttaa. On tämä ihana vapauden tunne ja tuntuu että vuorokaudessaki kauheasti enemmän aikaa tehä kaikkea.
    Pyörällä kuljen työmatkat ja kyllä sen huomas 2vko jälkeen jo että henki kulkee paljon paremmin eikä hengästy niin helposti.
    Haju ja makuaisti jo tosi hyvät. Ruoka maistuu ja tudkimpa se muutama ylimääränen kilo haittaa, vähemmän haittaa siitä terveydelle on kuin tupakasta.
    Nythän on muotia iso perse niin eiku syömään taas :D
  • Päivä ja hetki kerrallaan. "Pahimmat" pari kolme päivää takana, "helpompi hengittää" ei ole niin shokissa ajatukset enää  <3 

    Toi "ei TARVI enää polttaa" on niiiin tuttu tunne jonka olinki unohtanut. Niinä vuosina kun en polttanut tai siis olin lopettanut ekan kerran, muistan havahtuneeni tuohon tunteeseen monet monet kerrat. "Ai ku ihanaa ettei TARVITSE polttaa". Ei tarvitse rampata illalla ostamaan tupakkaa että sitä on aamulla, ei tarvi pysäkillä polttaa ennen bussin tuloa, ei tarvi pysähtyä automatkalla vähän väliä polttamaan, ei tarvi sateeseen/pakkaseen/jne mennä jne jne jne. 

    Näiden ekojen päivien aikana, tokan lopettamisen jälkeen, oonkin pysähtyny miettimään -no mitä mä sitten tarvitsen?- 

    Siinäpä rasti. Tunnistan kyllä että jotain varten poltin. Jotain tarvetta se täytti mutten tunnista mitä. Joku sai polttamaan, ennen kuin oli syntynyt riippuvuus. Mikä se oli mikä sai polttamaan? En tiä vielä, ehkä se selviää joskus. 

    Kumma tunne fyysisesti, monena päivänä oon kaiken vuoristoradan keskellä huomannut että se joku jatkuva röökillä ramppaamiseen liittynyt taustalla oleva "skarppaus" (missä voi polttaa ja monelta ja kuinka monta jne) niin joku taustalla olevaan "hälytystilaan" liittynyt ahdistuskin olisi jotenkin "lauennut". Luulen että tää on se tunne joka liittyy siihen "ah, ei -tarvitse- rampata röökillä" tms. Vaikka vähän väliä vieläkin meinaan automaattisesti kävellä partsille tai ulos "koska niin aina ennenkin", niin havahdun sitten "ai niin". 

    Onkohan sitä ollut jollain tasolla koko ajan jossain hälytystilassa jossa iso osa itsestä on jatkuvasti ollut valmiina "lähtemään röökille". Ja vain puoliksi jos sitäkään kyennyt vain olemaan "tässä ja nyt". Oon aivan varma että viikko sitten kun istuin koneella, osa minusta oli koko ajan "lähdössä röökille" ja tiesi koko ajan paljonko röökiä on jäljellä/pitääkö tänään ostaa lisää jne. 

    Aikamoisesta savotasta sitä itse asiassa irrottautuu/toipuu  :o 

    Tsemppiä kanssatoipujat  <3 
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Olet jotenkin oikeilla jäljillä katarii. Tupakoitsija on vähän kuin Duracell-pupu. Nikotiinitarve esiintyy hermostuneena ja levottomuutena. Sitä vaimennetaan polttamalla, hetken normaali olo ja kohta sama uudestaan.
    Monet lopettaneet kertovat olevansa paljon rauhallisempia kuin ennen. Keskittymiskykykin paranee alkuajan viekkareiden jälkeen. Kun koko ajan ei aivojen niksataso heilahtelut hälytä.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.