Stumppi - keskustelu

HEippa!

Tulin tänne konkareiden luoksi hakemaan vertaisapua ja häiriköimään rentoa jutustelua

Sorruin eilen polttamaan tupakaa kolmen viikon täyssavuttomuuden jälkeen.
Lopettamisen henki on ollut todella voimakas ja olen nauttinut identiteetistäni.
Tupakoimattomana, kun itsetunto, itsevarmuus ja rakkaus itseään kohtaan on läsnä.

No, mutta siis eiliseen.
Töiden jälkeen marssin suoraan kioskille kahden maissa ja ostin pienen askin. Pahuksen nikotiinipiru iski yllättäen ja voimalla. Edeltävät viikot on ollut niin itsestään selvää, ettei tarvi tupakkaa, mutta yhtäkkiä menee vain ja ostaa askin.

Ja mitkä olikaan tuntemukset? Oli ihan h*#(¤¤/tin pahaa. Poltin ja ihmettelin, miten pahaa tupakka onkaan. Lopulta samasta syystä en edes pystynyt polttamaan pahuksen syöpäkäärylettä loppuun.
Muutenkin vähän hävetti seisoskella metron ulkopuolella tupakoimassa.

Illalle oli tiedossa juhlat ja ilta kuluikin sitten tupakoiden. Seuraavat tupakat maistuivat edelleen todella pahalle, savu pyrki silmiin eikä muutenkaan koko touhusta mitään saanut. Otin juomaa tissutellen ja oheistoimintana meni tupakkaakin.

Nyt sitten on edessä taas keskittyminen ja identiteetin uudelleen luonti. Koitan muistaa kuka olenkaan ja tupakointi ei kuulu siihen elämään.

Enköhän ole jo oppinut, että tupakoiminen on yksi typerimmistä teoista, joita olen elämässäni tehnyt? Voisi olla korkea aika.

Savutonta viikon alkua jokaiselle!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys03/02/2008 10:52:03

Joskus käy noin.. aivot pysähtyvät ja ihminen toimii kuin itsestään irti... alkoholin kanssa kuulemma se paljon polttaminen johtuu ihan kemiasta. Viina kuulemma poistaa osan nikotiinin vaikutuksesta, joten saman tason saavuttaakseen on poltettava enemmän. Olen itsekin aikanani sortunut 6 kk:n savuttomuuden jälkeen tuollaiseen "aivot vain pysähtyivät ja kädet ottivat tupakan".

Suositan nopeaa uudelleen tupakasta luopumista.. mitä kauemmin polttaa sitä enemmän taas aivot tottuvat nikotiiniin. Tämä siis jos sulla on jo mieli altis lopettamiselle. Tosin kannattaa mietiskelläkin tätä sortumista ja yrittää selvittää mistä johtui ja miten tuollaisia tilanteita pystyisi jatkossa välttämään. Kaikesta kannattaa yrittää oppia. Huonoa omaatuntoa ei kannata tästä kantaa.Se ei auta mitään.

Mutta toivotan tsemppiä lopettamisellesi ja annapa kuulua itsestäsi.

Häntä pystyyn nyt vaan. Nyt sitten tiedät miten se on todellakin pahan makuista ja voit muistuttaa itseäsi siitä jos seuraava mieliteko tulee.
Toi alko on kyllä sellanen paha paikka ja juhlat missä usein sortuu. Onneksi itellä ei ole sen kanssa onkelmii, kun ei ole tullut kapakassa käytyä viimesen kymmenen vuoden aikana kun about 3 kertaa Eikä kotonakaan tule otettua kun se saunaolut tai korkeintaan kaksi. No kesällä oli kyllä sitten näitä hääjuhlia (omat mukaan lukien), mut sillon mä vielä poltinkin. Ja ens kesään on vielä pitkä aika.

Kiitos kannustamisesta ja viisaista sanoista!

Nyt on aika katsoa peiliin eikä laittaa päätä pensaaseen. Menneeseen ei auta nyt jämähtää, vaan eteenpäin entistä voimakkaampana.

(kuulostipa vallankumoukselliselta

Pää pystyyn ja taisto jatkuu.

Eilinen sortuminen oli yhteydessä juomiseen. En ole tammikuun aikana juonut mitään. Ajattelin, että pare olla juomatta, kun täytyy keskittyä tupakan kanssa. Juomistilanteisiin kun on tupakka viime vuosina kuulunut tosi olennaisena osana.

Kuukauden aikana ei ole alkoholi pahemmin käynyt mielessä, paitsi nyt ihan viime viikon aikana. Pohdin aikaisemmin tällä viikolla miten meinaan juhlatilanteen selvittää. Tein psyykkausta ja suunnitelmia. Suorastaan päätöksiä siitä, että selviän ilman tupakkaa.

No, lopulta kävi miten kävi.

PArhaimmillaan selviän viikonlopusta jotain oppineena. Jatkossa osaa olla viisaampi.

Viime kesänä kun oli kulunut 7kk lopetuksesta.. mökillä.. muistin yht äkkiä siinä saunaa lämmittäessäni, että olin nähnyt rannassa pitkän tökön... eli tumpin eli jämän... no eikun hakemaan se ja kääntämään siitä ja sanomalehdenreunasta sätkä... ja seuraavan viikon viikonloppuna .. samalla kun ostin oluet, ostin myös sikareita... että jos yhden siinä saunaa lämmittäessä.. siinä meni sit puoli vuotta... niin ja siis sillon ekalla kerrallakin olin pienessä... no nyt taas mennään, horjuen, mutta mennään.. tsemppiä! kyllä se siitä..

Meillä isäntä sortui kanssa edelliskerralla noihin sikaareihin. Jossain firman pikkujouluissa. Mä ihmettelin sit kotona, et kuin sää noit sikareita poltat. No hän siihen tuumas, että no kun nää on niin pahanmakusia et näitä ei sit tee mieli silleen polttaa kun tupakkaa. No joo haloo hei samaa nikotiinia niisäkin on . Siitähän se homma sit lipsui pikkuhiljaa niin ettei lopettamisesta ollut tietookaan. No jos nyt toisella kerralla viisaammin.

No on teillä tarinat jantsku ja äiti.

Rantaan ajautuneen pöllin polttaminen kuulostaa, no ehkäpä hieman epätoivoiselta?

No, olen itsekin joskus tonkinut tuhkakuppia "hädän" tullen.

Sikareita en ole polttanut eikä ole edes käynyt mielessä. Toisaalta jos kerran onnistuin polttamaan tupakkaakin, joka myös haisee ja maistuu pahalle, niin mikäs matka mulla sikareihin olisi?

Sehän tästä vielä puuttuisikin.

Olen saarnannut tupakoimattomuuden evankeliumia ja ilosanomaa ympärilleni viimeisten viikkojen ajan. Mihin mun, jo lähes tulkoon fanaattisen euforinen sanoma olisi hiipunut? Kai papit, piispat ja paavitkin joskus lipsahtaa sanoman ulkopuolelle?

Niinpä niin. Kuka sen ekan kiven voikaan heittää?
Voisin koittaa ehkä olla hivenen myötuntoisempi itseäni ja muita kohtaan.

Välillä tuntuu niin kuin painisi jonkun kanssa. Lopettamisessa on tiettyjä erävoittoja. Kun elämässäni oli viikko, jolloin tuli rytinällä ns. stressitilanteita. Talous- ja ihmissuhdehuolia lähinnä. Tupakka piipahti mielessä monta kertaa, mutta enpäs vain polttanut. Ei itse asiassa tehnyt edes tiukkaa, oli jotenkin niin selkeän varma juttu, etten tarvi tupakkaa. Se ei poista stressiä, eikä auta tilanteessa mitenkään.

Olin tosi ylpeä, kun noin selkeästi tajusin tilanteen.

Sitten se pahalainen saa kuitenkin tehtyä puolinelssonin ja lennän kanveesiin. Mutta vain hetkeksi, vain hetkeksi....

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys03/02/2008 12:22:06

Nelli wrote:
Niinpä niin. Kuka sen ekan kiven voikaan heittää?
Voisin koittaa ehkä olla hivenen myötuntoisempi itseäni ja muita kohtaan.

Tsemppiä Nelli, mulla kävi myös lopetuksen alussa lipsahdus humalapäissäni ja kävipä vielä toinenkin kolmen viikon kohilla, vaikka kuinka paasasin siitä onnellisuudesta ilman tupakkia

Totesin sitten sen tokan lipsahduksen jälkeen: Yhtään myötätuntoa en itselleni anna ja henkisesti rankaisen niin kovasti etten varmasti enää tähän retkuun mene! Niin siinä kävi, että aina kun oli tiukoilla sen tupakanhimon kanssa niin itseäni jo etukäteen rankaisin ja pysyin sitten poissa

Tämän vain sillä, että ei sitä itseään pidä myöskään päästää kuin koira veräjästä, muutoin se seuraava kerta saattaakin tulla yllättäen.

Voimia sulle vastustaa sitä nikkispirun kuiskutusta ja aurinkoista savutonta viikon alkua