Stumppi - keskustelu

Teen itsenäistä kirjoitustyötä, jonka aikataulut ja deadlinet sanelen pääsääntöisesti itse. Lopetin tupakoinnin 9 päivää sitten, koska koin, että riippuvuus häiritsi työskentelyäni. Halusin pään selväksi ja ajatukset vapaiksi tupakasta. Olo on fyysisesti ok nyt, mutta masennus, apatia ja varsinkin aloitekyvyttömyys eivät ota laantuakseen.

Meinaa jäädä työt tekemättä, kun päivät kuluu metsiä samoillessa ja happea haukkaillessa.

Miten mä saan taas hommista kiinni, miten luon uudet savuttomat rutiinit tähän unenomaiseksi muuttuneeseen terveeseen elämään. Ei tekis mieli enää luovuttaa. Purkka ei auta, joten en oo sitäkään enää viikkoon jauhanu. Onko niistä lääkityshoidoista apua vireystason nostamisessa, vai vetääkö ne entistä flegummaks?

Tietääkö joku.

Minä en ainakaan ... pirkule tänännkään saanu mitään aikaiseks , eilen tein yhden ! portaan taloon ... tänään purin sen ja tein uudestaan ... huoh ! ehkä sitten joskus ...

Hei sun heiluvilles' On se kumma laite toi "päävärkki" kun masennus painaa ihan koko ajan ja keskittymiskyky on 0.
Pää menee välillä niin kovaa, että kerrankin kuvittelin että päivä alkaa olla pulkassa ja katsoin kelloa niin kaks' tuntia oli vasta mennyt.
Ajattelin näiden juttujen olevan Champixin sivuoireita, mutta näyttää olevan ihan nikkis juttuja nämäkin.

Näin on. Ihan sitä itseään. Mitenkähän helvetin pitkään tämä oikein kestää ?

3 viikkoa jo kasassa ja ihan sama meno täälläkin. Joko masentaa tai sitten hatuttaa ja lujaa. Lisäksi jotain ihme paranoian ja paniikkihäiriön tapaista. äärimmäisen ärsyttävää ja saisi loppua mieluiten ihan heti.

Aloitekyky ja sellainen normaali "reippaus" on tyystin hävinnyt. Tuntuu koko ajan siltä että nukahtaa just. Kuitenkaan ei nukuta. Kunpa nyt saisi käännettyä kelloa 20v taaksepäin hetkeksi ja todettua: "Ei kiitos, vedä ite vaan". Sitten takaisin nykyhetkeen.

Eivät nämä tuskat minua kuitenkaan saa enää tupakoitsijaksi ryhtymään.

Joo'o ei uskalla aikoja sanoa, itellä 7 viikkoa kasassa,alku oli helppo, mut
nyt on alkanu jotenkin ruuti loppumaan.Onkohan se jotenkin toi pää vasta nyt alkanut tajuamaan, että se on neverever,ja nyt tulee toi tunnepuolen hoito vastaan.Mutta silti Tsemppiä ja no smoke!

Ei vaan ymmärrä ... mulla on kohta 5 kk kasassa ja ... toisaalta mä olen vähän outo olemassakin , mutta silti tuntuu että tää on aiheuttanut outoja bugeja matriisiin , mites esa ( agentti Smith) osaa selvittää ...
Etenkin alussa kun kaikki aistimukset tuli liian isolla volyymillä , tuoksut maut mutta etenkin tuoksut sai kaiken ihan sekaisin , joskus tuntui että oli useammassa paikassa samaan aikaan , ensiks siinä hetkessä ja sitten jossain lapsuudessa jossa oli sen saman tuoksun tuntenut viimeeks ...
Osa varmaan oli siitä zybanista , mutta kyllä toi cpu:kin varmaan pätki kun nicotiiniä ei ollu ...
Nyt alkaa fysiikka vissin pelittää paremmin , meinaan fysiikalla siis ihan aivojenkin toimintaa , mutta ... mitä mä turhaan selitän , kyllähän te tiedätte ..

Keskittymisvaikeudet häiritsivät minullakin pahasti. Kesto on yksilöllistä, mutta minulla vasta 3 kk jälkeen alkoi merkittävästi helpottaa ja 4 kk jälkeen ei enää häirinnyt. Useimmilla kesto on huomattavasti lyhyempi.

Sinä aikana pitää vaan pärjätä sillä mitä on. Mullakin työ on sellaista, ettei kukaan komenna, mutta paljon on pakko saada tehdyksi. Pitää vaan suhtautua niin, että se mikä pitää tehdä, tehdään. Kun keskittyminen on vaikeampaa, pitää pinnistää enemmän, mutta kyllä keskittymään pystyy. Ei ehkä niin kauan kuin normaalisti ja enemmän käy voimille, mutta kuitenkin. Ylimääräistä kannattaa karsia tai jättää myöhempään ajankohtaan sikäli kuin voi.

Kun keskittymisvaikeudet on lusittu, onkin sitten ihan eri ääni kellossa. Sitten vasta tiedät, mitä keskittyminen on. Tupakoidessahan et kesittynyt mihinkään kuin korkeintaan tunniksi. Sitten oli jo tupakka ainoa mitä mieleen mahtui. Tupakoimattomana rytmität työsi oman tarpeesi mukaan, et tupakan. Tauot voit pitää kun luonteva paikka tulee, et silloin kun nikotiinitaso laskee. Palkinto savuttomuudesta on siis siinäkin suhteessa iso, ja hyvin pian olet jo voiton puolella siinä, kuinka paljon saat aikaan päivän mittaan.

Jonkin verran apua oli minulle ainakin hapokkaista hedelmämehuista. Etenkin karpaloa sisältävä tuoremehu auttoi. Ja tietenkin liikkuminen ja ulkoilu auttavat aina, mutta siitähän sinulla nyt ei ollut ilmeisesti pulaa. Ja tietenkin riittävä nukkuminen ja terveellinen syöminen.

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 20/04/2007 14:59:16

Just. "Hyvä" että muillakin on samoja fiiliksiä, etten oo ainoo joka senilöityy lopetettuaan. Pitää nyt vaan alkaa tyynesti testailla kaikkia erilaisia virkoamisvaihtoehtoja. Vaikka olo on kuin avohoitopotilaalla.

Nyt alkaa ehkä kuitenkin keuhkot jo sallimaan juoksemisen, joten kunnon hikilenkki kokeiluun. Kai sekin jotakin aivoille tekee.

Ja 15 vuotta polttelua mullakin takana. Tää on varmaan 4. varteenotettava lopetusyritys, ja nyt mä ajattelin onnistua. Vaikka väkisin.

Kaikkein klassillisin klisee mitä näillä sivuilla voi vastaan tulla - " jos minä olen onnistunut , niin kyllä silloin onnistut sinäkin " ---
Vitja ... mä todella tarkoitan sitä !!!
Täältä saa apua, en olis ikuna uskonut sanovani jotain tuollaista , mutta on hyvä että jossain on paikka jossa ei tarvitse selvittää mitään , kärsii vaan tai nauttii ja aina on joku joka tietää minä sä meinaat , koska me kaikki ollaan ihmisiä, kärsimys ilo ja muutkin tunteemme ovat inhimillisä , siis yhteisiä meille kaikille... ihmisille

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys20/04/2007 15:07:15

ilari wrote:Just. "Hyvä" että muillakin on samoja fiiliksiä, etten oo ainoo joka senilöityy lopetettuaan. Pitää nyt vaan alkaa tyynesti testailla kaikkia erilaisia virkoamisvaihtoehtoja. Vaikka olo on kuin avohoitopotilaalla.

nyt mä ajattelin onnistua. Vaikka väkisin.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys20/04/2007 17:51:33

Kyllä, näistä vaivoista selvitään. Ja näköjään tällasista keskustelufoorumeista on oikeesti iso apu. Mä en oo koskaan ennen vastaaviin kirjotellutkaan. Täällä huomaa sen, ettei välttämättä olekaan ainoa, joka ah niin tuskaiseti ongelmissaan kieriskelee. Että kiitos teille kaikille. Jo etukäteen.

Ilari, lopetin reilu pari vuotta sitten erittäin ahkeran sätkänkäärinnän. En huomannut mitään muuta ns. vierotusoiretta kuin tuon etten kolmeen viikkoon pystynyt istumaan paikoillani vaikka olisi pitänyt kirjoittaa opinnäytetöitä. Se oli pelottavaa ja ärsyttävää, mutta meni ohi vielä nopeammin kuin Esa silloin uumoili. Unenomaisuus on erittäin kuvaava sana tuon ajan tunnelmista. Jälkeenpäin vielä muistelet kaiholla näitä aikoja, kun vielä oli jotain jännitystä elämässä . Kohta se on ohi ja elät tavallista tupakoimattoman elämää.

Niille joilla viikkojen tai kuukausien kuluttua lopetuksesta tupakoimattomuus olevinaan aiheuttaa jotain huomattavaa haittaa niin suosittelen aktiivisesti kääntämään ajatukset johonkin järkevämpään. Tupakointi lopetetaan, kärsitään sen aivofysiologisten vaikutusten takia jonkun aikaa ja sitten ollaan tyytyväisiä. Elämässä on paljon fiksumpia asioita puntaroitavaksi. Pliiiis!!!

Itsekin samoissa hommissa, tosin deadlinet ahistelee joka toinen viikko.

Tuttu tunne...mitään ei saa aikaan. Mulla takara reilu 6kk tupakatta ja nyt vasta rupeaa tämä luovuus palaamaan. Väkisin koitin pakertaa, mutta lopulta armahdin itseni. Tämä nyt tätä ja kun tästä pääsen, alkaa elämä. Siis "normaali" elämä uusine rutiineineen.

Toimeen tulin vanhoilla teksteillä, onneksi niitä olen kirjoittanut aina jemmaan "pahan päivän" varalle. Tarvetta oli kyllä kuukausille, mutta käytin paljon täytetekstejä.

Nyt elämä rullaa ja uudet rutiinit tuli ihan itekseen sen kummempia suunnittelematta. Sulle käy ihan varmaan samanlailla. Tsemppiä vaan ja samoile siellä metsissä jos siltä tuntuu elämää se vain on

Meinasin revetä parkumaan tätä ketjua lukiessani.

Olin juuri tulossa paniikissa kirjoittamaan tämänpäiväisestä huomiostani ja mietin minkä otsakkeen alle vuodatukseni sopisi. Ja löysin tämän.
En tiedä onko tämä vastaus, mutta hemmetinmoinen apu siihen paniikkiin jota äsken koin.


Ajoin siis juuri takaisin konttorille asiakaskäynniltä. Matka oli reilut 30km, jonka aikana luulin että varmasti tapan itseni siihen hajamielisyyteen.

Koko homma alkoi asiakaskäynnillä, kun tuntui etten pystynyt rekisteröimään yhtään asiakkaan sanomaa lausetta. Paniikki herää jo siinä kohtaa; miten saan yhtään kauppaa ikinä jos en pysty selvittämään asiakkaan tarpeita??

Paluumatkalla aloin ihmettelemään omaa huonomuistisuutta, ajatuskatkoksia, jumituksia...
Yritin keskittyä ajamiseen, kunnes ajoin valtatien liittymän ohi vain koska en nähnyt kylttiä. Tai niitä kylttejä.
Sitten käännyn u-käännöksen ja käännynkin vahingossa infoparkille.
Kerran vielä meinasin kääntyä kys. valtatietä väärään suuntaan.

Koko matka meni kuin unessa ja luulin tulleeni hulluksi.
Mitkään ajatukset vaan eivät synny päässä, saati sitten pysy siellä.

Siksi tämän ketjun näkeminen meinasi saada minut itkemään.



En olisi osannut kuvitellakaan millaisia oireita lopettaminen toisi vielä 1,5kk lopettamisesta! Siitäkö paha masennukseni ja totaalinen lamaantuminen työssäni johtuikin eikä työstressistä??
Vaikea uskoa ja varsinkin hyväksyä.
Voi toivon että paranen pian ettei tarvitse kynsiä syödä kesällä

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 18/05/2007 15:57:54

Mitenkäs ihmiset on masennuksestaan ja keskittymisvaikeuksistaan selvinneet...?

Täällä pian 5kk savuttomana ja pikkuhiljaa tuo jaksaminen ja keskittymiskyky on alkanut palailla. Toki se, ettei enää ole jatkuvasti hermostunut aiheuttaa edelleen pientä laiskuutta, mutta pienessä ajassa saa nykyään niin paljon enemmän aikaan ihan vain sen takia että nikkikset ei vie sitä keskittymiskykyä.