Stumppi - keskustelu

Hei,

Haluaisin kysyä neuvoa itselleni harmaita hiuksia tuottavaan ongelmaan,
joka rassaa pahasti hermoja. Kyseessä on puolison tupakointi. Miten voisin suhtautua siihen. Mikä avuksi?

Itse olen ollut polttamatta jo kohta 8 ja puoli kuukautta. Ihan oikeasti polttamatta, 0 kpl, on saldoni koko ajanjaksolta.
Tie on ollut oikea tuskien taival. Houkutuksia on ollut joka paikassa,
tietenkin, olen elänyt tavallista elämää eli käynyt baareissa ja stressiäkin
olen sietänyt ilman tupakkaa. Lisäksi olen pudottanut -10 kg painosta ja jatkan edelleen. Liikunnan olen vasta aloittanut. Ikää on 24. Tupakointia oli ennen lopettamista takana 3-4 vuotta aktiivisesti. Nyt olen päässyt uuteen alkuun elämässäni ja hyvältä tuntuu, mutta...

Asun tupakoijan kanssa. Avopuolisoni tupakoi ja se uhkaa romuttaa kaiken,
ainakin niin pelkään. Kun hän ravaa röökillä tekisi itse mieli mennä perässä, mutta tästä SAVUTTOMASTA ELÄMÄNTAVASTA en haluaisi retkahtaa pois. Olen yrittänyt puhumalla, raivoamalla ja vaikka miten
kertoa ettei tupakointi ole hyvä juttu ja että hänen tupakointinsa vaikuttaa
minuunkin, koska olen entinen tupakoija. Ehkä nyt jaksan vielä olla retkahtamatta, mutta jos hän polttaa 10 vuotta, joudun minäkin elämään sen kanssa, kuinka kauan voi elämäntapani kestää tupakoivan puolison kanssa? Vierotusoireeni alkavat uudestaan. Joskus riittää, että joku kadulla polttaa ja röökin savu saa vierotusoireita aikaan. Kotona olisi helppo retkahtaa röökaamaan, mutta en halua. Vanhempani tupakoivat aktiivisesti, joten heistä ei ole apua tai tukea minulle. Kavereistakin moni
polttaa ja olen joutunut vähentämään heidän näkemistään jonkin verran,
koska haluan olla varma ettei tupakka pala sormieni välissä kun olen heidän kanssaan. Avopuoliso on eri vielä eri asia, koska olen hänen kanssaan joka päivä ja onhan hän minulle tärkeä elämääni paljon vaikuttava ihminen. Olen huolissani sekä hänen terveydestään että omasta mahdollisesta tulevasta retkahtamisestani, hermot oikein soi hoosiannaa kun noita kahta asiaa kelailee: retkahdusta ja puolison terveyttä.

Puolisoni on vähentänyt, muttei lopettanut. Hän ei ehkä koskaan aiokkaan
lopettaa. Arvostan sitä, että hän yrittää vähentää tupakointiaan. Minulla on
hermot vaan tosi tiukalla. Mitä voisimme tehdä ongelmalle. Voiko tälläinen
toimia? Hjelp!

Haluan elää hyvää ja terveellistä elämää nyt, huomenna ja 10 vuodenkin
päästä (ja siitä eteenpäin) samaa haluan miehellenikin

Asiallisia vinkkejä ja neuvoja!

t. Tupakoivan miehen avovaimo

Minä painin saman ongelman kanssa... Itse lopetin nyt tammikuussa ja puolison piti samalla lopettaa. Hän yrittikin, mutta retkahti. Nyt hän ei enää ole edes yrittänyt, kun huomaa, että minä jo pärjään, vaikka hän polttaakin. Mutta itse mietin myös sitä, pärjäänkö aina. Tekee välillä tosi tiukkaa nähdä toisen polttavan, etenkin kun aiemmin on tottunut yhdessä polttamaan. Ja terveys, sehän se on päällimmäisenä mielessä... Itse koetan vain näyttää hyvää esimerkkiä, kertoa, miten mukava on olla polttamatta... Ei tässä kai muu auta kun on aikuisesta ihmisestä kyse. Vai auttaako?!?

Etpähän paljon muuta voi tehdä, kun kertoa puolisollesi huolestumisestasi hänen terveydestään. Jokainen meistä itse päättää haluaako polttaa vai ei. Ketään ei kuitenkaan pysty pakottamaan lopettamaan.
Voit tietysti muistuttaa häntä tupakan vaaroista kertomalla esim. sairastumisriskeistä ym. joita löydät esim. stumpin etusivulta. Mutta sillä et pysty kyllä saamaan häntä lopettamaan, että sinä pelkäät sortumista. Ei meidän lopettajien tarvitse katkaista tai alkaa välttämään tupakoivia ystäviämme. Olethan selviytynyt monesta tiukasta paikasta jo. En usko, että sinulla tulee enää kymmenen vuoden kuluttua tarvetta polttaa, jos olet tehnyt asian itsellesi selväksi miksi et halua polttaa. OLETHAN LOPETTANUT ITSESI VUOKSI ETKÄ KENENKÄÄN MUUN TAKIA!!!! Mitä siitä jos muut polttavat. Sinä et sitä halua itsellesi. Tulee vielä aika, jolloin ei tee mieli tupakkaa vaikka muut polttavat. Ainakin haluan itse ajatelle niin. Kyllä tässä tulee itsellekkin niitä samoja tuntemuksia vielä, mutta olenhan ollutkin vielä lyhyen aikaa polttamatta.
JOTENKIN AJATUKSENI MUUTAMAAN LAUSEESEEN MENEE NÄIN: LOPETIT ITSESI VUOKSI, ETKÄ VOI PAKOTTAA AINOASTAAN KANNUSTAA MUITA LOPETTAMAAN SEN TAKIA. LOPETUS LÄHTEE AINA OMASTA HALUSTA!

Totta tuo, että pitää olla oma halu lopettaa. Tänäänkii isännän kans juteltiin sen tupakoinnista, olisin halunnu laittaa sille laastarin. Ja hän sano suoraan, että nyt ei tunnu siltä, että haluais lopettaa. Joten jätin aiheen siihen. Pitää nyt vaan tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin saada hänelle se tunne, halu lopettaa. Muistan itekin, että tarvitsin tosi kovan halun lopettaa, ennen kun tämä onnistui. Ennen meidän perheestä poltti 100%, nyt vaan 50% ja uskon siihen, että joskus se luku on pyöreät 0%! Ajattelen, että jos huomaan isännästä pienintäkii halua lopettaa, tartun siihen ja kannustan niin paljon kun vaan kerkeen ja pystyn. Kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen. Mutta toisen puolesta en voi sitä tehdä. Aion myös olla hänen ja ystävieni kanssa ihan niinku ennenkii, vaikka he vielä polttavat. Ehkä saan joskus olla tukena, nyt edes hyvänä esimerkkinä.

Yhdyn täysin äiti69:n ja hansun mielipiteisiin. Se on valitettavasti niin yksioikoinen juttu, että omien korvien välissä se päätös lopettamisesta täytyy syntyä. Riippuvuuksien kanssa painivalle on vielä sellainen kinkkinen juttu, että mitä lähempää alkaa tulla vihjailuja tai peräti painostusta, sitä taatummin lopettamisen ajatuksen torjuu eli uhma kasvaa, vaikka ajatus olisi kuinka hyvä. Kyllä mä luulen, että sinun savuton esimerkkisi on se paras sanomansaattokeino.

Mietipä Kirsikankukka myös sitä, että mitä enemmän keskityt toisen mahdolliseen auttamiseen, sitä varmemmin itsellesi tulee niitä vartioimattomia hetkiä, jolloin ykskaks yllättäen nikkispiru onkin sinun kimpussasi.

HUOLEHDI SIIS ENNENKAIKKEA ITSESTÄSI JA TOIVO PARASTA SIIPPASI SUHTEEN

Me yritettiin aikaisemmin isännän kanssa lopettaa yhtä aikaa. Siitä tuli sellaista kilpailua ja vahtaamista. Jos toinen lähti lenkille, niin heti aatteli että se menee tupakalle. Sitten kun toinen repsahti ensin, niin antoi vaan itselleen syyn polttaa. KUNNES TAJUSIN, että lopetan ihan itseni vuoksi.
Niimpä viimeisimmän lopetukseni päätin aloittaa ihan ittekseni...vaan kuinkas kävikään. Isäntä pyysi tuomaan kaupasta tupakka-askin kun olin menossa ostoksille. Kun kerroin ostavani itselleni laastareita tupakan sijaan pyysi hän tuomaankin niksapurkkaa . Huomenna tulee molemmilla 2 kk savutonta elämää. Ero aikaisempiin lopetuksiin on, että kumpikin teki päätöksen itse.
Ja minä olen ottanut sen asenteen nyt, että jos isäntä repsahtaa niin minä en!

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 23/03/2008 15:11:10

Hyvä äippä! Näinhän se on, toisen kanssa lopettaessa on helppo sit lipsua itekin jos toinen repsahtaa. Minäkii ennen koetin haalia kavereita lopettamaan yhtäaikaa ja me myös isännän kans pari kertaa yhessä koetettiin lopettaa. Mutta paras kaikista on ollu tämä minun oma projekti! Vaikkei se ihan oma oo, kun täällä stumpissa on iiiiiso porukka mukana Jossain välissä ajattelin jo, et pitääkö mun repsahtaa ja polttaa taas, että sit isäntä koettas uudelleen lopettaa mun takia. Mut tajusinpa, että eihän tuossa ajatuksessa ollu järjen hiventäkään! Ei ees pientä! Ei ollu aivosolut työssä sillon Onneks nyt on

Jooo.
Samoilla mielin olen kuin äiti69. Olen monet kerrat lopettanu ukon kanssa yhdessä. Ja aina on menny kummaltakin pipariksi.
Nyt aloitin alusta asti ajattelemaan tosi itsekeskeisesti; VAIN ITSEÄNI! Luin Allen Carrin kirjan ja mietiskelin ja tein päätöksen yksin. Ja olen ollut melko hiljaa asiasta koko ajan. Palautetta olen saanut perheeltä harvakseltaan, mutta se on ollut kaikki kannustavaa. Mutta tää on MUN JUTTU, MINUA VARTEN. Olen ylpeä itsestäni ja säälin perheeni miehiä, jotka eivät vielä pysty samaan.
Mies ja kaksi kotona olevaa poikaa polttavat. Ulkona.
Ei tee mieli.
Autan kyllä, jos haluavat apua.

Niin. Tohon haluaisin vielä lisätä, että elä tee nyt siitä miehen tupakoinnista isompaa asiaa kuin mitä se on. Sinähän tiedät ukkosi, ja hänen polttamisensa. Eikös se ole sellastaollu ennenkin. Ei sillä pitäis olla merkitystä.
Älä anna itsellesi lupaa tehä tupakoimattomuudestasi syyllistä tähän.
Sinä oot polttamatta ja se on pirun hyvä juttu. Miehes polttaa, mutta on silti sulle rakas ja that's it!
ymmärrätkö yhtään mitä tarkotan???

Ny

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/02/2009 21:48:50

hei! Minäkin ajattelin tänne kirjoittaa kun olen tässä viikon syönyt champixia ja tänään on/oli ensimmäinen savuton päivä. Mulla myös mieheni polttaa ja häneltä ei paljoa kannustuksia ole herunut tässä asiassa. (Tänään tuli jo ensimmäinen kommentti heti aamusta että menehän tupakalle siitä) Mutta olen ottanut tämän lopettamisen siltä kannalta, että näytän hänelle että pystyn tähän... Ja olen todellakin huomannut sen että tämä homma täytyy lähteä ihan itsestä ja siksi ajattelin alkaa tänne kirjoittelemaan koska täältä löytyy paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä.

Hy

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/02/2009 21:48:58

Tervetuloa Laurak.Yep täältä löytyy tukea&apua paljon itselläni tulee 1viikko täyteen maanantaina ja olo on mahtava Koko viikon ollessani töissä...työkaverit kun lähti rööki tauolle...menin mukaan joka kerta...itseltäni löytyy myös täysinäinen l&m aski...tykkään haasteista

Laurak wrote:hei! Minäkin ajattelin tänne kirjoittaa kun olen tässä viikon syönyt champixia ja tänään on/oli ensimmäinen savuton päivä. Mulla myös mieheni polttaa ja häneltä ei paljoa kannustuksia ole herunut tässä asiassa. (Tänään tuli jo ensimmäinen kommentti heti aamusta että menehän tupakalle siitä) Mutta olen ottanut tämän lopettamisen siltä kannalta, että näytän hänelle että pystyn tähän... Ja olen todellakin huomannut sen että tämä homma täytyy lähteä ihan itsestä ja siksi ajattelin alkaa tänne kirjoittelemaan koska täältä löytyy paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä.

mun mieheni polttaa myös,suurin osa kavereista ja äitini ja siskoni,on tässä sitkeyttä kestää.yritin tuossa taannoin äidille kertoa että tupakointi on pahasta,mutta ne vain tykkää sauhutella.en voi itse niitä määrätä.sisällä ukkoni sytytti tupakin,hermot meni..no vasta tämän päivän ollut polttamati toivottavasti onnistun,vaikeaa on.mulla jäi lapsuudesta sellainen kuva kun pappa poltti,muistin miten hyväntuoksuista se oli ja pappa oli rakas minulle,eli minulla oli ollut väärä käsitys tupakoinnista mutta nyt tiedän että tulevaisuudessa kun lapsia tulee niin tiedän että näytän hyvää esimerkkiä! stemppiä kaikille,kärsikäämme yhdessä.