Stumppi - keskustelu

Mullakin taitaa olla asiat aika mallillaan. 24 vuotta saman rakkaan kanssa yhdessä oleskeltu, mies paljon poissa matka töissä, joten minä taidan olla se joka meidän perheessä jotain ostelee, kun mies ei töistään kerkee. Olen ymmärtänyt, että hän on jopa onnellinen ja taitaa mua "vähän" rakastaakin.

Brotheri jantsku on viisaampi ku uskotaankaan PS:ett sit ylpisty mä kehun sua ja sä mua ku ei noi akat kuiteskaan kehu
Minäpä sitä olin keikkahommissa viel' 3 vuotta sitten,olin viikon pois,vaimo aina viikendinä sanoi että: " ai kun ihanaa kun sä oot kotona"
nyt mä oon ollu sen kolme vuotta kotona ja arvaa monta kertaa on tullu toi lause, joo tasan 0 naisilla on jossain asioissa aika saatanan lyhyt muisti

nixu wrote:Brotheri jantsku on viisaampi ku uskotaankaan

Mua ei riso tällä hetkellä miehet ollenkaan niin paljo kuin murkkuikänen tyttäreni!!!!! Jumankauta että tuon pennun kans menöö hermot!!!!Kyllä oli niin lähellä etten lähteny tupakkiostoksille.Joku ajatus tuli onneksi sitte päähän,että tuo pentu ei viisaammaksi muutu vaikka polttasin ketjussa.Kun ei mene puhe perille,ei sitte mistään tavan asioistakaan.naama kurtussa ollaan ihmisten ilmoillakin niin että saa hävetä silmät päästään.Ja jos tiukentaa itte äänen sävyä niin se on huutamista.Ja sitte sieltä rupee tulemaan,että pidä v...pääs kiinni.Palo hermo itellä niin et komensin auton kyydistä kesken kaiken ja pistin kävelemään.

Niin että se olennainen asia täs oli miten hallitsen hermoni niin etten sorru taas polttamaan!!!

tuntuupa tutulta siis tuo suuttuminen ei onneks lapsille oo tarvinnu suuttua, verottajalle kylläkin,huomena tulee lomarahat ja veroa lähes puoltoista tuhatta tonnii!!!eli kaikki pääsiäisen pyhätyöt meni hukkaan

Ihan oikeestiko ei hoitsu sun ole tarvinnut lapsille suuttua???

Minä olen sitten varmaan erinomaisen huono äiti...

Niin..kyllä toi janskun juttu laittoi miettimään. Mä oon aika tempperamenttinen ja kun ukon kanssa tulee suukopua niin mun ratkaisu kaikkiin ongelmiin on että 'ei sun mua tarvi kattoa, painu muualle'..Hyvä ettei ole tavarat lentäneet pihalle.
Viime kevättalvella mä sain kauheen raivarin ja en edes suostunut puhumaan sille. Havahduin kun se melkein itkuisella äänellä sanoi 'mulla on kauhee ikävä sua viikot (asutaan siis viikot erillämme) ja sit kun mä tuun kotiin niin ei tuu muuta kun paskaa niskaan' .
Mua hävetti ja lujaa..ja olen kyllä sen jälkeen miettinyt tarkemmin sanomisiani kun on meinannut se 'sanainen arkku' taas aueta.

Mervi wrote:Ihan oikeestiko ei hoitsu sun ole tarvinnut lapsille suuttua???

Minä olen sitten varmaan erinomaisen huono äiti...

Kyllä mä oon lapsilleni aikoinaan huutanut, enkä tunne olévani huono äiti, etkä säkään Mervi huono äiti ole. Lapsilla pitää olla rajat, tykkäsivät siitä tai ei. Jaksaa jaksaa... sitä meiltä vaaditaan, usko pois se palkitsee! Mulla tällä hetkellä 21 ja 17 vuotiaat. Poika töissä laivalla, fiksu nuori mies, vaikka äitiään koetteli murros iässä, mutt minäpä en antanut periksi, tyttö aina "kiltti", ei ainakaan vielä ole hangoitellut vastaan. On mukana aika paljon seurakunta nuorien kanssa ja isosena leireillä. Voimia, kyllä se tuottaa hedelmää.

Juu, mulla jäi kanssa sanomatta: Tsemppiä vaan Mervi, kyllä se vaan on äidin tehtävä olla se huutaja, eikä se tee susta millään tavalla huonoa äitiä

Hei kiitti ystävät tsemppauksesta!Tuli melkein tippa linssiin...On se hyvä,että tällänen foorumi on olemassa.Surkea olo on vieläkin,mutta ei enää niin surkea,että harkitsisin röökin sytyttämistä!Siis tästä ja teistä kaikki kohtalotoverit on ihan aikusten oikeesti hirveän suuri apu

AAMEN

tarkotin suuttumista nyt lopetuksen jälkeen, oon tarttunut tukasta ja antanu aiemmin jopa vyöllä pienen napautuksen ja kerran poika sai raivarin vuosia sitte ja ne on isoja mä tälläinen teletappi niin piti kampata eteisen lattialle ja istua päälle että rauhottu,nyt aiheuttaa harmaita enää tuo 8v täyttävä pikkuvanha neiti,pojat isoja 16 ja 19 ei ne oo koskaan etes kotona ku illalla ku pakko tulla ja 11v on eri maata tosi kiltti, vielä...
meillä on aina ollu suht tiukka kuri ruoka- ja kotiatuloaikojen suhteen ja hyvin on pitänyt, lomalla ja viikonloppuna jatkoaikaa mutta 16v tulee viimestään klo 23 kotiin ja jopa aiemmin

Onko naiset ihan oikeesti tollasia.... ???? )

Tapahtuipa eräänä päivänä kotona:


- (mies ) Ostin sulle kukkasia.

- (vaimo ) Jaa. Miksi ?

- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.

- Onko tapahtunut jotain ?

- Ei. Miten niin ?

- No kun ostit kukkia.

- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.

- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä
perusteella?

- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia
ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.

- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän
suhteeseen.

- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?

- EN !

- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.

- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt ?

- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.

- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.

- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.

- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia ?

- Täh ? No haluan ostaa !

- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.

- No just ! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina
mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt
halua seksiä.

- Sä et siis halua mua ?

- Uskaltaakohan tähän vastata ?

- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.

- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua !.

- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.

- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkäpäivä. Ja mä
ostin vaan kukkia.

- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies
haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.

- Niin just ! Sitä mä yritin selvittää !

- Miksi sä taas huudat ? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on
joku juju.

- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain
ruokaa ?

- SIKA ! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten
kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten
palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.

- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä
huuda koko aikaa.

- AI ! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan !! Ja kauanko meni että
tuon huomasit että mä teen aina ruokaa ?

- Mä en sano nyt mitään.

- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.

- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.

- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän aloitit !

- Jaa tuomalla kukkia ?

- Niin !

- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..

- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.



Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:

- Ei helvetti . Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!



Kopsasin tään yhestä paikasta , sattu tähän niiiin hyvin ....