Stumppi - keskustelu

Olen ollut huikeat 12 päivää polttamatta. Tarkoitus oli/on varmaankin lopettaa ihan oikeasti. Muutamana ensimmäisenä päivänä motivaatiotakin riitti. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että olotila vaan pahenee koko ajan. Siis pää ei kestä..? heh.
Ennen kuin aloitin tämän projektin (joka nyt tuntuu tuhoon tuomitulta ja järjettömältä), kuvittelin tupakoinnin lopettamisen etenevän huonosta parempaan suuntaan, toisinsanoen niin, että ensimmäiset päivät olisivat kamalimpia ja sitten alkaisi näkyä valoa tunnelin päässä. Vaikuttaa päinvastaiselta. Eilen olin täysin varma, että pahemmaksi ei voi mennä (sekavuutta, raivoa, masennusta), mutta tämä päivä yllätti.. Alaspäin mennään kuin lehmän häntä!
Siispä, osaisiko joku viisas kertoa, kuinka kauan kannattaa odottaa käännettä parempaan? Tekisi mieli asettaa joku aikaraja; ellei ala siihen ja siihen mennessä yhtään helpottamaan, niin...

Ehdotus : katso vuodenvaihteeseen asti , ei nämä hetkessä katoa , vieroitusoireet , vain aika auttaa. Eikä näihin vieroitusoireisiin kukaan (tiettävästi ) ole kuollut.
lepposta asennetta peliin ja menoksi

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys19/08/2008 19:14:54

Joo, kiitos.. Uskoisin, että voisi tosiaan olla hyvä asettaa joku tavoite, esim. loppuvuosi, että katsotaanpa sitten.. Ja tuskin silloin enää huvittaisi polttaakaan. Ajattelin jo aiemmin, että kyllä siinä pidempi aika menee, ennen kuin edes tietää, millaista on elellä savuttomana (siis ilman vierotusoireita). Olen polttanut 14v. asti eli nyt 11 vuotta, joten kiinnostaisi tosiaankin tietää, josko elämä ilman röökiä olisi mahdollinen.

Vaan harmillista on huomata, kuinka prkleen koukussa sitä onkin. Senhän tajuaa tosiaan vasta nyt.. mikä sinänsä antaa lisää motivaatiota, kun tajuaa hetkittäin, kuinka hurjasta riippuvuudesta on kyse, niin silloin siitä haluaa entistä enemmän päästä eroon.

Ei kai auta muu kuin jatkaa sinnittelyä. Huonomminkin voisi mennä; kouluni saan kuitenkin hoidettua, en ole vielä alkanut läskistymäänkään (liikun paljon, olen aina liikkunut, syön terveellisesti), saan nukuttuakin. Siis tavallaan ihan siedettävää. Olisin vaan kaivannut jotain positiivisiakin vaikutuksia vierotusoireiden rinnalle. Ehkäpä niitä tulee myöhemmin.

Viisaan päätöksen, Örkki, olet tehnyt. Sinnittele vaan, kyllä totut olemaan ilman tupakkaa, kun vaan coolina siedät vieroitusoireesi. Kyllä ne aikanaan loppuvat. 12 PÄIVÄÄ tupakatta vastaan 11 VUOTTA polttamista on niin lyhyt aika, vaikkakin kunnioitettava alku kohti savuttomuutta, että ei ole ihme, että kärsit vielä vieroitusoireista. Jaksa vaan taistella, niin varmasti tulet huomaamaan ne positiivisetkin vaikutukset

Jos tukalaksi menee, syö Champixia. Monelle on jo aloituspaketti riittänyt. Itselläni Champix on katkaissut nikotiinin himon kokonaan, josta olin yllättynyt. Tietysti sitten fyysisiä, aineenvaihdunnan hitaudesta johtuvia vaivoja on, jotka kyllä kestää. Muistan tuon himon, kun v.-97 yritin lopettaa: mitä enemmän aikaa kului sitä vaikeammaksi homma muuttui. Olet ilmeisesti samanlainen entinen tupakoitsija kuin minä, joten kannattaa hankkia resepti! Onnistut varmasti

Ahaa.. Kuulostaisi kyllä aika hyvältä. Minkähänlaisia haittavaikutuksia tuolla Champixilla on? Onko se SSRI-masennuslääke, jonka on huomattu toimivan tupakoinnin lopettamisen yhteydessä, vai olenko käsittänyt ihan väärin?

Joo, fyysiset oireilut kyllä kestää, aineenvaihduntakin on pelannut parin päivän alkukankeuden jälkeen, siihen kun onneksi voi vaikuttaa liikkumalla ja
ruokavaliolla.. Tosiaan ongelmana on tuo psyykkinen puoli; tuosta röökistä alkaa kehittymään pakkomielle, joka saattaa pahimmassa tapauksessa mennä vaan huonompaan suuntaan, ts. vaikka vieroitusoireet häviäisivätkin, ajatukset kiertää vaan samaa oravanpyörää.

Ehkäpä voisi käydä lääkäristä kyselemässä lisää..

" Siteraan tässä NIDA tutkija Nora Volkovin tutkimusta. Elikkä, kun ihminen on riippuvainen huumeesta(nikotiini jne) kemiallista riippuvuutta sairastavan ihmisen dopamiinirata on jatkuvassa yli kiihtyneessä tilassa. Tuohon dopamiinirataan kuuluu D2-reseptori joka määrittelee kuinka riippuvaiseksi ihminen tulee. D2-reseptoreiden määrä määrittelee kenestä tulee huumeriippuvainen helpoiten. D2-reseptorin määrä/toiminta elänkokeissa on osoittanut sen, tämä reseptori kehittyy eläimillä/ihmisellä elämänkokemusten, tiedon, positiivisuuden yms vaikutuksesta(on muuten aika uskomatonta). D2-reseptoreiden lukumäärää aivoissa vähentää stressi, epävarmuus, pelot, huonot elämäolot/kokemukset yleisesti.

Tunnetusti tupakka kiihdyttää ihmisen adrealiinitasoa ja sitä kautta tupakoiva on jatkuvassa stressitilassa tietämättään, joten se vähentää näitä D2-reseptoreiden määrää radikaalisti aivoissa. Kun lopettaa tupakoinnin niin tämä dopamiinirata alkaa elpymään pikku hiljaa. Se ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Mitä enemmän pyrkii kohta uudenlaista ajatusmallia, ymmärtämistä ja peräti elämää, niin tämä järjestelmä tervehtyy nopeammin. Jos jää tuleen makaamaan, ihmettelemään ja odottelemaan, niin näiden D2-reseptoreiden määrä ei kasva ja ihminen tuntee olevansa koukussa edelleen. Mitä aktiivisemmi psykoanalyyttisesti ja fyysisesti pyrkii edistämään muutosta, sitä nopeammin ja parempia tuloksia

Eli lyhyesti sanottuna kyse ei ole tahdonvoimasta jne vaan muutoksesta. Aivojen toiminta muuttuu neurobiologisesti lopettamisen jälkeen, joten on selvää että ihmisen psyyke myös muuttuu. Tupakoinnin lopettaminen sysää aivot täysin erinlaiseen toimintamalliin, mutta ihmisen psyyke vielä voi jäädä vanhaan kiinni ja siinä on se klikki joka tulee neurobiologian ja psyykkeen kohdatessa, kun toinen näistä muuttuu. Tupakkoinnin lopettaminen ja varsinkin sen onnistuminen vaatii ihmiseltä aktviivista uudelleen sopeutumista uuteen tilanteeseen. Tietysti se on eri asia kun se tekee halusta kuin että on pakko sopeutua.

Tätä kyssäriä oon kyselly yleisesti ihmisiltä, että kuinka monta yli 30 ikävuoden ylittämisen jälkeen tupakoinnin aloittajia tunnette. Tuo kyssäri liittyy siihen oppimisen vaiheeseen, se oppiminen määrittelee noita neurobiologisia asioita, miten käyttää aivoja.

Tasapainonen ihminen siis tarkoittaa konkreettisesti sitä että neurobiologinen ja psyykkinen tyytyväisyys on optimaalisessa tilassa. Tupakointi vääristä sitä. Syntyy riippuvuussuhde ja riippuvuus on sairaus"


Nimimerkin Boondock kirjoittama.
Miksi kirjoittaa uutta , kun täältä löytyy näin upeita tekstejä.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys20/08/2008 19:15:05

Henk. kohtasesti vierastan kovasti näitä lääkeaineita tupakanlopetuksen apuna. Syy: niillä on järjettömän pitkät (mahdolliset) sivuvaikutukset .

Suhtaudun skeptisesti lääkkeisiin , joiden käytöllä on todettu mm. itsemurha-riskiä .

Tätä viestiä on muokattu 3 kertaa. Viimeisin päivitys 20/08/2008 19:25:16

Joo.. Ei noita lääkkeitä nyt kyllä ihan tässä vaiheessa kannata kokeilla, mutta hyvä tietää, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Siis jos ei muuten onnistu.

Vaan tänään on ollutkin jo välillä ihan siedettävä olo, jätin nikotiinipurkat väliin ja ihme kyllä on tuntunut helpommalta niin. Maistuvat pahalta ja se epämiellyttävä maku vaan muistuttaa ankeasta riippuvuudesta..

Nora Volkovin tutkimus - dopamiiniratojen elpyminen, pyrkiminen kohti uudenlaista ajatusmallia - kuulostaa hieman "positiiviselta ajattelulta". "Mitä enemmän pyrkii kohti uudenlaista ajatusmallia, ymmärtämistä ja peräti elämää, niin tämä järjestelmä tervehtyy nopeammin." Tietääkseni ajatusmalliensa hallitseminen ja muuttaminen ei ole kovinkaan yksinkertaista kenellekkään. Jos henkilö kokee onnistuvansa siinä, hän on todennäköisesti muuttanut ajatusmallejansa alitajuisesti jo kauan ennen, kuin on päättänyt, että "ryhdynpä nyt ajattelemaan näin, sillä tämä ajattelutapa on hyvä ja oikea".

Niin, lääkeaineiden käyttö saa Tupakoimattoman empimään. Olen sitä mieltä, että Champix on minulle ainoa vaihtoehto. Vaikka motivaationi on 110%, en pystynyt lopettamaan luomusti! Muuten, tupakoija lyhentää ikäänsä ja yhä useampi tekee kiduttavaa "itsemurhaa" (jos onnistuu saamaan keuhkoahtauman). Joten, jokainen lopettaa tavallaan, kunhan vain lopettaa! Semiä!!

Miten örkki menee

Örkille: Keksi jokin harrastus tai puuha, joka oikeastaan vaatii savuttomuutta kehittyäksesi taitavammaksi. Liikunnalliset jutut uimisesta hölkkään käyvät, eli jos asetat itsellesi vaikka maratonin juoksutavoitteen ensi kesäksi tai Finlandia-hiihdon talveksi, tuskin norttia kaipaat kyytipojaksi tai edes hemohessiksi tarpeeksi pitkäjänteisesti ajateltuna. Jo oman kunnon säännöllinen kohentaminen saa mielialat nousuun, kunhan alat edistymistäsi mitata vaikka aikoina ja sykkeinä, mutta urheilusuoritukset eivät tietenkään pelkästään tupakointia lopettamalla parane, vaan se eteenpäin kannustava voima ja harjoittelu tuottaa näkyvää tulosta.

Lavatanssit on varmaankin yksi parhaista ajanviettomuodoista meille sohvaperunoille, vientikin on ehkä varmempaa, kun vaatteemme eivät tunkion kasvatille haise.

Tupakoimattomuuden myötä voi koko elämän laittaa remonttiin, eli alkuonnistumisen myötä voi lähteä kohentamaan elinolojaan vaihe vaiheelta kohti unelmiaan, tupakoimattomuuden ensikuukausina varmaan tulee huomattua mikä omassa elämässä mättää, mutta mikäli kaikki asiat ovat priimakunnossa, voi toki polttaa öyhyyttää kunnes lääkäri varoittelee kaiken yrittämisen olevan myöhäistä. Toisaalta, itsekunkin elämä on ainutlaatuinen, joten ei siitä asioikseen kannata kärsimysnäytelmää ainakaan itselle ja kaikkein vähiten läheisilleen luoda, motivaatio ja voitontahto löytyy sisältäpäin.

PS: Niin ja tietty anna sanan kiertää, jos oikeasti keksit jonkin tupakoinnin korvaavan ajanvietteen pitemmällä tähtäimellä, harkittu itsepetos ei kovin montaa vuotta lämmitä
Yksi ehkä toimivimpia itsekannusteiden muotoja on oman henkisen kasvun kehittämisen jalostaminen mielenmaltteineen, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen tuokaan stressitekijä ei aiheuta läheskään niin paljoa mielipahaa tai sanaharkkaa, uskallan olla paljon ystävällisempi kanssaihmisiäni kohtaan voitettuani orjuuttajistani pahimman, eli terveen itsetunnon kehittämisessä tuskin löytyy rajoja, tai ainakaan ideoiden rahalliseen hyödyntämiseen ei ainutlaatuisen ihmiselämän aikana löydy rajoituksia, ellei valtiovalta yksinkertaisesti kiellä koko turhakkeen myymistä terveyssyistä, mikä helpottaisi ainakin lakkolaisen normaaliarkea, sen verran lainkuuliaisiahan varmaan lienemme kaikki.

Tsempillä päivä päivältä eteenpäin, tupakoimattomanakin voi seilata elämänmyskyjä entistä luottavaisempana siitä, ettei elämänhallintamme ole parempikuntoisina ainakaan tavanomaista heikompaa, tai ne vuorovesien tyrskyt ole sen pahempia kuin polttaessammekaan, savuttomana on vaan enemmän aikaa reagoida eri tilanteisiin varmemmin ja kokeneempana aivan kuin hidastetussa filmissä verrattuna hektiseen pintaliitoelämään. Elämässä jokaiselle sattuu varmaankin sellaisia tilanteita, joissa ylimääräisestä viidestä minuutista ylimääräistä harkinta-aikaa ei olisi haittaa, joskus jo sekunnin murto-osan lisää malttia tuottaa onnellisempia win-win-tuloksia.

Tätä viestiä on muokattu 5 kertaa. Viimeisin päivitys 27/08/2008 14:44:37

Paremmin menee jo! Oikeastaan pari päivää ollut jo melko normaali olo, eikä ole tullut koko ajan ajateltua, että voi voi kun on hankalaa.

En ole varsinaisia korvaavia touhuja keksinyt, juoksemista ym luonnossa liikkumista olen harrastanut päivittäin aiemminkin, nyt vielä enemmän, kun aikaa on enemmän. Koiran kanssa juostaan melkein joka päivä 30-45 min ja kävellään joka päivä n. tunti, enemmän jos rupeisin liikkumaan, niin iskisi kyllästyminen.. Nyt kun tuo ulkona liikkuminen on ihan normaali rutiini, eikä mikään elämää suurempi juttu.

Tupakkaa tekee kyllä välillä mieli (tai on tekevinään), mutta olen jo syrjäyttänyt ajatuksen vastaamalla sille "joo joo ihan sama" tai "haista v..ttu" mielialasta riippuen. Hetkittäin tuntuu kyllä tosi hankalalta, mutta nyt ne ahistukset menee näköjään ohi jo saman päivän aikana.

Kiitos kaikille kannustuksesta! On hyvä, kun voi käydä täällä valittamassa, niin ei tarvitse kaataa kaikkea lähipiirin niskaan..

Örkki

Just noin.. tänne vaan, aina mahtuu ja joku kuuntelee, ymmärtääkin.