Stumppi - keskustelu

Hei kaikille.

Eniten V***taa kaikki. Eilen illalla yhdeltä istumalta vedetty 350 g karkkipussi, aamuinen yrttitee joka on aivan surkea kahvin korvike ( en edellenkään uskalla koskea kahviin tupakanhimon pelossa) ja töissä röökillä ravaavat työkaverit.

Mutta 9. päivä savuitta menossa. Toivoisi vaan et tämä olisi vähän helpompaa.

Moi vaan kaikille!!
AAmut ovat pe....stä!!! Tupakki pyörii mielessä kun kaffea odottelee ja tuntuu ettei vatsa toimi ja muutenkin ahdistaa. Mutta hiukan auttaa aina se ajatus että päivä kulkee kuitenkin helposti savuitta! Vielä kun saisi aamut sujumaan....sitä odotellessa savutonta syksyä kaikille

Ottaa siis aikamoisesti päähän se että en näköjään pysty lopettamaan. Repsahduksia repsahduksien perään.

Mikset muka pystyisi? Senkus lopetat ja heität ne röökit vaan vekee etkä sytytä, sitten kärvistelet viekkarit ja se ol siinä Helposti sanottu ku tehty? Nääh se on noin helppoa jos siitä ei ite tee sen vaikeempaa TSEMPIT

meinaa olla niksat..

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys09/09/2011 17:43:42

Kaikki v*tuttaa ja raivostuttaa ja päässä surisee ja naksuu.....
Mitä teen???
Karjun?

Syrjäiseen paikkaan karjumaan ja potkimaan ilmaa, tai sitten kurittamaan itseään lenkkipolulle. Näitä oon käyttänyt. Kyllä se siitä!

Itsensä syyllistäminen on kaikkein vmäisintä. aivanko muitakin hankalia asioita on elämässä ei pelkästään lopettaminen.

Tämä on ärsyttävää ja hämmästyttävää.. yleensä niksat aamul ja nyt ei aamul mitään oloja ja kaik ok noin 20 illal asti, sit menee tabuja solkenaan eikä mitään vaikutusta... Kai ne sit samat nikotiinit on viel aamulki veres ku ei sit aamul sen kummempia oloja.. aina oppii uutta tässäki taistelussa voisin opetella kyllä sen ihan mieluusti et kaik sujuis ku vettä vaan

Kahvin juominen aamuisin vituttaa aivan suunnattomasti mutta siitä en luovu, pakko oppia tekemään kaikki aiemmin tupakin kanssa tehdyt rutiinit kuten esimerkiksi kioskille kävely, ilman tupakkaa.

Toinen asia mikä saa veren tirisemään ikenistä on jokaikisten pienten ja mitättömien vastoinkäymisten tuntuminen elämää suuremmalta ongelmalta. Esimerkiksi tänä aamuna en saanut scart-johtoa paikoilleen digiboksiin joten runnoin johdon pään muodottomaksi metallisilpuksi boksin liitäntää vasten, siinä sitten hissukseen miettii parin minuutin ajan että miksi en vain kääntänyt johtoa? Toivottavasti nämä raivonpurkaukset karsiutuvat päivien mittaan pois.

Heh, anteeksi että hymyilytti tuo scart-johtoäksidentti. Mut semmoista se just on, ihan irrationaalista raivoamista.

Siis tää vitutus on ihan naurettavalla tasolla! pinna palaa yhtä vähästä kuin mitä pahimpina junnuvuosina. Kumppari on eteisessä tiellä niin sit pitää potkia kaikka kengät mahollisimman kauas ja heitellä viel takitki siin samal.

ja voi sissus saatana kun auto halvaantui tänään päivällä keskelle kotikylää ni ei paljoo ihmisten ilmeet ja perässä odottavat kanssaautoiliat kiinnostaneet kun puristin nyrkkiä ja hengitin hyvin syvään etten tuhoa sitä rotiskoa sille paikkaa. jollain ihmeen voimalla en kaivanut tupakkaa huuleen...

Polkka wrote:Heh, anteeksi että hymyilytti tuo scart-johtoäksidentti. Mut semmoista se just on, ihan irrationaalista raivoamista.

Ahistaa ketuttaa ja sirisee

On sit niin kettuuntunut Eka päivä vasta ja hermot aivan riekaleina kun lapset kiukuttelee jostain älyttömästä asiasta....
Laastari käsivarressa, Jenkki suussa ja sormet näppiksellä kun tarvii saada jotain tekemistä käsille...
Mikä päivä on ollut pahin muilla???