Stumppi - keskustelu

Voi luoja, mikä aamu oli tänään. Aamulla kaikki oli ihan päin v***ua!! Hermot säpäleinä heti, ku silmänsä auki sai. Piti keretä bussiin, niin avaimet oli hukassa, bussikortti oli hukassa, paita, jonka olin suunnitellut tänään laittaa, oli hukassa, kaikki oli hukassa. Ja jos joku ei ollut hukassa, niin hukkasin sen nanosekunnissa saatuani sen näppeihini. Tuskan hiestä märkänä lopulta könysin hampaita kiristellen bussipysäkille, mutta myöhästyin tietty dösästä. Onneks aina tulee seuraava

Juuri nyt mua v****taa, ku on tarvinnu mähkiä koko iltapäivä ja ilta kaikkee p**kaa sisuksiinsa! Aivan mahtavaa, huomenna on vielä enemmän turvoksissa, kun tän vanhan pöhön päälle mättää lisää mössöö naamaan! Voisko mun aineenvaihdunta pikkuhiljaa ottaa tulta alleen Ja lisäksi päivän aikana mun poskeen on kasvanu joku helkatin uloke, joka tuntuu vaan turpoovan hetki hetkeltä. Onks ihan pakko just nyt alkaa puskeen kuonaa naaman kautta pihalle, ku pitäs liikkua tua ihmisten ilmoilla?!
Voi v***u!

Sori Hattiwatti, mut oli pakko nauraa tuota sun vuodatusta. Noin se juuri menee kun alkaa mennä pieleen aamusta.. Illan päätteeksi ei ihmettelis vaik sarvet kasvais päähän Voimia ja valoa monta vattia

Pakko ihan käydä muisteloimaan näitä pahimpia raivareita. Ekan kerran kun yritin lopettaa, siirsin tupakanhimoani kahvinlitkimiseen. Sitten eräänä päivänä menin keittämään kaffeja ihan hyvillä mielin, mutta jotain aivan järkyttävää oli tapahtunut: kahvi oli loppu! Sain yhtäkkiä sellaisen raivotautikohtauksen, että karjuin täysiä ja paiskoin muovista kahvipurkkia seinille ja lattialle. Onneksi mitään ei hajonnut

Antaa mennä raivoten vaan, se kuuluu asiaan. Tsemppiä!

Ah, miten mä en muistanutkaan tätä loistavaa ketjua vaikka näitä avautumisia on tullut luettua jo aikojen alusta lähtien .

Hattiwatin aamu kuulostaa tutulta aiemmista lopetusyrityksistä, hyvähän tässä nyt on virnuilla ekan päivän ollessa vasta käynnissä, mutta kun päästää fiilikseen niin... Mun raivarit on yleensä 'tavarat hukassa'-vaiheessa sitä luokkaa, että koko huusholli tuntuu olevan väärinpäin. Ehkä pitäis mennä naapuriin rauhottumaan

Mutta tääänk gaaad täällä voi avautua ja riehua mielensä mukaan, joten jatketaan ystävät!

massi wrote:Sori Hattiwatti, mut oli pakko nauraa tuota sun vuodatusta. Noin se juuri menee kun alkaa mennä pieleen aamusta.. Illan päätteeksi ei ihmettelis vaik sarvet kasvais päähän Voimia ja valoa monta vattia

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys10/01/2012 16:44:13

Että voikin vi***taa!

Oon jo yli kaksi kk ollut ilman röökiä ja nyt alkoi armoton vi***us!

Töissä ei jaksa kiinnostaa.... autokin vi***ilee, ilma on perseestä... yleisesti siis kaikki on tänään enemmän vähemmän perseestä.... ja vielä pitäis prkl istua työpäivän jälkeen autossa 3 tuntia.... voi helvetti!
Taidan laittaa ukon ajamaan ja juon muutaman oluen.... jos se helpottaisi!

On kyllä ollut todella kurja viikko, voi s*****a! Tänään joutui puolikuolleena töihin, ja jännästi kun röörit ja pää on täynnä räkää ja muutenkin mielihyväkeskus suljettuna, on tehnyt mieli röökiä. Vaikka just eilisiltana tuuditin itseni uneen sillä ainoalla keksimälläni kivalla asialla, tupakoimattomuudella! Mut jotenkin, kun kunto on taudin takia niin puolikuollut taas, että kahdessa rappusessakin puuskuttaa eikä mitään maista tai haista, tuntuu, että ihan V***N sama. Olen kannattanut röökien piilotusta ruokakaupan kassoilla, mutta paljonpa siitäkin on apua, kun edessä oleva asiakas arpoo ääneen merkkejä, ja tulee olo, että kun pääsen ulos, pysäytän tuon jäbän ja pummaan yhden.

No huh, ei nyt sentään kuitenkaan. Kuivilla ollaan. Menen nukkumaan ja toivon parempaa huomista. Tänään oli vain kurjan viikon kurjuuden maksimointipäivä. Näitä riittää elämässä ja selvittävä on

Polkka wrote: Olen kannattanut röökien piilotusta ruokakaupan kassoilla, mutta paljonpa siitäkin on apua, kun edessä oleva asiakas arpoo ääneen merkkejä, ja tulee olo, että kun pääsen ulos, pysäytän tuon jäbän ja pummaan yhden.

Lunta sataa, voiettäkunkiva.

Ja töissä menee hermot, ihmiset pälpättää joutavanpäiväisiä mitkä ei kiinnosta mua ollenkaan enkä jaksais kuunnella.

Specsaversilta löysin vihdoin ihanat kehykset jotka olisin halunnut mutta joo, kaikissa metallikehyksissä on nikkeliä, en voi käyttää. Muoviset kehykset on kamalan paksuja ja kökköjä ja titaaniset taas hinta-laatu-suhteelta ihan surkeita.

Töitten jälkeen saakin mennä kotiin aloittamaan työpäivän nro 2: laita-ruokaa-siivoa-tappele murrosikäisen kanssa-siivoa-jankuta läksyistä-laita iltapalaa-pakota pienempi hammaspesulle-yritä järkeillä murrosikäisen kanssa nukkumaanmenon tärkeydestä-räjähdä ja komenna kaikki sänkyihinsä NYT-pode huonoa omaatuntoa ja mene itse peiton alle pyörimään.
Jaaaaaaa aamulla kaikki taasen uusiks.
*huokaus*

Olipas siinä ärsyyntymistä kerrakseen. Pakko oli tulla kommentoimaan koska mulla on ollut JUURI-AIVAN-PRIKULLEEN samalaisia päiviä tuossa taannoin. Tuli ihan hymy huuleen kun kuulosti NIIN tutulta. Toisen ärsytys on toisen ilo, sori....

Työärsytyksen ratkaisin siten että paussilla kävin vain pikaseen juomassa kahvit ja sen jälkeen tulin tietsikalle (tänne Stumppiin)lukemaan toisten juttuja. Tuntui että kaikista työkavereista oli tullut tosi tyhmiä ja niiden jutut oli tosi ärsyttäviä. Nyttemmin tuo asia on päässäni korjaantunut ja kaikki on taas kuten ennenkin.

Meillä on kans nuorisoo kotona ja hommaa piisaa niin, että itse ei millään jaksa-halua-kerkiä tehdä kaikkea itse. Joten hommia on jaettu väkisin myös muiden tehtäväksi. Minä lopetin eräänä päivänä tekemästä itse kaiken. Se ei varmaan ole elämän tarkoitus että äiti on se joka tekee kaiken sillä aikaa kun muut makaa sohvalla, katselee TV:tä ja huutelee että milloin se ruoka on valmista. Ehei....mutta sehän on jo toinen asia se...

Työterveyshoitajan vastaanotolla pääsi itku kun kerroin näistä, miten kaikki ärsyttää enemmän kuin jaksaisi sietää. Onnekseni olen saanut huomata että se liittyy jotenkin tähän lopettamisprosessiin. Nyt on mielialat ja -piteet tasaantuneet alkuperäisiin lähtöasetelmiin. Ja olo on ihan "normaali"....

Halusin vain tämän tuoda esiin siltä varalta että joku alkaa kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttään jos ärsytys-käyrä tuntuu menevän liian korkealla.
Tsemppiä, kyllä se siitä tasaantuu...

Tuo oli Rööki oikein hyvä kuvaus äidin huolintahommista. Joskus voi perheessä kyllä kyseenalaistaa äidin palvelija-aseman. Homma vaan pitää tehdä tietty jämäkästi ja johdonmukaisesti. Mieliala heittelee lopettamisessa, vielä jos naisen tietyn iän aiheuttama elämänvaihe on muutenkin mukana, onkin yksityinen helvetti välillä valmis. Minulla oli tuo nuoriso jo kasvanut aikuisuuteen kun lopetin. Oli vain mies, joka ei huomannut koko lopetustani...

Tsemppiä kaikille äideille!

Rööki wrote:Halusin vain tämän tuoda esiin siltä varalta että joku alkaa kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttään jos ärsytys-käyrä tuntuu menevän liian korkealla.

v*tuttaako. v*tuttaako kuuntelen Kotka rankki kevyttä yläpilveä ja alavilla mailla hallan vaara

Miksihän piti lipsahtaa yhden miehen takia.... ei parisuhdeongelmien kuulu vaikuttaa omaan terveyteen.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys05/03/2012 14:41:37

Poltin viimeksi lauantaina.

Joka paikassa toitotetaan miten liikunta auttaa oloon fyysisesti ja psyykkisesti, joten otinpa koiran ja lähdin lenkille. Auttaa nikkiksiin.

Paskan liekki, ikinä ole v*tuttanut niin lujaa kun sieltä kotiin tullessa! Koira oli perseestä, kaikki oli perseestä. Naapuri makaisi pihassa postilaatikon lähellä jos katse tappaisi. Karkkia ja mössöä ja pashaa on syöty niin että moikaa mutta enpä taida hetkeen käydä lenkillä...