Stumppi - keskustelu

Vuosi tulee täyteen parin viikon päästä täysin ilman tupakkaa. Siitä on helvatan hieno fiilis. Mutta edelleen vaivaa varsinkin silloin harvoin kun haluaa ottaa jotain alkomahoolia niin on todellista vitutusta ja ahdistusta kun tekee tupakkaa mieli. Kuvittelin aikoinaan, että muutama kuukausi ilman tekee hommasta selvää. Mutta ei. Nyt on tullut muutama olut otettua ja koko ajan kuiskuttelee se sama vanha piru olkapäillä joka kehottaa ottamaan muutaman röökin samalla.

Yli 20 vuotta meni polttaessa, aloitin 12-vuotiaana. Viinanjuontia opeteltiin vuotta myöhemmin joten aina kun on alkoholia ottanu, niin tupakka on ollut tiukasti kuvassa mukana. Nykyään juotua tulee vaan pari-kolme kertaa vuodessa. Joten ongelma ei usein vaivaa, selvin päin ei ole mitään ongelmaa ollut aikoihin. Mutta sitäkin hankalampaa tämä on kun ottaa olutta. Koko ajan kaihertaa mielessä, että tästä puuttuu jotain, nyt ei ole homma oikein, jään paitsi jostain tms. En ole ratkennut mutta nyt on niin lähellä, että on pakko kirjoittaa tänne tuntojaan.

Tupakkalakon aloitin alunperin lasten takia ( 4 ja 2 vuotiaat nyt ) kun en halunnut antaa huonoa esimerkkiä. Poika on sen verran iso, että muistaa sen kun isi poltti tupakkaa. Istui monesti portailla kaverinakin silloin ennen. Nyt poju muistaa aina tupakoijan nähdessään sanoa, että "meidän isi ei enää polta tupakkaa". Sen kuuleminen on hienoa. Mutta millä tästä "nostalgiasta" viina juonnin yhteydessä pääsisi eroon? Olisi kiva joskus ottaa soppaa kavereiden kanssa, mutta vituttaa tämä tupakka-asia jo valmiiksi niin paljon, että mieluummin jätän väliin. Sitten ottaa pattiin se, kun jätti hauskat bileet väliin. Tuo vaikuttaa jo jonkin verran suhtautumiseeni koko tupakoinnin lopetuksen positiivisuuteen....