Stumppi - keskustelu

blue wrote:Mitenkäs ihmiset on masennuksestaan ja keskittymisvaikeuksistaan selvinneet...?

Täällä pian 5kk savuttomana ja pikkuhiljaa tuo jaksaminen ja keskittymiskyky on alkanut palailla. Toki se, ettei enää ole jatkuvasti hermostunut aiheuttaa edelleen pientä laiskuutta, mutta pienessä ajassa saa nykyään niin paljon enemmän aikaan ihan vain sen takia että nikkikset ei vie sitä keskittymiskykyä.

Mulla kyllä edelleen hukassa, eli 5 min keskittyy ja sit lähtee ajatus harhailemaan. Laiskuus on myös iskenyt kehiin ja sitä ei aikaisemmin ollut. Ehkä se johtuu myös tuosta nykyisestä ruokavaliosta Ja tulenhan mä toisaalta teitä sen vajaat kaks kuukautta perässäkin

Mä liikutuin,kun katoin Oprahia

jatta wrote:Mä liikutuin,kun katoin Oprahia

Multa on apeus ja ahdistus havinnyt ja saamattomuus kanssa mikä aluksi vaivasi kauheasti,joudun ajelemaan työssäni paljon pyörällä ja ainakin parikymmentä kertaa olen melkeen jäänyt auton alle,kun olen ollut ihan muissa maailmoissa hui! Mutta sitä piti sanoa,että polttaessani olin täysi hermokimppu,aina huutamassa ja karjumassa jostain mitättömästä aiheesta kotona (oikeen hävettää) lapset piti varmaan ihan pimeenä,ja ihan aiheesta.Nykyään todella paljon rauhottunut,taisin olla kauheissa viekkareissa jatkuvasti en vaan sitä itse tajunnut.(poltin aika ketjussa)Voi kun plisin lopettanut vuosia sitten,mutta oikeesti luulin etten koskaan pysty lopettamaan,nyt kuitenkin jo yli 2kk takana.Voi kun mä oon kova jätkä....

Hanna1, onittelut 2 kk johdosta. Minä poltin 35 v. täysipäiväisesti ilman katkoja. Sitten kun ajatus alkoi kypsyä, tuntui että eniten pelkäsin sitä itse "lopetusta", en niinkään että mitä sen jälkeen. Mutta ajatus siitä, että se on loppu... apua! Kärytin kuin korsteeni. Sitten parin viikon lopetuksen jälkeen mieheni, joka vielä polttaa, sanoi ettei usko enää minun aloittavan. Tuntui, että se oli lähes kauneinta mitä hän on ikinä minulle sanonut!

Aija,poltin itsekin n.30v,ja olin tosi kauhuissani kun lopetuspäivä lähestyi,en oikeen tiennyt mitä mulle siinä tapahtuu.Mun mies ei ole koskaan polttanut ja mun lakkoihin suhtautunut jo pitkän aikaa huvittuneena(kertoi sen eilen) Kun kerroin Champixista sille,että nyt multa loppuu tupakanpoltto,niin se oli ajatellut että joopa joo,niin taas joku tuhottoman kallis lääke josta ei ole mitää apua(zypan ei auttanut mulle ollenkaan),rupesi eilen kehumaan ja ihmetteli ,ettei olisi ihan heti uskonut kaikkien mun lakkojen jälkeen,että nyt se onnistuu,no en ollut itekään siitä kovin vakuuttunut,nyt oon tosi ylpeä itestäni enkä' varmaan ota koskaan henkostakaan,olo on mitä parhain.

Hanna1, nythän ei olekaan kyse mistään lakosta, joka joskus päättyy, vaan me ollaan lopetettu! Ja kuten Katja sanoi, lopetusta ei voi lopettaa!!!

Aivan,aivan.

Hanna1 wrote:Multa on apeus ja ahdistus havinnyt ja saamattomuus kanssa mikä aluksi vaivasi kauheasti,joudun ajelemaan työssäni paljon pyörällä ja ainakin parikymmentä kertaa olen melkeen jäänyt auton alle,kun olen ollut ihan muissa maailmoissa hui! Mutta sitä piti sanoa,että polttaessani olin täysi hermokimppu,aina huutamassa ja karjumassa jostain mitättömästä aiheesta kotona (oikeen hävettää) lapset piti varmaan ihan pimeenä,ja ihan aiheesta.Nykyään todella paljon rauhottunut,taisin olla kauheissa viekkareissa jatkuvasti en vaan sitä itse tajunnut.(poltin aika ketjussa)Voi kun plisin lopettanut vuosia sitten,mutta oikeesti luulin etten koskaan pysty lopettamaan,nyt kuitenkin jo yli 2kk takana.Voi kun mä oon kova jätkä....

Katja wrote:Mulla kyllä edelleen hukassa, eli 5 min keskittyy ja sit lähtee ajatus harhailemaan. Laiskuus on myös iskenyt kehiin ja sitä ei aikaisemmin ollut. Ehkä se johtuu myös tuosta nykyisestä ruokavaliosta Ja tulenhan mä toisaalta teitä sen vajaat kaks kuukautta perässäkin

Iski sitten silmään tämä ihan vahingossa ja siinähän se! Taaskaan en ole yksin!!

Sinnittelen siis kuukauden puolitoista taas ja kahtelen sitten uuestaan

No niin. Keväällä en onnistunut. Uusi yritys menossa.

Nyt takana 32 päivää eikä enää pariin viikkoon ole tehnyt mieli tupakkaa. Nikotiinipurkkaa söin viikon verran. Eli on taas mennyt tähän asti ihan luvattoman helposti. Ja nyt sitten ollaan luisumassa siihen tilanteeseen, että mieli alkaa kaivata selkeitä positiivisia vaikutuksia tupakoimattomuudesta, eli kirkastumista. Ruoka kyllä tuoksuu ja maistuu, luonnossa on ihanainen kävellä, ihon kimmoisuus on ehkä alkanut parantua, en haise, hengittäminen on helpottunut ja muutenkin aurinko paistaa, paitsi mieliala ja keskittymiskyky on sieltä minne ei paista. Nuo em. ihanan ihanaiset asiat tuntuvat mielen suttuisuuden rinnalla riittämättömiltä.

Tällä kertaa mä valmistauduin kunnolla ja osasin odottaa, että tämä turhautumisen ja jumituksen vaihe iskee, niin että kai mun nyt sitten täytyy tästä yli sinnitellä, vaikka aivot just nyt tuntuukin täysin käyttökelvottomilta.

Mä pistän fraasit reppuun ja pusken eteenpäin kuin mummo hangessa. Terveisiä kaikille ja "kyllä tämä tästä, kaks päivää kerrallaan, huomenna olen jo ylpeä tästäkin savuttomasta hetkestä, puolen vuoden päästä osaan jo taas keskittyä, keskittymiskyky ei ole poissa siksi että en enää polta vaan siksi että poltin joskus, lippu korkealle, läpi harmaan kiven jne.".

Tekipä hyvää kiukutella. Ja kyllä tämä tällä kertaa on ihan eri pohjalla kuin viimeksi.. Nää oireilut (varsinkin tää henkinen kyvyttömyys) on sen verran pärsiistä, että nyt pitää kerralla kärsiä loppuun asti, ettei tarvitse taas muutaman kuukauden päästä uudelleen ruikuttaa samoista asioista.

33 päivää. Edelleen tuskainen olo. Vaaraa repsahdukseen ei ole, koska tiedän ettei tää tästä polttamalla helpotu. Ja mä tavallaan perustelin nuo järjellä selitettävät asiat itselleni jo ennen lopettamista. Nyt vaan alko hikoiluttaa ja päähänkin jomottaa. Hetkittäin tuntuu kuin mulle ois tullu joku kaihi tai sellainen. Välillä en oikein näe tarkasti ja tulee jotakin ihmeen huimauksia. Ja niskassa on ihmettä kihelmöintiä.

Tuntuu jotenkin epikseltä, että kun on kiltisti sinnitellyt ne ekat viikot, niin nyt iskee oireilu, pahempana kuin aikaisemmin.

Toisaalta helpottaa vähän, kun on jotakin fyysisiäkin oireita taas, mutta toisaalta alkaa mietityttää, että onko mun päässä jokin muukin kuin tupakan aiheuttama masennuksen siemen. Että alkaako se vasta nyt päästä oikeuksiinsa kun nikotiini ja häkä ei enää toimi loiventajana.

Huomenna päivä 34.

Ilari: Miksi sinä tuskailet? Unohda jo koko tupakka - jolla ei ole meille mitään annettavaa (paitsi loputon kierre myrkkykääryleestä toiseen). Eteenpäin raikkaana ja terveempänä. Ja huom! Iloisin mielin!