Stumppi - keskustelu

Mun ajatus on, että jos toinen imee myrkkyä, molempien ei tarvitse.....

Minun ja anoppini puolisot ei ehkä enää kohta käryytä, isä ja poika on saanu molemmat champix-reseptit! Jippiiiiii! Kannattaa näköjään raivata tietä itekseen tuskaillen, kyllä ne perässä tulloo

Tsau!

Kuulkaa miua, oi viisaat

Parempi puoliskoni aloitti polttamisen jo yläasteella ja on tosin vähentänyt savuttelun määrää runsaasti. On nyt siis satunnaispolttelija, mutta silti säännöllisesti töissä ja tiettyssä kaveriporukassa.
Halu lopettaa on ja siitä valittaakin, kuin vaikeeta se on kun se liittyy tietynlaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.

Yritin taannoin auttaa "porkkanoilla", eli jos oot 2vk polttamatta niin saat yllätyksen ja taas jos oot 1kk polttamatta saat toisen. Ekan palkinnon hän sai lunastettua.. Muutenkin oon yrittäny olla mahd. ymmärtäväinen ja kärsivällinen, enkä ikinä oo tuominnu.
Myönnän, että itse ärsyynnyn kun hän sauhuttelee. En ole itse ikinä polttanut vakituisesti.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa en voi huomauttaa polttamisesta, koska hän siitä ärsyyntyy. "Et ymmärrä koska et oo itse polttanut, mutta ymmärrän että sua ärsyttää." Haluaisin kovasti auttaa ja olla tukena. Samat repsahdukset toistuu aina ja tiedän tilanteet ja asiat, jotka liittyy polttamiseen.

Miten voisin siis lähestyä asiaa???
Tietenkin lopettaminen on oma ratkasu mut tiiän että hän haluu lopettaa ja että tarvii siihen tukea.
Mikä olis hyvä, hienovarainen ja huomaavainen keino lähestyä ja ottaa asia puheeksi?

-Sormi suussa-

Tsau!

En tiedä kirjotanko oikeeseen paikkaan, mutta en löytänyt parempaakaan..

Kuulkaa siis, oi viisaat

Parempi puoliskoni aloitti polttamisen jo yläasteella ja on tosin vähentänyt savuttelun määrää runsaasti. On nyt siis satunnaispolttelija, mutta säännöllisesti töissä ja tiettyssä kaveriporukassa.
Halu lopettaa on ja siitä valittaakin, kuin vaikeeta se on kun se liittyy tietynlaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.

Yritin taannoin auttaa "porkkanoilla", eli jos oot 2vk polttamatta niin saat yllätyksen ja taas jos oot 1kk polttamatta saat toisen. Ekan palkinnon hän sai lunastettua.. Tämä oli n.1,5v sitten.
Itse ärsyynnyn ystäväni polttamisesta,välillä paljonkin. En myöskään ole itse vakituisesti ikinä polttanut.

Hän itse ja minä tiedämme tilanteet, joissa tupakka nousee huulille ja asiat jotka tupakointiin vetävät. En halua millään tavalla painostaa ja taisin tahattomasti tehdä niin kerran ja nyt ollaan tilanteessa, jossa en voi huomauttaa polttamisesta, koska hän siitä ärsyyntyy. "Et ymmärrä koska et oo itse polttanut, mutta ymmärrän että sua ärsyttää."

Miten voisin siis lähestyä asiaa??? Tavalla, jolla hän ymmärtäisi, etten halua sekaantua henkilökohtaisiin päätöksiin mutta antaa ymmärtää, että oon apuna aina tarvittaessa.
Tietenkin lopettaminen on oma ratkasu mut tiiän että hän haluu lopettaa ja että tarvii siihen tukea. Ja tukena haluan olla vastasuudessakin!
Mikä olis hyvä, hienovarainen ja huomaavainen keino lähestyä asiaa?

-Sormi suussa-

Ohop,tuli melkeen niinku kahesti tuo viesti
Noh, toivottavasti tulee tuplasti apuaki sitte!

Kun itse poltin, varsinkin nuorempana, ärsyynnyin tavattomasti kun läheiseni huomauttelivat. Vanhempani jo aikoinaan, ISOsiskoni, kaverini jne., varsinkin sellaiset, jotka eivät olleet koskaan itse polttaneet. Se oli kuin punainen vaate härälle ja laittoi vain uhman päälle - taatusti poltan. Kyllä minä sen tiesin, että jos lopetan, minua tuetaan.. mutta kuinka osaa polttamaton tukea toista vieroitusoireissa, siihen en luottanut. Siihen aikaan ei juuri ollut lääkkeitä eikä nikotiininkorvaushoitoja eikä Stumppiakaan.

Kun sitten jossain vaiheessa lopetin, lähes 3 v sitten, en kertonut kenellekään. Päätin, että teen tämän itsekseni, ilman turhaa hössötystä. Jokaisella on tietty omat juttunsa, ja tämä on vain minun ajatuksiani. Lopettaminen lähtee kuitenkin jokaisen omasta päästä, siihen on vaikea toisen vaikuttaa.

Tyttöystäväni vielä polttaa, mutta minä en. Ajattelinkin pyytää häntä lukaisemaan Allen Carrin Stumppaa Tähän! - kirjan, edes pari lukua ja jossei kiinnosta ni sitten ei. Itselläni tämä kirja auttoi ja sai lopettamaan. Joskus ihminen kuitenkaan ei vain ole vielä valmis lopettamaan ja sitä pitää kunnioittaa. Toivon toki että tyttöystäväni lopettaisi, monestakin syystä ja onhan hän maininnut asiaa jo suunnittelevansa, vaikken ole moista pyytänyt. Olen vain tehnyt ennen lopettamistani selväksi ne negatiiviset asiat sen vuoksi että kuulostan paljon uskottavammalta itse polttaessani, jännä, järjellä ajateltuna sitä kuulostais vaan epäuskottavammalta kun polttaa mutta tupakoija kuuntelee yleensä tupakoijaa ennemmin kun tupakatonta, sama toisin päin.

Allen Carrilla oli myös joitakin vinkkejä juuri tuttavien tupakoinnin lopettamisen avustukseen. Sen näen kuitenkin yhtenä vahvimmista avuista mitä voi antaa toiselle tupakoinnin lopettamisen suhteen on se, että ei polta itse. Sekin vielä että jos nämä tupakoinnin hyvät puolet näkyvät! Kuten se, että jos on laihtunut 10kg niin kuin ed. on varmasti lopettamisen tuoman uuden energian ansiota suuressakin määrin. Helpompi lähteä lenkille kun on energiaa jne. Ne asiat on vain vaikea todistaa, mutta jos ne itse on kokenut siihen liittyviksi, sitä on vaikea todistella toisin Parasta on kertoa niistä savuttomuuden konkreettisista eduista ohimennen, ei saarnaten, eikä odottaen toisen lopettavan..

Itsellä voi olla kyllä vaikea pussata kun toinen haisee

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys15/10/2008 15:52:01

Jos aiemmin joku paheksui polttamistani tai yritti ehdottaa lopettamista, melkein kuin käskystä tai uhmasta sitten polttaminen melkein lisääntyi. Addiktiot on oma juttu itse kullekin, samoin niistä irtipääseminen. Kolmen läheisen ajatukset ovat alkaneet muuttua kun kuulivat minun lopettaneen, yksi lopetti saman tien. kahdella on vielä harjoitteluvaiheessa.

Minulla samanlaisia kokemuksia.Oikein uhmalla piti röökata jos joku yritti alkaa neuvomaan tai rajoittamaan. Minäkin olen nyt vetänyt tuttavapiirissä useita ihmisiä mukaan tähän yritykseen.Monet ovat sanoneet että jos sinä tuohon kykenet niin sitten minäkin. Nyt olen myös huomannut, että aika harvassa on enää tupakoitsijoita.Silloin kun sitä itse veteli niin ei sitä paljon katsellut ympärilleen vaan poskiet lommossa imi röökiä.

Kun itse tupakoi niin sitä elää myös niillä tupakka paikoilla, tupakoijien seurassa, eikä laita juurikaan merkille sitä että on suurempi osa ihmisiä jotka eivät polta. Sitä vain kiinnittää huomiota siihen mitä tekee itsekin. Siitä voi tulla myös se illuusio, että tupakointi olisi jotenkin sosiaalista.

Rakkaani kertoi tänään että lainasi "stumppaa tähän" kiva kuulla! Enkä kertaakaan ole pyytänyt lopettamaan

Mullakin on vahan samantyyppinen ongelma: mun avo ja hanen vanhempansa (ovat meilla todella usein) polttavat. Sisalla. Ja ma olen justiinsa itte lopettanut (uv:na)

Taidan olla tässä erittäin poikkeuksellinen entinen (jos noin nyt voi sanoa!) tupakoitsija. Lopettamisesta on suurin piirtein viikko, ja tupakka on mielessä koko ajan. Varsinkin herätessä, ruuan ja kahvin jälkeen, nukkumaan mennessä...
Kummallisinta on siis se, että mua helpottaa, kun avopuoliso käy tupakalla. En ehkä tykkää katsella sitä ikkunan läpi, mutta pidän ajatuksesta ja siitä tuoksusta. Jotenkin rauhoittaa ajatuskin siitä tupakkatauosta ulkona, ja vaikka sitä ei itse koekkaan.

Samoja tunteita oli mullakin, Erikoinen, aikoinaan.... kun ilman Champixia tai muuta vastaavaa lääkitystä lopetin niin ei tullut etovaa oloa tupakasta, vaan se tuoksui NIIIIIN hyvältä kun puoliso kävi tupakalla - ja teki välillä vaikeaa olla itse polttamatta.

Mutta nyt, kun yli 3,5 kk on takana, on tupakan haju alkanut ärsyttämään... inhoan lemua joka miehen tupakkatakista leijuu ja ovesta kun tulee tupakalta... välillä tekee todella tiukkaa olla mainitsematta asiasta.

Jokainen tyylillään - jos sun nikkiksiä helpottaa katsella kun mies polttaa, hyvä niin, eipähän käy hermon päälle niin paljoa

Menestyksekästä lopetusta!

Meillä piti miehen kanssa alkaa yhteinen lakko tänään, mä lopetin jo 6päivää sitten (tai siis tänään on kuudes päivä) koska ei yksinkertaisesti tehnyt enää mieli polttaa (meil champixit käytös molemmil). Noh, mieheni kuitenkin tänään 4tupakkaa poltti, alkuun ajattelin kun lääkäriltä reseptit haettiin että mieheni onnistuu lopettamisessa kyllä, itsestäni en ollut niinkään varma. Nyt kuitenkin tupakoimattomuuden ihanat puolet huomattuani, olen ihan varma että onnistun tässä mutta miehestäni en mene takuuseen.

Olen onnellinen nyt siitä, että lopetin eri aikaan mieheni kanssa koska jos minäkin olisin polttanut tähän päivään asti, olisi lopetukseni kaatunut mieheni poltteluun.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys13/04/2009 20:37:40