Stumppi - keskustelu

Fyysisesti väsymystä ja päänsärkyä. Henkisesti... tuntuu ettei millään ole mitään väliä. Motivaatio mennyt kaikkeen ja ihan täydellisesti. Jopa syöminen tuntuu vaikealta. Tämän voisi kai jo diagnosoida masennukseksi... Olen yrittänyt löytää ilon aiheita tänään vaikka mistä mutta aina olen vaipunut takaisin siihen apatiaan. Tämä ei ole enää edes ns. v-tutusta. Joka aamu vain tekisi mieli jäädä sänkyyn ja motivaatio lähteä töihin on pyöreä nolla.

Oikeastaan motivaatio nousta sängystä on pyöreä nolla. Joka aamu saan vakuutella itselleni että miksi sinne töihin kannattaa lähteä. Ja joka helvetin aamu yritän taistella itseni ylös sängystä. Tähän mennessä onnistunut.

Lasken aamuja armeijan tapaan siihen että työsopimus loppuu.

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 15/08/2008 12:37:05

Uin hiessä, vaikka en tee muuta kuin istun tuolissa..

Paidan selkä on jo märkä. Ihme touhua. Suraavaksi varmaan alkaa vapina ja tutina.

On se jumangegga melkosta myrkkyä, kun näitä oireita lukee. Hulluhan se on joka polttaa!

Ei varsinaisesti vieroitusoire mutta makuaisti alkaa palailla takaisin. Jos joku ruoka X on täyttä kuraa niin ainoa keino saada siitä syömäkelpoista on vanha kunnon tabasco.

Georg wrote:Uin hiessä, vaikka en tee muuta kuin istun tuolissa..

Paidan selkä on jo märkä. Ihme touhua. Suraavaksi varmaan alkaa vapina ja tutina.

Kuulostaa ehkä ällöltä mutta:::: SE HELPOTTAA Uskokaa vain

Lueskelin tänään omia alkuaikojen juttuja ja kyllä se oikeesti oli karmeeta se alku ilman tupakoita... huh!! En tiiä lähtisinkö enää siihen rumbaan... AI niin Eihän mun tarvii Ajatelkaas sitä!! Tän jälkeen teijän ei ikupäivänä tarvii enää lopettaa ja kitua noiden oireiden kanssa

Tsemppiä!!!!!!!!

Minä ole nkyllä sellaista sorttia oleva immeinen, että riittää, kun vain ajattelee liikkumista, työntekoa tms. niin tulee hiki. Sit jos liikkuu tai tekee sitä työtä, niin hiki valuu..

Mutta tämä on ihan erilaista hikoilemista.

Kylmää hikeähän tämä on. Pakko oli tehdä se päätös, että vaihdan nikotiininkorvaushoitoa. Nikotiinipurkkaa jauhan hermostuneesti ja nopeasti, en hitaasti niin kuin pitäisi. Laastari varmaan on vaivattomin tapa selvitä eteenpäin.

Vatsa on välillä, tai koko ajan kuin fudispallo, ajoittaista närästystä ja myös hikoilukohtauksia! Mansikoita kuluu litra päivässsä, samoin nektariineja kilo. Paino kuitenkin nousee ja nousee...Lokakuun alusta aloitan säännöllisen liikunnan, ei koiran kanssa lenkkeily näköjään auta. En ole huolissaan painon noususta, savuttomuus ON SEN ARVOISTA!!

Mulla on ja pohjaton ruokahalu. Pastilleja (mynthon kestää pitkään) menee saman verran kuin röökiaskeja. Hikoilu ja se ontto olo päässä, mieli tekee kovasti mennä taas jälleen kerran sauhuille... 5 viikkoa huomenne täys ja silti vieläkin mietin tupakkaa... Koskahan tää loppuu? Eli kuitenkin toi pääkoppa on se tärkein, joka oireilee. Myös ärtymys ja lyhyt pinna. Mulla on varmaan kaikki mahdolliset viekkarit? Paitsi yskää, mut kuorsaan myös, kuulemma.

Hyvä Tepa 76! Olethan motivoinut itsesi 110%:sti lopettajaksi!? Kannattaa psyykata, niin pääkoppa kääntää positiiviset asiat tupakan edelle!!

Omasta kokemuksestani voin kertoa , että yli puoli vuotta ovat kestäneet vieroitusoireet , toki koko ajan vaimeammaksi käyvät.
Pääkoppa käsittelee tätä röökin lopetusta varmasti vielä pitkän aikaa.

esim. 3-5 kuukauden paikkeilla näin monesti tupakkaunia , joissa sauhuttelin aivan kuten ennenkin . viime viikolla näin tupakkaunen , jossa minulle tarjottiin tupakkaa ja kieltäydyin.

Alitajuntanikin alkaa ymmärtämään , että olen lopettanut tupakoinnin

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 16/08/2008 14:11:38

Kolmannen kuun jälkeen ei tupakkaa tee mieli laisinkaan eikä siis sellaisia aktiivisia tai todellisia nikkisoireita ole kuin äkkiarvaamattoman satunnaisesti, ellei sitten niitä lietso itse haikailemalla tai altistamalla houkutuksin. Tietty se aika, jonka jälkeen ei tunne tupakantuskaa, riippuu myös siitä, kuinka kauan käyttää nikotiiinikorvatustuotteita, alle kuukauden kannattaisi niistäkin vieroittua, vaikka on toki paljon parempi jauhaa nikkispurkkaa kuin marssia ärrälle askinostoon.

Passiivisesta apatiasta pääsee eroon vain yksinkertaisesti tarttumalla toimeen ja lähtemällä vaikka lenkille.

Viime yönä söin kolme askillista kurkkupastilleja, jotka paisutti vatsan ja siitäkös pruittuilu alkoi, myös ulkolaisista tuotteista tulee laksatiivisia oireita, ei kaikki olekaan sen ksylitolin aiheuttamaa, eikä edes tupakkaakaan kaikesta voi enää syyttää, elämä on sillai normalisointuneempaa.

Passiivinen apatia on päällä kuin vesisumuinen taivas, lenkkeilystä huolimatta.
Kyllä minulla vaan oli sekä kolmen että viiden kuukauden kohdalla aikamoiset heikotuskohtaukset - ohitin ne toki naisenmalliin tyylikkäästi
Ei ne todellakaan olleet nikkisoireita, omista vanhoista tavoistani vaan on hankala päästä eroon. Muisti toimii ainakin ajoittain

Juu, ne on aika voimakkaita ne heikotukset, mutta kun niiden yli pääsee, on paljon helpompaa. Liekö kyseessä näillä myöhemmillä kuukausilla vain jonkin sortin aivojen epilepsian tyyppinen tai paniikkihäiriömäinen toimintahäiriö, jolloin kroppa ilmoittaa syntax erroria, vaikkei erityisesti tupakkaa tekisikään mieli.

Noh, passiivinen apatia muuttuu ainakin aktiiviseksi apatiaksi, kun lähtee ylos ulos lenkille, eli liikunnastakin saa niitä endorfiinejä kunhan tarpeeksi itseään trimmaa.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys16/08/2008 18:05:50