Stumppi - keskustelu

tuli sitten tänään niitä "yksiä" kaksi kpl, mutta siihen saa nyt luvan jäädä 15.6 aloitettu juttu jatkuu.

Lapsi lähti tänään sitten vuodeksi maailmalle ( vaihto-oppilaaksi) ja kyllä itkettää.

Ei ne tupakat edes helpottanut oloa. Rupesi oikein ahdistamaan fyysisestikin eikä vain psyykkisesti. Yritän nyt miettiä sitä oloa, kun tekee mieli tupakkaa

Ja syy lopettamiseen on se, että lapsella on terve äiti sitten vuodenpäästä vastaanottamassa häntä. Eikö siinä ole motivaatiota kerrassaan.

Joo, eipä se yksi taida tilannetta parantaa. Minulla lähtee mies huomenna reissuun, on tosin "vain" 3 vkoa poissa, mutta kyllä masentaa ja itkettää. Parutaan yhdessä!

ja minua alkoi heti taasen itkettää....

Voi teitä .Kaikki menee hienosti .Ajatelkaa ihania ja iloisia asioita, miten "lapsukaiset" pärjää ja tulevat kokemuksia rikkaampina takaisin

Heippa, voi itku! Ei ollut tarkoitus mieltäsi pahoittaa. Olen vain itse sellainen itkuiita, että ihan pienestäkin alkaa silmät vuotaa. Pitäisihän sitätässä iässä osata itsensa hillitä, mutta taitaa vaan nyt nuo tunnot olla tosi herkässä, että meinää kesken työpäivänkin parku päästä.

Hei Aija

et sinä mieltäni mitenkään pahoittanut.....viime viikot ja varsinkin viimepäivät on vaaan ollut sellaisia, että jonkin aikaa menee hyvin ja sitten taas itkettää.

Välillä tuntuu, että haluaisin parkua ääneen ( ja olen sitä tehnytkin, mutta koirat vähän pelästyy)

On niin kaksijakoinen olo: onnellinen tytön puolesta, koska hänen haaveensa toteutuu, mutta sitten tuntuu, että kuolen ikävään...

ei meillä muut tällaisia vetistelijöitä ole kuin minä....

tää on niin tätä....

Eihän itku vaarallista ole, itsekin olen herkkä, itken kaikki surullisen tv-ohjelmat ja kirjoja lukiessani itken, kirkossa virret saa itkemään ja kun joku puhuu nätisti niin minulla on vedet silmissä...isäni on ihan samanlainen ja me jaetaankin nessupaketti aina joulukirkossa jne...heh Minun mielestäni on vahvuutta kun pystyy näyttämään tunteesta, niin ilot kun surut. Ja itku ja nauru, ne tulee kumpikin samasta "osoittesta". Tosin siihen itkuun ei kannata jäädä päiväkausiksi "kiinni", silloin ollaan jo masennuksen puolella jos ihan aina itkettää... Itkut pitää itkeä silloin kun itkettää, sitten se naurukin maittaa paremmalle taas kun naurattaa!!!!!
Tsemppiä molemmille, siitä se taas päivä paistaa kohta!

mulla poika eilen armeijaan 400km päähän kotoa

mites sun eka yö "sota-leski-äitinä" meni? Ja kohta sä totut siihen että yksi lapsista on jo "iso mies" vaikka äidin "pieniä" ne lapset kait on kokoikänsä..... on ne isoja muutoksia kun lapset lähtee "maailmalle".

Niin se varmaan menee .Ihmeesti sitä vaan ajatukseen äkkiä sopeutuu ja ainakin meillä,kun poika tuli ihan viereen pansioon laivastoon, tuohan oli koko ajan lomilla .Olis jo toivonut,että pitäisivät vähän pidempään,kun joka toinen päivä ilta lomilla kotona .Meidän poika kun sattuu olevan vähän "nuuka",niin ei raskinut lähteä kaupungille olusille,mikä ihan hyvä,niin äiti haki kasarmilta ja vei takaisin .Se välillä "ärsytti",kun olis tarvinnut päästä ite nukkumaan . Ne ajat takana päin,nyt äiti vie satamaan,äiti hakee satamasta.... On laivalla kokkina

ihmeen hyvin tuli uni ja poika tekstas että sekin oli saanu nukuttua eilen oli päässeet jo sotkuun munkille,sunnuntaina vierailupäivä ja ajetaan mutkin yli 700km mutta mitä ei äiti tekis että näkee lapsensa

,

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys01/01/2009 19:19:24