Stumppi - keskustelu

Mä rupesin pohtimaan median antamaa kuvaa isyydestä' ja äitiydestä , ei kai sitten semmoisesta tavallisuudesta jossa hoidetaan lapsia ja ollan edes kohtuu onnellisia saa tarpeeks draaman kaarta verrattuna, meneviin mew yorkin sinkku tyttöihin ....
mää tahon pieni talo preerialla , ja bill cosbyn takas , mun kuva perhe elämästä on kuiteskin niistä kotoisin... tai ehkä se että mulla oli koti saattoi myös vaikuttaa vähän ...

p.s. eiks se preerian huussin isukkaa esittänyt hippi kuollut keuhkosyöpään ??

Kilpirauhassyöpään...joka levisi maksaan yms....

kuoli kumminkii ...

Juu, niinku me kaikki joskus.....

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys23/05/2007 14:00:08

en mie ... miusta tullee suurmies ja minun muistoni elää ikuisesti

Mahtaakohan musta tulla suuri nainen, kun silloin kun en ajattele röökiä, niin mietin mitä söisin seuraavaksi. Nytkin olen tässä jo pari tuntia keskustellut itseni kanssa, että poiketaanko koiran kanssa jätskikiskalle vai. Ehkä kandee mennä, kun voihan olla ettei huomenna paistakaan aurinko...

Osta tiikerii , se on parasta ... onks tiiker jäätelöö ennää ... on varmaan ....njam

Kyllä tiikerijätskiä on, muttei tuolla kiskalla. Viimeksi ostin lakua, nyt voisi kokeilla lakkaa tai salmiakkia, latte oli muuten tosi hyvää .

mie en syö nyt mittää... mie karppaan hassua , ei mun kyllä mieli mitään teekkään ... eli lowcarb toimii ... viel kun paino putois , ois kiva , mut vaikkei putoiskaan niiiin olo on TOSI hyvä

aikuisten oikeestiko?

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys23/05/2007 15:57:40

Hei Tuija-konkari ja suuronnittelut 10 kk:sta!

Olenkin oikein odottanut elonmerkkejä sinusta. Kiva kuulla, että homma on edelleen handussa. Yritin lähettää sulle sähköpostia töihin, mut se tökäs johonkin kummalliseen herjaan.

Minä hillun täällä kuntoutuskurssilla ja kunto kohisten nousee ja paino kurluttaen laskee Toivon, että pystyn pitämään tällaisen meiningin kotioloissakin jatkossa.

Jos siinä oli kuvia, niin saattoi törmätä palomuuriin. Emmä sitten syönytkään jätskiä, kun oli niin kova tuuli, ettei yhtään tehnyt mieli. Mä olen muuten syönyt nyt niin järkevästi, että jo on ihme, ellei paino kohta ala pudota. Olen parin kilon päässä tavoitteesta eli siitä painosta, joka mulla oli pitkään ennen kuin vuonna 2004 eka kerran lopetin tupakoinnin. Nuoruuden painoon en edes pyri, se vaatisi liikaa kieltäytymisiä. Hauskaa Melisa, että tunnut viihtyvän siellä kuntoutuksessa, mulle sanoi terveydenhoitaja, että mä olen liian terve kuntoutettavaksi...

En mäkään ihan niin romu ollut kuin silloin tuntui. Eka juttu on se, että saa jonkun lääkärin kirjoittamaan sen B-todistuksen. No meidän firman lääkäri kirjoitti. Mulla oli silloin polvet niin pahana, nyt ne on jo paremmat. Sain vain tämän vinkin yhdeltä työkaverilta, joka oli ollut selän takia kuntoutuksessa. Ajattelin, että jos hän, miksen minäkin.
Kyllä sitä oikeasti kaipasi tällaista "aktiivilomaa", olin aika puhki töissä. Tässä saa sopivasti välimatkaa asioihin.

Varmaan Tuija tulet kesällä taas tapaamiseen, jos saadaan järkättyä keskustaan ??

Meillä järjestetään sellaista ennaltaehkäisevää, työkykyä ylläpitävää kuntoutusta, joka on tarkoitettu +-45 -vuotialle. Siihen mä olin liian terve , vaikka siellä on jo moni kolmevitonenkin ollut. No, ei pitäisi valittaa, hyvähän se on, että on terve. Nyt kun olen saanut painoa alas, niin ei ole lonkkakaan vaivannut pitkään aikaan. Kyllä mä tapaamisiin voin lähteä, vaikka kauemmaskin, kunhan muuten passaa tilanteeseen.

Ihanaa, kun on perjantai , vaikka väsyttääkin. Nukkuminen on taas tätä nykyä vähän katkonaista, ei varmaan johdu enää tupakoinnin lopettamisesta vaan jostain muusta. Mutta aamu alkoi loistavasti: mulla on perjantai punnituspäivä ja vaaka näytti alempaa lukemaa kuin kertaakaan yli kolmeen vuoteen .