Stumppi - keskustelu

Saa täällä kirjoitella pitkäänkin, jotkut jutut vaativat enemmän
Olet kyllä aika täti, jos pidät nuo röökit joka paikassa käden ulottuvilla, kuten silloin kuin poltit. En olisi itse kyllä uskaltanut. En uskonut tuohon, mikä ei tapa, se vahvistaa. Minun piti vahvistua ensin itse.
Tuli sellainenkin ajatus mieleen, kuten monille muillekin: jos oikein rupeaa himottamaan, pitää nähdä vähän vaivaa hankkiakseen sen tupakan. Enemmän kuin yksi meistä on pyörtänyt takaisin ennen ostopaikkaa, kioskia tms.
Painon nousu on toisille melkein "pakollinen" kuvio. Itsekin lihosin ja tein päätöksen, annoin kilojen tulla. Tosin niiden poissaanti on aina vaikeampaa, kun on tullut ikää enempi. Se on kuitenkin pienempi riski kuin tupakointi, näin lääkärit minulle vakuuttivat. Painon takia ei siis kannata sortaa hyvin alkanutta lopetusta, se kuulostaisi jo vähän
Toivottavasti keuhkosi alkavat voimaan paremmin. Piintynyt tupakansavu on kamalan hajuista. Eräs lopettaja säästi parvekkeella sen hillopurkin, jossa oli vettä ja tumppeja menneiltä ajoilta. Jos meinasi tehdä mieli tupakkaa, hän kävi haistelemassa sitä purkkia. .eräs lupasi sitoa itsensa kovimman himon hetkellä nippusiteillä patteriin. Konstit on monet, kun herra Nikkistä vastaan taistellaan.
Toivon sinulle voimia miettiä asioita "mitä saan"-näkökulmasta, eikä "mistä luovun"-näkökulmasta. Siitähän tässä on kyse.
Tsemppiä kovasti sinulle

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys20/02/2010 20:31:13

Kannattaa!!!
Ehdottomasti kannattaa, vaikka puhunkin vasta 48 vuotta polttaneen ja 2 vuoden savuttomuuden saavuttaneen varmuudella.

Tottakai tähän taistoon tarvitsee suunnattoman tahdonvoiman, motivaation, uskon itseensä ja uudet ajatukset omasta identiteetistä. Vuosikymmenten savuiset tavat ja ajatukset eivät helpolla "puhdistu", ajatusten suuntaa on käännettävä 180 astetta. En luovu ystäväksi luulemastani tupakasta, vaan intohimoisesti haluan eroon tupakasta ja sen myrkyistä, ehdottomasti haluan savuttoman loppuelämän. Onnittelen itseäni jokaisesta polttamattomasta hetkestä, tupakasta, eurosta. Suunnittelen uudenlaisia tapoja ohittaa mieliteot, tupakointinurkkaukset ja -kaverit, etsin muuta tekemistä, kehun ja kannustan itseäni ja täällä stumpissa muita.
Tiukoissa paikoissa olen kestänyt ajatuksella: en sytytä enää ikinä. Mutta pakko on pitää huoli, ettei tupakkaa ole lähistöllä. Minulle on mahdollista vain täydellinen savuttomuus, ikinä en enää halua lipsua.

Psyykkaaminen on tärkeää, varsinkin kun vieroitusoireita sinulla ei ole ollut. Tupakka ei helpolla irrota otettaan "omistaan", mutta mahdollista se on - jos niin haluat.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys20/02/2010 18:05:00

Tsemppiä, Sirkos. Savuttomuus on mahdollista, vaikka toinen polttaisikin. Minulla olisi aina tupakka-aski käden ulottuvilla - jos ojentaisin sen käden. Tein heti alussa itselleni selväksi sen, että huolehdin vain omasta savuttomuudestani, Mieheni on aikuinen, huolehtikoon itsestään. Kyllä se joskus rassaa, kun hän haisee tupakalle, tai kun vastasytytetty tupakka TUOKSUU, mutta se menee aina ohi.
Minäkin muuten päätin kokeilla itseäni ja luontoani heti aluksi, lopetin vappuaattona klo. 22, ja skumppaa oli nautittu ja nautittiin.
Kyllä sinä pärjäät ilman tupakkaakin, usko pois.

hei kaikille. Alitin champixin viikko sit ja vielä ei minkäänlaisia inhon tunteita ole tullut. Olen poltellut n.40 vuotta ja muutaman kerran yrittänyt lopetusta onnistumatta
Aloituspäiväksi laitoin tämän päivän,mutta kait sitä on siirrettävä kun automaattisesti menin aamulla parvekkeelle
Minulle tämä tulee olemaan vaikeeta tiedän sen kokemuksesta
Miten tässä nyt oikeasti onnistuisin(olen heikko tässä suhteessa)
Vaikka tiedänkin että myös minun alkanut copd
pysähtyisi ja elämä sen myötä helpottuisi kait
Tukea ympärilläkin olisi ihan riittävästi miesystäväni kun ei polta(12v ilman jo)
Lapseni kannustavat
Onko tämä todella nyt niin vaikeaa
Ehkä sekopäistä kirjoittelua koittakaa ymmärtää

Älä siirrä aloituspäivää, ei tämä homma siihen aamutupakkaan kaadu, jätä seuraava tupakka vaan sytyttämättä. Pikkuhiljaa on opeteltava uusia tapoja, koska tupakka on määrännyt elämässäsi kaiken.

Jos pidät kiinni ajatuksesta, että tämä on vaikeaa, sellaista se tulee olemaan.
Jos haluat katsoa lopetuksen myötä tulevaa uutta innostuksen, mielenkiinnon, myönteisten silmälasien kautta, sellaista tulet näkemään ja niin sinun on helpompi päästä savuttoman elämän alkuun.

Lue stumpista muiden tarinoita, näet miten muut ovat selviytyneet. Mieti uusia tapoja aamukahville, tupakkatauokojen, -kavereiden, -huoneiden kohtaamiseen. Ajatuset pitää uusia, ei niin että luovut ystävästä, vaan pääset vihdoinkin eroon tupakasta, saat savuttoman elämän, paremman terveyden, hyvän tuoksun vaatteisiisi jne.

Listaa tupakoimattomuuden tuomia hyviä asioita, kehu ja kiitä itseäsi jokaisesta sytyttämättä jääneestä tupakasta, sekunnista, eurosta.
Tsempit jatkoon!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys23/02/2010 11:04:10

Hyvä Tuhtuh, et varmaankaan ole heikko! Meistä moni on alkuun pelännyt lopettamista, mutta turhaan. Siitä täällä on monta, monta esimerkkiä. Myös meitä 40 vuotta polttaneita kypsiä naisia, meitä on täällä paljon. Ja me olemme nyt selvillä vesillä.
Hommaa ei kuitenkaan kannata hävitä ennen kuin on edes yrittänyt. Niinkuin Tutetu tuossa kirjoittaa, omat ajatuksesi tulevat johtamaan hommaa. Jos ajattelet, että tämä lopettaminen on vaikeaa, mahdotonta tms. se tulee sitä myös olemaan. Ota itsellesi uusi asenne, voittajan olo, minähän tämän tupakin selätän, ei se minua. Saan savuttomuuden enkä luovu yhtään mistään hyvästä. Pois annan kaikki pahat asiat, jotka pyörivät tupakoinnin ympärillä. Tiedät itsekin, mitä ne ovat.

Kyllä se siitä, päivämäärän vain nyt laitat itsellesi mahdollisimaan pian ja siitä se alkaa. Kukaan ei ole kuollut tupakoinnin lopettamiseen, ei viekkareihinkaan.
Tsemppiä sulle, ja pysy kanavalla..

Kiitos kannustuksesta Melisa, Aronia ja Tutetua. Saisin usein masennusta kartoittavista mittareista täydet pointsit, ellei yksi kysymys pilaisi kaikkea. En voi vastata myöntävästi kysymykseen: tunnetko olevasi jotenkin huonompi kuin muut. En tunne. Siksi uskon onnistuvani siinä missä muutkin – ainakin ajan kanssa.

Sinulle Tuhtuh. Vanhat konkarit antoivat tosi oivallisia ja kannustavia ohjeita. Minä lyön pöytään hieman raadollisempaa faktaa, halusit tai et.
Jos tupakkasairaus on jo iskenyt, ei todellakaan kannata rimpuilla ja aikailla hetkeäkään. Terveyden vaaliminen on vankka motiivi tupakoinnin lopettamiselle. Miksi päästää valloilleen vaivaa, johon ehkä vielä pystyy vaikuttamaan. Tupakka ei ole rakas ystävä. Se on hiipivä tappaja. Älä tupakoi itseäsi huomaamattasi haudan partaalle. Minä tyhmä en ottanut vakavasti ensimmäistä varoitusta ja kuinka kävikään: COPD tuhosi yllättäen vuodessa keuhkokudosta neljän vuoden normaalin aleneman verran. Harvinaista, mutta mahdollista.
Ymmärsinkö oikein, että KATtisi on vasta aluillaan. Ota nyt hyvä ihminen riski turvalliseen suuntaan ja lopeta, ennen kuin on liian myöhäistä. Keuhkoahtaumaa ei paranna mikään, mutta tupakasta luopuminen voi hidastaa taudin etenemistä.

"Minulle tämä tulee olemaan vaikeeta." sanot. Aivan varmasti, mutta et taatusti ole poikkeus. Pirun haastavaa irtiotto nikotiinista on meille kaikille, mutta monet ovat lopulta onnistuneet. Jos rehellisiä ollaan, tämä parin viikon savuttomuus on mennyt huomattavasti kepeämmin kuin etukäteen luulin. Hyvin vienoja fyysisiä viekkareita ja käsittämättömän nopeasti ohimeneviä, joskin vaikeita mielitekoja. Vanha nikotinisti alkaa jo uskoa, että saattaisi selvitä jatkostakin. Sen olen vakaasti päättänyt, että en lipsu. Noo, errare humanum est, joten jos kuitenkin lipsahtaisin, en taatusti repsahda. Tähän asti kulissit ovat sortuneet aina, kun hain ja sain lipsahduksesta hyvän tekosyyn tupakoinnin aloittamiselle.

Ehdottomasti kannattaa lopettaa-ei se koskaan mene hukkaan. Itse polttanut 40-v. ja sunnuntaina vedin viimeisen tupakkahenkäykseni suurella egolla etten koskaan enää polta.
ONNEA MATKAAN

Viisaita, viisaita ajatuksia Sirkosilla ja teillä muilla! Kyllä noiden sanojen luulisi kannustavan jokaista lopettajaa.
Kuulun myös kauan tupakoiviin (n.42v), mutta nyt sen viimeisen päätöksen tehneisiin ja kaikkeni aion yrittää. Sen verran kokemusta aikaisemmista lopetusyrityksistä on, että aivan tuosta nuin vaan ei homma hoidu, vaan kyllä siihen on paneuduttava kaikella sisulla ja tarmolla. Ja kaikki "kainalosauvat" ovat luvallisia
Olen ennen kiertänyt kaukaa nämä tämän tyyppiset foorumit, sillä kun edes harkitsen lopettamista niin ainakin minua suorastaan ärsyttää toisten tupakasta puhuminen! Sitä en tiedä miksi näin on.
Nyt meinaan kuitenkin seurata tiiviisti täällä muiden yrityksiä ja onnistumisia ja kaiketi haen myös kannustusta?
Olen nimittäin mennyt ennen sillä linjalla etten ole kertonut läheisillenikään lopetusyrityksistä ettei kukaan pääse sanomaan yrityksen kariutuessa tyyliin: mitäs mä sanoin... Nyt kerron asiasta läheisilleni ja jään odottamaan hurraa-huutoja ja kannustusta

Vapaana; hyvä että olet täällä. Ihmisen mieli on niin kummallinen, joskus torjuu mielestään asioita jotenkin nurinkurisesti. Kun itse lopetin, hain vahvistusta kaikista hurjista jutuista. Etsin netistä kuvia syövän runtelemista keuhkoista yms. Epätoivoisesti hain vahvistusta päätökselleni lopettaa; näistä kauheuksista vältyn kun lopetan - 40 vuoden polttelun jälkeenkin. Tällä kertaa en kertonut lopettamisestani edes perheelleni. kahden viikon päästä kysyin, olivatko huomanneet savuttomuuteni. Eivät. Kuitenkin savullinen imago oli kuin liimattuna minuun. Kukaan ei olisi uskonut, että pystyn lopettamaan. Ehkä siinä tuli ylimääärinen voittaja-olo. Näytin paitsi itselleni, myös muille, että pystyin tähän.

Melissa: Hassua kuinka päinvastaisesti olemme toimineet! Mutta ihmiset ovat erilaisia joka asiassa ja hyvä niin.

Joka tapauksessa huomaan nyt, että toimintani ei ole ollut tuloksia tuottava ja syy taitaa olla siinä, että olen jättänyt aina itselleni "takaoven" auki. On helppo langeta kun kukaan muu ei tiedä koko asiasta mitään, enkä näin ollen ole menettänyt kasvojani... niin sitä ihminen pettää itseään!

Voi sentäs, ihminen pettää itseään niin kovin monella eri tavalla. Eniten varmaan näiden pahojen tapojensa kanssa. Ihminen on luovimmillaan kun hän keksii selityksiä, näin viisaat ovat sanoneet. Mutta hulluinta välillä on, että niitä selityksiä keksitään ja sepitellään itselle, ei ehkä niinkään toisille. Eikä se tupakointiin lopu tai sen lopettamiseen. Samalla tavalla selittelen itselleni sitä, etten saa painoani putomaan tai jotain muuta asiaa. Työpaikalla on näitä selittäjiä vaikka kuinka paljon.
Ei kannata ottaa paineita, sillä hetkellä kun alkaa ymmärtämään omaa käyttäytymistään, voi olla jo ymmärryksen ovi auki.

Juuri kun hehkuttelin lopettamisen helppoutta, tämä helkutin huumeeton elämä alkaa kiukutella ja on tarjonnut aamusta alkaen ikäviä yllätyksiä. Päivän mittaan on tullut jonossa älyttömän voimakkaita nikotiinihimoja niin, ettei välillä ehdi henkeä vetämään. Kun yhdestä kiusaajasta pääsee, toinen on välittömästi tunkemassa jalkaansa oven väliin ja kuiskaa korvaan: "Yksi henkonen, vain yksi, ja ahdistus helpottaa välittömästi". Tupakka on mielessä nyt joka sekunti. Hermot seilaavat siksakkia.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Odotin tätä inhottavaa vaihetta vasta parin-kolmen kuukauden, en vaivaisen kolmen viikon jälkeen. En ole sitä henkosta vielä vetänyt, tupakkaa sormissani kyllä pyöritellyt. Mitä ihmettä tekisin? Meneekö ohi? Ei paljoakaan helpottanut takuuvarma Fazerin sininen, ei buffa-lounaspöytä, ei kävelylenkki, ei siivoussessio. Nikotiinivalmisteita en haluaisi aloittaa, koska edelliskerralla jäin kahden paheen loukkoon: poltin ketjussa tupakkaa ja jauhoin samanaikaisesti Nicorettea - monta kuukautta.

Jospa joku syöttäisi hiukkasen selviytymisuskoa - totta tai tarua, ei väliä, kunhan vain klaaraisin tukalan vaiheen.

Olisko siinä jotain,kun tupakanhimo iskee,niin mene sinne röökipaikalle hengitteleen raikasta ilmaa,
mulloli tapana mennä asiakkaitten välillä portaille poltteleen,

sitten kun lopetin polttamisen ja tupakka tuli mieleen ,menin portaille miettimään tupakan syvintä olemusta....ja niin jatkoin töitä.Se oli täydellistä nikkiksen uunotusta,

voi se olla niinki,kun ajattelin ettei mulla haluta röökiä,niin mie uskoin sen ja taas jatkettiiin savutonta elämää...

KYllä se helpottaa, vain olemalla polttamatta tupakinhimo loppuu...jotain 30vuotta mieki poltin ja lopettaminen oli yksi viisaimmista päätöksistä, voima olkoon kanssasi....

Itsekin ajattelin, kun lopetin, ettei elämässä ole enää mitään kivaa odotettavissa!!! Poltin yli 20 vuotta hardcorena. Nyt 3 kk. luomuna ilman nikotiinia! Iloa on löytynyt, mutta välillä on todella vaikeaa. Yksi ikävä mielikuva, jota käytän nikkisten yllättäessä on märän tuhkakupin haju!! Toimii!!