Stumppi - keskustelu

.............

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 06/07/2007 00:17:47

Heip,
vähän toiselta kantilta asiaa kyselen. Itse en ole koskaan polttanut tupakkaa vakituisesti. Säännöllisesti humalatilassa vain.
Nyt minulla on sellainen tilanne, että tyttöystäväni päätti lopettaa tupakanpolton. Useamman vuoden jälkeen. Minä en häntä päätökseen millään tavalla painostanut enkä kehottanut, asiasta maininnut edes. Mutta olen ylpeä hänen päätöksestään ja haluan häntä siinä tukea niin hyvin kuin vain voin. Minulla vaan ei ole mitään käsitystä hänen kokemastaa tuskasta. Tältä palstalta toki sain asiasta jonkinnäköistä käsitystä.

Onko teillä siis jotain erityistä mitä pitäisi tai ei saisi missään nimessä tehdä? Varmaan aika lailla henkilökohtaista, mutta arvostaisin teidän mielipiteitänne asiassa.

Suurin motivaattori hänellä lienee raha (osaksi varmaan myös se, kun minä en polta). Ajattelin, että voisin ostaa hänelle jonkin säästöpossun tapaisen läpinäkyvän astian, jonne voisi kerätä säästetyt rahat ja näkisi kun sitä kertyy. Ei kai se ole liikaa painostusta? :/

Myös jos palstalla liikkuu tupakan lopettamisen tukioita, olisin teidänkin mielipiteistä ja kokemuksista kiinnostunut. :)

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys09/07/2007 13:24:32

Ai

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys10/01/2009 19:42:27

hei aalperi!

Tyttöystäväsi on onnentyttö, kun on noin hyvät tukijoukot lähellä.

Jos häntä itkettää ja jos hän on masentunut, niin lohduta vaan....sillä kuten olet lukenut niin porukkaa on itkettänyt ihan ilman syytä. samoin uniongelmia on ollut havaittavissa.....

Minulle tuli mieleen semmonen asia,että pitkäjänteisyyttä vaatii tämä homma.Eli siis sinultakin kysytään pinnaa jaksaa tukea useamman viikon/kk ajan.Ei siis ole kyse muutaman päivän hommasta...Ja varmaan tyttöystäväsi arvostaisi sitä,että oma-aloitteisesti jaksat antaa kehuja päivittäin.Ainakin minä henk.kohtaisesti olisin ollut (ja edelleenkin) tälläistä vailla.Äläkä väheksy tupakoinnin lopettamisen vaikeutta,sillä useimmille se ei ole mikään helppo nakki...
Mutta voimia sinne teille molemmille!

heh, kiitos vain kehuista!

Minulle tuli mieleen semmonen asia,että pitkäjänteisyyttä vaatii tämä homma.Eli siis sinultakin kysytään pinnaa jaksaa tukea useamman viikon/kk ajan.Ei siis ole kyse muutaman päivän hommasta...

Äläkä väheksy tupakoinnin lopettamisen vaikeutta,sillä useimmille se ei ole mikään helppo nakki...

Voithan kysyä haluaisiko hän säästää johonkin tiettyyn juttuun...matkaan...tms....Ja jos hänelle on esim. ruokailun jälkeen tiukkaa olla menemättä röökille, niin koita luotsata noiden hetkien yli vaivihkaa....itelle ainaskin olis kelvannu vaikka 5min hartiahieronta tupakin korvikkeeks

Selvä juttu!
Tuota hieromista itseasiassa tuli jo kokeiltua, kun eilen oli univaikeuksia.. tuntui toimivan.
Tähän mennessä en ole vielä saanut kiukkukohtausta osakseni. Sitä ehkä kauhulla odottelen.. siinäkö sitten vaan korvat punasena kuuntelee kun toinen vaahtoaa? Tietenkään vastaan ei varmasti saa ruveta väittelemään, tuli tekstiä millasta tahansa? Hui hui..

No eihän sitä nyt sentään ihan mitä tahansa pidä sietää...Mutta se tietoisuus siitä,että kumppanin paineensietokyky,harkintakyky jne.ei välttämättä ole ihan samassa kuosissa kuin aikaisemmin .Ja jos sulla on vaikeeta,niin voin kertoo että sillä lopettavalla osapuolella on taatusti huomattavasti vaikeempaa!
Mutta tsemppiä vaan edelleen,kyllä se siitä askel kerrallaan!

Jos noita kiukun puuskia ja itku kohtauksia tulee, niin kannatta ottaa sellainen "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" meininki, nimittäin näille kohtauksille ei ole välttämättä mitään varsinaista syytä (muuta kun vierotus-tuska) ja ne tulee ja menee, kunhan vaan olet "olemassa" ja et ota itseesi. yksi keino purkaa paineita on lenkkeily ... sitä jaksaa huomattavasti vähemmän kiukutella kun on ulkoillut reippaasti.... minun mies vissiin hokas tämän, kun hoputti minua alusta asti lenkille joka päivä... ja käveli niin kovasti, että jouduin tosissani "kipittämään", että pysyin perässä!!! Heh...

ei ne kiukuttelut oo kirkossa kuulutettuja...mie en ainakaa oo kiukutellu yhtään..tarkoitan, et se on yksilöllistä-ei pakollista ...levoton olo kylläkin oli aluks ku piti keksiä muuta tekemistä ku röökille lähteminen... ja saamattomuutta...sitä piisas....piisaa ei meinannu keväällä saaha lehtiä haravoitua ku ei "voinu" tupakoida ennen-välissä-välillä-jälkeen... no juu...alakuloisuutta esiinty kyllä jopa näin peruspositiivisella luonteella, mutta siihen auttaa jo edellämainittu läsnäolo

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys10/07/2007 19:41:56

kitikatti...lienee tyttöystäväni kaltaisesi.
Ei ole kiukuttelun kiukuttelua ollut, mutta on tyttö muuttunut NIIN apaattiseksi. Ennen ei antanut minulle puheenvuoroa, nyt ei sano mitään (ei edes vastaa kysymyksiini). Oli aina iloinen ja hymyilevä, nyt ei ilmekään värähdä vaikka mitä yrittäisin tehdä. Kasvoilta näkyy vaan suunnaton suru. Tuntuu kun hän vajoaisi jonnekin omaan maailmaansa. Vaipuisi masennukseen. (lopettamisesta ei ole vielä kuin muutamia vuorokausia..)

Mitä tälläisessä tilanteessa on muka tehtävissä? Jatkuuko tuollaista kauankin?

Ottaa aika koville seurata vierestä täysin neuvottomana. Väkisinkin alkaa miettimään, että onkohan tämä nyt siitä tupakasta kuitenkaan..

Kyllä mä uskoisin aalperi,että tupakoinnin lopetuksesta johtuu . mieheni ollut 13 päivää tupakoimatta ja aivan samanlaiset "vieroitus oireet". Oon nyt antanut hänen "surra" menetettyä ystävää ja antanut hänelle tilaa, enkä kysele tupakointiin liittyvää,koska hän kokee sen ahdistavaksi Tupakoinut yli 30 vuotta .Tulee tänään kotiin,on matka töissä,enkä siis "UTELE", koska hänen täytyy "kärsiä" vieroitus oireista .Koeta keskustella aivan arkisia asioita,ulkoilkaa ym..Tsemppiä

aalperi...ne ekat päivät onkin ne pahimmat....minust ainakin tuntu siltä et jos liikahtaakin niin jalat vie tupakille....eli olo oli ku halvaantuneella...tuntu parhaalta vaihtoehdolta olla liikahtamatta....mutta kyllä se hymy sieltä vielä tulee