Stumppi - keskustelu

Jos on nikotinisti, eli joskus ollut tupakoija, bilepoltttelu pitää nikotinismin aktiivisena. Jotkut sellaistakin tekevät. Heillä nikotiinivieroitusoireet ovat ilmeisesti heikot, eikä siksi ole pakottavaa tarvetta jatkaa tupakointia seuraavana päivänä. Paljon on myös sellaisia, jotka eivät ole koskaan tupakoineet ja ovat jostain kumman syystä ottaneet tavakseen vedellä poskareita juodessaan. He eivät tietenkään kovin kummoista addiktiota kehitä, elleivät ala vetää enemmän, kuten usein käy.

Krapularyypyn ja korvikenikotiinin idea on siis vieroitusoireiden vähentäminen hidastamalla aineen poistumista elimistöstä ottamalla sitä pieniä määriä lisää. Myöhemin sitten ei ole varaa pelleillä sellaisilla.

Tarkotin sitä että jos ei ole koskaan niinku vakituiseen polttanu ja sit polttelee vain kännissä, sellanen ei ole tupakoitsija. Mutta lyön kyllä vetoa että sellanen ihminen joka on ollut aktiivinen tupakoitsija (eli polttanut päivittän useita röökejä) ei pysty siihen että polttaa VAIN viikonloppuisin tai VAIN kännissä. Voi se 3-4vko kestää sellanen mut riistäytyy käsistä varmasti. ELi nikotinisti ja alkoholistilla on vaara jäädä koukkuun uudestaa. Ei entiselle alkoholistille kestä viedä viinaa että otat vain pari paukkua viikonloppuna. Kyllähän se vetää sen pullon siltä seisomalta jos ottaa yhden ryypyn Jos antaa pirulle pikkusormen lähtee koko käsi.

Minä puhun omista kokemuksista ja tuttavista joita olen joutunnu seuraamaan.

Lyhyt yhteenveto eli entisestä tupakoitsijasta ei voi tulla viikonloppusauhuttelijaa. Eikä alkoholistista voi tulla viikonloppu juopottelijaa.

Semmoset 18-20kesäset bilepolttelijat leikkii kyllä tulitikkuleikkiä ku kapakassa vetelevät poskareita... Semmosen riesan saa kyllä siitä röökistä ettei paremmasta väliä.

Pysysin nyt itse savuttomana, välillä ****ttaa ja välillä on voittaja fiilis. Vuoristorataa yllös ja alas. Kyytistä en aio tippua

katariina100 wrote:

Pääasia on että lopputulos on sama: savuton ihminen.

...tarkennuksena edelliseen: jos siis lopputuloksena on nikotiiniton ihminen.

Itsekin lopetin kirjan avulla ja toimi kuin häkä. (Hieno vertaus tässä aihepiirissa tuo häkä)

Suosittelen kirjaa jokaiselle joka haluaa helpon lopettamisen.

Minä luin aikanaan tuon kirjan, ja Spitzerin artikkelit+ whyquit.comin "propagandat" luin hyvin.

Kyllä ahaa-elämyksiä sain ja onnellisena ja varmana lopetin ekan kerran noin vuosi sitten. Kumminkin, aloin poltella silloin tällöin ja taas poltin kuten ennenkin. Kun toinen lopettamisyrityskin kariutui, minusta tuli ehkä vähän kyynisempi esim. tuon kirjan suhteen. Pakko se on myöntää, että koki saavansa tupakasta jotain, oikeasti, ja myös joutuu kokemaan sen, että menettää jotain, en viitsi teeskennellä muuta. Kuitenkin, lopettamisen edut voittavat harmit selkeästi.

Nikotiiniriippuvuuden ja vieroitusoireiden voimakkuudessa on eroja. Minulla ei pahoja fyysisiä oireita ole, ja olenkin nyt ilman korvaustuotteita vaikka niitä varalla on, ja kahtena ekana päivänä käytin. Vaikea sanoa, miltä jostain toisesta tuntuu. Kuitenkin, kyllä minä sen omalta kohdaltani oivalsin, että hei, mullahan on ihan ok olo vaikka lopetin polttamisen, eli yleisesti noita vieroitusoireita mielestäni liioitellaan, tai ei tuoda esiin yksilöllisiä eroja ja sitä, että jotkut pärjäävät aivan hyvin ilman korvaushoitoa. Epäilen, että rahastusta on tuossa korvaustuotteiden tarjoamisessakin. (Itselle on muuten lääkäri tarjonnut masennusklääkkeitä, vaikka sanoin että unirytmin outous johtuu ihan vain siitä, ettei tarvitse aikaisin herätä.)

Mut joo, savuttomuus on tärkeintä, miten se sitten saavutetaankin.

Niin kauan tuntuu, että jotain on menetetty, kunnes saa kunnolla yliotteen tupakkamyönteisistä mielikuvistaan. Se ei keneltäkään onnistu ihan äkkiä, mutta kyllä siihen kannattaa pyrkiä. Ei niitä mielikuvia saa häviämään, mutta niihin lakkaa uskomasta, kun ei hyväksy, että tekee vaan mieli tupakkaa, vaan tiedostaa mikä kytkös sen mieliteon aiheuttaa. Parhaimmillaan jo muutamassa kuukaudessa saa päänsä siihen malliin, ettei enää usko tupakan missään tilanteessa auttavan. Tupakanhimo on silloin vain oire vanhasta vammasta, joka pitää jättää huomioimatta kunnes se loppuu. Kestää kuitenkin vuoden tai pari, ennenkuin tupakoimaton identiteetti lujittuu normaaliksi tilaksi.

Niin, ehkä vuoden parin päästä en enää kaipaa tupakkaa. Kuitenkin, minä hyväksyn tuon kaipauksen. Ei kaikkea haluamaansa voi saada, eikä kaikkia mielitekoja noudattaa.

Tupakan kaipaus meni minulla ohi n. 1 kk jälkeen...ainakin muistaakseni. Tai ei se tällä "lakko" kerralla, ollut oikeastaan edes kaipausta. Lähinnä muistelua siitä miksi poltin ja miksi niin kauan. Champixin voimalla lähdin liikkelle.

Kirjoitin jossakin kohdassa, että edelleen tulee tupakka välillä mieleen. Tällä tarkoitin sitä, että kiinnitän heti huomiota esim. siihen kun ystäväni polttavat. En kommentoi heidän tupakointiaan (enään), koska se ei kuitenkaan auta heitä luopumana orjuudesta.

Minulla on ollut hyvin kiireinen kesä. Ja, nyt töissä on vähän helpompaa lomien vuoksi, niin on taas mukava jatkaa Stumpissa "roikkumista" ja seurata muiden lopettaneiden taivalta ja tietenkin niidenkin, jotka vasta harkitsevat.

Niin ja Carrin kirjan olen lukenut kolme kertaa puolen vuoden aikana.