Stumppi - keskustelu

Ei per*e oikeesti. Siis voi että. Mulla ei mitään viekkareita ole ollut kun päätös on ollut selvä, en polta enää yhtään ikinä koskaan, en kuuna päivänä.

Nyt sitten tää on kokoajan saamari pakkoajatuksena päässä et tää ilta vaan. YRITÄN kokoajan puhua itseni yli tästä, että tää on taas valhetta, nikkispiru sika siellä huutelee, et anna sen kuihtua kokonaan ja kuolla. Älä kuuntele sitä ja samalla perustelen järjellä itelleni että en halua polttaa, en tarvi sitä, mun nikkispiru vaan kokee kivuliaan kuoleman ja siitä tää.

Hyi hitto tupakkahan on kuin joku paholainen itse. Miettikää oikein miten se koukuttaa ja ns. "kuiskailee korvaan" kokoajan, et yksi vaan yksi vaan....

Ja tosiaan ei mulla ollut mitään oireita mutta nyt kun sallin itelleni tän ajattelun poltanko vielä yhden illan niin oon ihan hiton kuumissani, hirveä hiki, suusta valuu melkein sylkyä, päässä sykkii, silmät ei tunnu näkevän ja ihan hirveän levoton olo. Mikä näissä silmissäkin aina on kun lopettaa, kun tuntuu ettei voi kohdistaa katsettaan, silmät vaan seisoo päässä ihan kummallisesti.

Balleriina - ei enää yhtään..tiedät sen itsekkin, eikö?

Luin kirjoituksesi välillä kyynel silmäkulmassa, ja todella täydestä sydämestäni toivon, ettet enää ikinä polta yhtään tupakkaa.

Sinä tiedät mitä on PELKO, PAHA OLO, AHDISTUS! Tiedät myös mitä on voida hyvin, haistaa, maistaa, kävellä rentoutuneena koirien kanssa metsässä.

Tiedät mitä on salaa polttaminen (niin tiedän minäkin - KAMALAA) koko ajan ahdistaa kun ei tiedä milloin jää kiinni ja koko ajan odottaa hetkeä jolloin voi livahtaa milloin milläkin tekosyyllä sauhuttelemaan.

Anna itsellesi uusi elämä, anna iloa, onnellisuutta, terveyttä - älä enää mene siihen tupakan koukkuun...

Ihanaa päivää sinulle ja iso halaus!

Kiitos ihan tuhannesti. Muakin alkoi itkettää. Itken täällä ihan tosiaan syöpää aiheuttavaa pirua jonka vuoksi mun elämästä on taas puoli vuotta mennyt täysin pieleen. Voi että kuinka mä vihaan sitä, inhoan koko sydämestäni miksi ihmeessä sitä ei lailla kielletä en voi ymmärtää.

En ole käynyt mummolassakaan koko puolen vuoden aikana koska olen rehellisesti sanottuna halunnut mielummin polttaa tupakkaa ja en ole voinut sinne mennä istumaan kun on mennyt niin vaikeaksi sen ajattelukin, että pitäis polttaa varastoon ennen sinne menoa ja millä sen hajun peittäis ja kauan siellä istuis ja on ollut helpompi vain jättää menemättä.

Se on sairasta tiedän itsekin aivan hullua. Miten kukaan voi olla tällainen? Ei tämä ole normaalia.

Samoin olen jättänyt auttamatta muutaman kerran yhtä aivavamman saanutta läheistäni kun hän on pyytänyt apua koska olen juuri polttanut tupakan kun hän on soittanut ja haissut siis pahalle ja stressaantunut niin paljon siitä soitosta sitten, että olen halunnut heti polttaa uuden ja SIKSI JOUTUNUT VALEHTELEMAAN, ETTEN PÄÄSE AVUKSI KOSKA EN OLE KOTONA.

Siinä rehellistä tietoa mitä teen tämän mun kehoa tuhoavan sian vuoksi. Miten mulle kävi näin taas en ymmärrä????? Miksi mulle pystyi käymään taas näin. Miten saatoin aloittaa tän uudestaan. Voi itku mulla on tosi paha olo. Tosi paha olo.

On ihan siinä ja siinä mitä teen.

Moikka Balleriina! Luin nikkisvuodatustasi hymyissä suin. En sen takia, että nauttisin tupakantuskastasi vaan siksi, että löysin paljon yhtäläisiä ajatuksia nikotiinipirun toiminnasta aivoissamme. Itse ajattelin AIVAN samallalailla tupakasta! Osaat kirjoittaa mielestäni erittäin hauskalla tavalla, vaikkakin asia on vakava! Yritä kestää! Muista, että et ole yhtään sen enempää nikotiininorja kuin muutkaan. Sitä vaan pään sisällä voi ruveta ajattelemaan, että on jotenkin erikoisella tavalla paljon koukussa niin ei voi muka LOPETTAA!

Olen itsekkin siirtänyt aina seuraavalle päivälle... ja taas seuraavalle päivälle lopetusyrityksiäni. Jatketaan puhtaalla tiellä!

Itse olen 34 vuotias ja polttanut n.22 vuotta. Nyt luomuna hiljattain lopettanut ja 28. päivä menossa. Kiitos tästä kuuluu Stumppi.fi foorumille ja Allen Carrin
Audio CD:lle.

Ai niin! Jos sulta englanti sujuu ja kiinnostusta riittää Allen Carrin audio cd:n kuunteluun, niin laitappa yksityisviestiä.

Hei Ballerina, toivottavasti teet elämäsi parhaan päätöksen lopettaa. Oikeastaan päätös on se joka auttaa eniten, ainakin minua.
Sen voimalla kestän kaikki kuiskaukset korvien välissä, jotka kehottavat vielä polttamaan sen yhden. Aamu alkaa lupauksella itselleni, tänään en polta, minun ei tarvitse.
Kun tupakantuskan hetki tulee, otan hetken osana sitä tosiasiaa, että aivoni huutavat sitä huumetta jota olen niille syöttänyt, ja kestän hetken. Tupakka ei rauhoita vaan päinvastoin, se tekee sinusta hermostuneemman. Jos siis olet koko ajan hermostunut, poltat tai et, niin ole mieluummin hermostunut ilman savuja, hetki menee nopeammin ohi.
Olen kohta itse ollut pari viikkoa ilman tupakkaa, mutta tupakoin juuri viime yönä unissani.. Poltin noin 25 vuotta. Taistelua käyn yhä pääni sisällä, mutta päätökseni pitää. Stumppi-sivustosta on ollut paljon apu.
Paljon tsemppiä sinulle ja päätöksellesi, se tulee pitämään ennemmin tai myöhemmin

Kiitos teille. Allen carrin kirjoituksista on mulle ehdottomasti suurin apu ja tässä olen kokoajan voimakkaammin sisäistänyt kaksi asiaa:

Olen kuin huumeaddikti, olen riippuvainen myrkystä joka tuhoaa mun terveyden ja mielenterveyden. En voi enää polttaa savuakaan. Enkä haluakaan. Se, että tarvitsisin savuketta on aivojen valehtelua, en tarvitse sitä mihinkään. Olen kuin eri ihminen kun en polta, olen tyyni, itsevarmempi, onnellisempi ja terveempi ihminen, jolla on hyvä olla.

Toinen asia on, että minulle ei tule mitään vieroitusoireita eikä tuskaisia oloja, jos juurikin teen noin, että en polta enää piste. Olen lopettanut, varma päätös joka pitää. Siitä ei ole porsaanreikiä. Tällöin en kärsi mistään, ainoastaan silmät tuntuvat oudoilta, ei muuta.

Jos annan yhdenkin epäilyksen vallata mut, että josko yhden polttaisin ja alan sitä miettimään, menen heti paniikkiin, täysin paniikkiin ja alan hikoilla, suuhun tulee sylkeä, alkaa itkettää ja jopa tärisyttämään.

Eli päätös on oltava selkeä, aivan kuten silloin kun pari vuotta sitten lopetin.

Anteeksi kaikki koko mun sydämestäni. Sorruin siihen ajatteluun, että poltan vain yhden illan. Hain miehen kanssa askin ja haimme tänään uudestaan askin. Eli vaikka uskoin 100% siihen, että poltan vain yhden illan, se ei ollut totta. Tänä aamuna ajattelin, että poltan vielä tämä sunnuntain, että maanantaina on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä, uusi viikko alkaa jne.

Eli tuokin todistaa täysin mitä on olla tupakkariippuvainen. Tiedostan täysin, että en saa mitään tupakkasta, se ei rentouta mua, ei rauhoita eikä anna yhtään mitään muuta kuin syöpiä. Vihaan tupakkaa niin kamalasti, että tekisi mieli aloittaa mielenosoitusten järjestäminen, miten on mahdollista, että sellaista järkyttävää sontaa saa RUOKAKAUPASTA! Miten se voi olla mahdollista? En voi ymmärtää.

Kun olen salaa tupakoinut, niin ylikaiken olen pelännyt mun hyvän ja rakkaan naapurin näkevän mut itseteossa. Olen siksikin polttanut salaa autotallissa ja hätäisesti kuistilla, katsoen ensin ikkunoista, ettei häntä näy.

Koska olen kokoajan ollut lopettamassa, en ole periaatteesta laittanut tuhkakuppia kuistille, vaan olen tökännyt tumpit kuistille pystyyn lumihankeen ja sitten niitä vienyt siitä roskiin.

Kun lopetin ja olin 2vrk polttamatta, menin taas pihalle viemään näitä tumppeja roskiin ja tämä naapuri ei ikinä ole tullut soittamatta pihaani. Kuinka ollakaan kiikutin sontaisia tumppejani roskiin kun näen hänet tulemassa pihaani! Kiitin luojaani siitä, että olin "lopettanut" enkä haissut tupakalle. Kauhea jos olisin juuri silloin käryttänyt autotallissa tai jos hän olisi nähnyt kuistille tumpatut törkyiset tupakat! KAUHEETA. Kyllä olisi hävettänyt.

Tämä naapuri on vanhempi naisihminen kuin minä, mutta hänen kanssa puhumme aina terveellisyydestä, liikunnasta, terveistä elämäntavoista jne... Olen myös hänen seurassaan päivitellyt tupakoivia ihmisiä, että miten ne viitsivät vetää myrkkyä sisälleen. Silloin en itse polttanut enää.

Kyllä olisi huuli pyöreenä mikäli minä terveistä elämäntavoista hihhuloiva jäisin kiinni tästä törkyisestä tavastani.

Tunnen itseni hiippariksi, oudoksi. Olen usein miettinyt, mitä muut naapurit ajattelevat meistä. Me ravaamme autotalliin pälyillen ympärille säikähtäneen oloisina ja kökötämme siellä hiljaa ja tulemme pois vähintään yhtä säikähtäneinä pälyillen pitkin pitäjiä.

Ihmiset varmaan ajattelevat, että käytämme jotain huumeita.

Huh, pidän tämän ketjun vielä täällä lopettaneissa, että voin huomenna lukea tätä uudestaan, miten tässä näin kävi taas. Häpeän ja tunnen pahaa oloa typeryydestäni ja heikkoudestani. Sormet ja varpaat on jäässä ja on paha olla henkisesti ja fyysisesti. Tämä avasi taas silmäni ja huomenna olen tupakoimaton nyt vähän erilaisella asenteella. En enää ruikuta tai tee tästä lopettamisesta mitään ihmeen fanaattista ruinaamista. Itseasiassa en tee siitä mitään isoa numeroa, en vain ole tupakoitsija, sillä sipuli.

Olen kamalan iloinen lukiessani täältä miten olette lopettaneet, päivät ovat vaihtuneet viikoiksi, kuukausiksi ja joillain jo vuosiksi. Kaikki se tuo mielihyvää ja ihania ajatuksia. Olen onnellinen jokaisen sellaisen puolesta, jotka eivät tupakoi enää. Olette mahtavia, sisukkaita ja olette oivaltaneet tosi ison asian tupakan sonnasta. Tulen perästä huomenna ja jatkan matkaa päivä päivältä.

Tänään olen savuton. Kaikki on hyvin ja otan tämän asian rauhallisemmin kuin aiemmin. En vain polta tänään. Paljon on onneksi tekemistä täällä remontin keskellä, mukavaa touhuta.

Lupasivat tosi kovia pakkasia tälle viikolla. Nyt on vielä isompi syy odotella, että veri alkaa kiertämään.

Joku sanoi tosi hyvin vinkin siihen, että aamulla kun herää niin päättää, että tänään en polta. Jo vinkkinä tuo helpotti kamalasti ja kivi putosi sydämeltä. Noinhan tää on aika helppoa, tänään en polta, jes!!!!

Itse miettii joskus että mitäs vaiks jussina, kuis se olutkin mahtaa maistua kun ei sitten polttele tupakkia

Että ihan turha murehtia tulevia, päivä kerrallaan niin ei tarvitse kantaa kaikkea tuskaa ja murhetta samalla kertaa

Allen puhuu että sitä on joku luopumisen tuska tässä hommassa ja niin se on, ihme juttu, totuus on että mistään ei luovu mutta sitä vaan murehtii...
Vaan ei se haittaa kun asian tiedostaa

Tsemppii!

Kiitos

Ja huomasin, että vaikka tähtäänkin täysin savuttomaan elämään ja en ole tupakoitsija enää, niin se ei henkostakaan koskaan, ikinä -juttu aiheutti outoja paniikkituntemuksia ja pakottavaa tarvetta siirtää sitä päivää. Se tuntui niin valtavan isolta jutulta, että teki mieli aina vaan vielä yhde päivän ajan olla räkäpäinen tupakoija.

Sen sijaan kun päätän aamuisin, että tänään minä en polta, niin psyykkeen on helpompi käsitellä tämä. Ei tule sitä pakokauhua, että siirtäisi vielä kerran sitä päivää.

Minä olen siirtänyt puoli vuotta. JOKAIKINEN ilta olen vannonut ja vakuuttanut sängyssä kilpaa mieheni kanssa, että huomenna ei sitten polteta, nyt ei varmana enää polteta, meidän on pakko lopettaa nyt se on tässä.

Ja JOKAIKINEN aamu lannistuneena, itseään inhoten ollaan haettu myrkkyä lisää ja päätetty siirtää huomiseen sitä lopetusta. Ollaan heitetty askit vielä roskiin jos sinne on jäänyt, ettei ole vain aamuksi enää yhtään. Kunnes se sitten lipesi ja oli pakko jättää aamuksi yksi tupakka, muut roskiin....

Ja sitten oli oltava hätävarajemmoja jos JOTAIN KAMALAA SATTUU, niin on oltava hätävara myrkkyä piilossa. Eihän sitä tiedä jos keskellä yötä sai vaikka kamalan puhelun tai muuta hirveää.

Mutta tänään en polta.

Kaikille hirveesti Tsemppiä Mennään positiivisten ajatusten voimin eteenpäin.

Hyvää savuttoman loppuelämäsi ensimmäistä päivää Balleriina! Tuo tosiaan voi tuntua hurjalta tuo "ei koskaan". Eräs meis lopetti jo reilu 10 vuotta sitten tuolla: tänään en polta-päätöksellä. Hänkin onnistui oikein hyvin. Kyllä sen ei-koskaan voi ottaa ohjelmaan myöhemminkin. Niin taisin minäkin tehdä. Ihminen on erittäin kekseliäs olento, aina löytyy syy, miksi voisin vielä polttaa, jos sille antaa vaan sijaa. Tosin tupakka ei paranna mitenkään sitä tilannetta, jos yöllä tulee joku kamala puhelinsoitto - eihän ? Tuumaustupakalla on vain ollut jotenkin sellainen sijaistoiminnan rooli - ehkä hetki, kun ei ajatella vielä täysilla tms.
Uskon, että pääsette tuosta vielä yhdessä onnistumiseen. Päättäkää, että jos toinen meinaa alkaa tekemään kauppoja tupakoinnin puolesta, toinen vetää kjuiville

Kiitos Me sovittii miehen kanssa, että ei tehdä tästä sellaista numeroa kuin ollaan tehty, että kokoajan saarnataan täällä vuorotellen toisillemme, miten tupakkaa tappaa oikeasti ja miten hirveää se on. Meillä oli sellaista, jatkuvasti jompikumpi piti luentoja ja saarnoja, sekä pelottelupuheita ja kiihdyttiin itsekin näistä höpötyksistä, joiden tarkoitus oli ainoastaan kääntää mieli tupakkaa vastaan.

Mutta kai sitä orjat sitten ahdistui näistä fanaattisista pelkoa luovista jutuista, että haki häntä koipien välissä lisää myrkkyä ja itkuisena lupasi, ettei enää huomenna.

Nyt me siis ei vaan polteta, eikä höpötetä siitä kokoaikaa.

Päivä on mennyt hyvin. Muutaman kerran tullut mieleen, josko siirtäisi päivää vielä, mutta sitten tuo tänään en polta lupaus on muistuttanut olemassa olostaan ja olo on ollut välittömästi rauhallinen ja helpottunut. Mun ei tarvi enää.

Itseäni vakuuttaen (sairauspelkoisena) tutkin kaikissa hiljaisuudessani keuhkosyövästä ja keuhkojen toiminnasta, miten ne toimivat. Huomenna tutustun elimistön immuunijärjestelmään. Nämä ovat mulla erittäin tehokkaita keinoja olla savuton.

Hyvin siis menee. Tämä on päivä yksi.

Selvisin ensimmäisestä päivästä hyvin. Ei ollut tuskaista oloa. Nukuin päiväunet ja koko unien ajan tupakkaa mietin alitajuntaisesti. Ystäviä kävi kylässä, ihanaa kun eteinen ei haissut tupakalle ja koko niiden vierailun ajan olin ajattelematta tupakkaa.

Kävin kaupassa ja näin huoltsikan pihassa kaksi nuorta miestä paljain hanskoin, paljas pää ja lyhyet pusakkatakit. Molemmat seisoivat hartiat korvissa ja tupakat paloi.

Tuli paha mieli taas kaikkien tupakoivien takia. Miksi sitä saa myydä ruokakaupassa! Kun vedin pakkasilmaa sisääni niin välittömästi tuli kauhea yskänpuuska. Jos olisin vielä polttanut, niin olisi pikkusen pihissyt ja vinkunut, onneks en polttanut.

Muuten mulla menee tosi hyvin, mutta olen vähän kärsimätön ja alan herkästi huutamaan jos ei heti tapahdu.. Huomenna vähän otettava iisimmin.

Ihana mennä nukkumaan kun kykeni olemaan ekan päivän ilman myrkkyjä. Tiedän kokemuksesta, että muutaman päivän päästä jo naama on eri näköinen ja tämä ilkeä tunne hengitystorvessa ??? mikä onkaan, lakkaa. Samoin varpaat ja sormet kohta alkavat olla lämpimät. Vielä ne on aika kylmät.

Tänään en polta. Toinen päivä.

Yö oli kyllä sellainen liskojen yö, että huh kamala. Mun ei eilen tehnyt mieli tupakkaa enkä pohtinut lainkaan sitä, polttaisinko yhden vai en koska olin päättänyt, että en polta.

Menin 24 aikaan nukkumaan ja uni ei meinannut millään tulla, koska jalat alkoi oireilemaan. Kuumotti, kihelmöi ja poltti jalkoja, kamala tunne. Oli pakko siirrellä niitä edestakaisin, liikutella ja tunne oli hyvin vastenmielinen. En löytänyt niille ollenkaan hyvää asentoa. Levottomat jalat ilmeisesti?

Mistähän se muuten tulee, kun ihan aina kun lopetan/vähennän tupakointia niin saan alussa levottomat jalat? Dopamiiniin se taisi liittyä jollain tapaa.

No sain viimein unta, mutta heräsi kokoajan vessaan ja juomaan vettä ja siihen tunteeseen, että olen ihan hiestä märkä. Yöpuku oli selästä ja rinnasta kiinni ihossa ja oli kauhean kuuma. Unet oli outoja.

No onneksi sekin yö loppui aikanaan ja nyt päivä kaksi savuitta käynnistynyt. Mieliala hyvä, rauhallinen ja rento. En kaipaa myrkkyä nyt.

Heippa Belleriina.. varmaan oikeasti ihan pahin alkaa olemaan kohta ohi. Kun kroppa on fyysisistä oireista päässyt, alkaa se oman pään työstäminen. En minäkään lopettamiseni alkuvaiheessa siitä puhunut kotosalla. Meni viikko-kaks, ennenkuin miehelleni sanoin: Huomaatko, etten enää olta? Hän ei ollut edes huomannut, itse hän ei polta. Stumpin tai aikaisemman Tupakka.org:n foorumilla sitten sitä enemmänkin asiaa pohdin.

Minäkin kovasti hain pelottelumateriaalia netistä. Keuhkot - syöpä suussa, kurkussa, keuhkoissa. Kamalia kuvia englanninkilisiltä sivuilta. Tosiasia on kuitenkin, että rintasyöpä uhkaa naisista joka kymmenettä, keuhkosyöpäkin on naisissa lisääntynyt, mutta enemmän sairastuu keuhkoahtaumaan ja muuten tupakalla vaurioittaa kroppaansa mm. juuri verenkierron kautta. iItsekin joskus tunnen huonoa omaatuntoa, kun poltin sentäs yli 40 vuotta ja taatusti jotkut oireet ovat johtuneet tupakasta. Isäni kuoli keuhkosyöpään ja sairasti sitä ennen kurkunpääsyövän. Se ei vielä saanut minua lopettamaan, koska olin silloin vasta 30+ ja isä oli sentäs pollttanut yli 50 vuotta. Aikakin oli silloin toisenlainen ja sallivampi tupakan suhteen. On hyvä, että tupakkalaki tuli ja sitä kiristetään. Selkeästi se tuo lisää lopettajiakin, ja varsinkin nuorempia, joiden terveys ei ehkä ole vielä vaurioitunut.

Tsemppiä sulle tähänkin päivään!

Hieno homma, uus päivä ja vanhat kujeet
Kyl se siittä kun vaan on tahdonvoimaa ja päätös kova!

Sähän olet nyt niinko lopettanut tupakoinnin, eiks ni?
Ei sitä sen suuremmin kannata sitten ajatella ja ressata, loppu mikä loppu ja thats it.

Mulla ei oo ollu mitään fyysistä oiretta, nukkuminen entistä tuskaisempaa mutta ei muuuta.
Toivottavasti sinulla alkaa noi vieroitusoireet helpottamaan niin helpottuu koko hommeli.