Stumppi - keskustelu

Niinpä.

Uutta elämää tässä ollaan kaikinpuolin rakentelemassa, kyllä tämä tupakoinnin lopettaminenkin siihen liittyy. Nyt melkoisen syvällä masennuksen uumenissa poikenneena sitten päätin että nyt loppuu tämä, mä alan ottaa oikeasti itse vastuuta omasta elämästäni. Ei enää loputonta painimista masennuksen ja kaikenmaailman syömishäiriöpelleilyjen ja paniikkikohtausten kanssa, ja ennenkaikkea KUKAAN ei enää päätä minun elämästäni muu kuin minä, ei ainakaan mikään saamarin tupakka. Perskeles.

Ainakin jonkinlaista munaa olen saanut tässä viime aikoina omaan asenteeseeni, ja sen on tottavie saaneet kotijoukotkin tuntea nahoissaan.

Päivä kerrallaan, paremmalta tuntuu koko ajan.

Hienoa Hawwa,kun selättää tupakan tulee fiilis, että pärjää muissakin asoissa voittajana.

Hyvin alkanut lakkoni tyssäsi päivään #3, samasta syystä kuin aiemmatkin lakkoyritykset, eli kun iski masennus ja ahdistus.
Sietokyky näille on erittäin alhainen, koska on jo ennestään taipumusta masennukseen sekä usein toistuvia ahdistus- ja paniikkikohtauksia.

Tällä hetkellä siis keräilen taas motivaatiota, rohkeutta ja vinkkejä uuteen yritykseen, mutta kiinnostaisi kuulla miten lopetus on onnistunut niiltä joilla on jonkinlaisia mielenterveysongelmia? Miten psyyke on kestänyt viekkarit?
Todennäköisesti oma lakko pitää tehdä jonkinlaisessa lääkärin valvonnassa, seuraava aika uudelle lääkärille on maalis- tai huhtikuussa, pitää siellä ottaa puheeksi.

Ahdistus iski minullekki eilen tosi räväkästi. Masennus seurasi sen jälkeen oman heikkouden takia. Helpottaa, kun kuulee, että ongelmia on muillakin. Nyt ei enää niin pelota jatkaa yritystä. Tosiaan, miten jaksaa ne joilla on jo jotain mielenterveysvaikeutta. Nostan hattua heille, jotka pystyy sietämään masennuksen ja ahdistuksen.

Yllättävän hyvin, minulla ainakin oloa nimenomaan parantanut tupakoimattomuus, kerrankin tuntee hallitsevansa omaa olemistaan ja onnistuvansa edes jossain. Vaikka hyvähän tässä on puhua, viikko ilman savua takana vasta, vielä kerkiää suljetulle

Ilari kirjoitti tuolla aika alussa näin: "Mä olen yrittänyt miettiä asiaa näin:
Kun poltin, nikotiini piti minut tasaisesti puuduksissa, eivätkä mitkään ylimääräiset tunneheilahtelut liikaa häirinneet olemistani.
Nyt kun olen lopettanut (reilu kk sitten), tunne-elämäni alkaa taas virkoamaan: alan taas kokea asioita, mutten vielä oikein "osaa", ja siitä seuraa ailahtelua mielialoissa, keskittymisessä ja muutenkin koko olemisessa."

...Tossa on kyllä järkeä...mutta voi kamala jos tuo paikkansa pitää, niin miten mun tulee vielä käymään...mulla AINA ollu noita "ylimääräsiä tunneheilahteluja" vaikka muille jakaa...!!! Oivoi...no, enpä enää ihmettele parin pvn takaista olotilaani...meinasin nimittäin tappaa itteni ja kaikki muutkin...hehe..en tiedä, pitäskö itkee vai nauraa. Pari vkoa nyt takana!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys13/01/2008 22:44:27

tepz wrote:Hyvin alkanut lakkoni tyssäsi päivään #3, samasta syystä kuin aiemmatkin lakkoyritykset, eli kun iski masennus ja ahdistus.
Sietokyky näille on erittäin alhainen, koska on jo ennestään taipumusta masennukseen sekä usein toistuvia ahdistus- ja paniikkikohtauksia.

Tällä hetkellä siis keräilen taas motivaatiota, rohkeutta ja vinkkejä uuteen yritykseen, mutta kiinnostaisi kuulla miten lopetus on onnistunut niiltä joilla on jonkinlaisia mielenterveysongelmia? Miten psyyke on kestänyt viekkarit?
Todennäköisesti oma lakko pitää tehdä jonkinlaisessa lääkärin valvonnassa, seuraava aika uudelle lääkärille on maalis- tai huhtikuussa, pitää siellä ottaa puheeksi.

Herätys ei tuo nyt ollut ihan asiallista?

suosittelen että keskustelet asioistasi!

Ei pelkkä tupakinpolton lopettaminen saa tuollaisia ajatuksia aikaiseksi!

Ota ja keskustele asioista ja hoida kuntoon ne! Sinun täytyy itse ryhdistäytyä. Elämä voittaa!!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys13/01/2008 22:58:12

"Onneksi" monilla muillakin tuntuu olevan vaikeuksia mielenterveyden kanssa Kuukausi tupakoimatta, vaikkakin 2 iltana olen repsahtanut olutta ottaessa. Täytyy sanoa että aika pahat alakulot/masennukset/itsesäälit irtoaa, ei voi kuin toivoa että menee ohi ja mielellään aika pian. Viime yönä ei tiennyt miten päin sängyssä olisi eikä ahdistavat ajatukset jättäneet rauhaan, oli tosi lähellä lähteä hakemaan helpotusta tupakasta (niitä kun tossa pöytälaatikossa on pahan päivän varalla). Onneksi nyt aamulla lähinnä ihmetyttää että miten kaikki taas muka oli niin vaikeaa.

Kai aivoilla sitten on vähän totuttelemista elämään ilman kaikkia niitä kemikaaleja ja niiden tuomaa turruttavaa vaikutusta. Missäköhän vaiheessa kannattaa harkita lääkäriin lähtöä jos ei pää tunnu korjaantuvan?

Niin ja "kylmänä kalkkunana" tässä on lopeteltu.

Tsemppiä kaikille lopettaneille!

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys12/02/2008 08:34:42

tjaa wrote:"Onneksi" monilla muillakin tuntuu olevan vaikeuksia mielenterveyden kanssa . Viime yönä ei tiennyt miten päin sängyssä olisi eikä ahdistavat ajatukset jättäneet rauhaan, oli tosi lähellä lähteä hakemaan helpotusta tupakasta (niitä kun tossa pöytälaatikossa on pahan päivän varalla). Onneksi nyt aamulla lähinnä ihmetyttää että miten kaikki taas muka oli niin vaikeaa.
Kai aivoilla sitten on vähän totuttelemista elämään ilman kaikkia niitä kemikaaleja ja niiden tuomaa turruttavaa vaikutusta. Missäköhän vaiheessa kannattaa harkita lääkäriin lähtöä jos ei pää tunnu korjaantuvan?

Samoilla linjoilla teidän molempien kanssa... liikunnasta saa vähä helpotusta... mutta... ei sekää tunnu auttavan. Peruspositiivinen luonne on mulla..... MISSÄ se ny on.... Tuntuu oikeesti, ettei tää johdu tupakista.... mutta ei oo muuta vaihtoehtoa, kun se on tässä ollu pinnalla ennemmin ku alkas kikkaileen asian tiimoilta..Ilman yhtäkään, että tää vetti joskus loppuu... tjaa... sillä tää loppuu. Ei viitti tuplata näitä paskafiiliksiä paskantamalla tupakin suhteen housuunsa. Tiät varmaan sen.. niinku minäki.

Kyllä minä tiedän omalla kohdallani, että nää on vierotusoireita... mutta on niin välillä vaikee oikeesti tajuta se, kun vituttaa.

Oon samoilla linjoilla Katjan kanssa, olin myös pimeänä viime syksynä ja vielä tammikuussa niin kovan masennuksen syövereissä, etten oikein ymmärtänyt poispääsyn mahdollisuutta. Mutta sitten se vaan loppui ja nyt on suht' normaalit oltavat. Se on vaan se nikotiini...

Täälä myös yksi ahishäiriöinen,2-suuntanen ja vaikka mitä ja onhan se kova nakki lopettaa kun mieli temppuilee jo omasta takaa.Ehkä meillä mielenterveys"potilailla" se on vähän vaativampaa hommaa.Eipä näitä tajua muutakun oman kokemuksen omaavat...mutta lopettaa pystyy,siitä oon varma ja tiedän monia "meikäläisiä"jotka voineet lopettaa!!!Ehkä tarvitaan vaan vähän tavallista enemmän tukea kaikin puolin.Masennuskin menee ohi ja jos on hoitosuhde lääkäriin,ottaa lopetuksen puheeksi.Omani sanoi että toisille lopetus voi olla äärimmäisen raskas ja stressaava juttu.Ehkä sitten voi ottaa jonkin lisälääkityksen avuksi jos oikein pahaksi menee..Ahdistus on kyllä vähentynyt tämän 2.n viikon aikana kun keho ei polttamisen takia oo kokoajan ylikierroksilla..ahdistaa silti,mutta olo jotenkin rauhaisampi.Ei anneta periks vaikka kuuppa kuinka turpois

Tuli vielä mieleen että mun terapeutti sanoi joskus kun olin aika huonossa kunnossa ja sanoin et nyt lopetan tupakan polton,että vartoo vähän että oot paremmassa hapessa,enemmän voimissani.Ei oikein antanut lupaa..Koitin lopettaa silti

moot wrote:Itselleni on tullut hankala oire. Takna on nyt 2 viikkoa ilman tupakkaa Champixin avulla. Vaimoni tupakoi edelleen ja nyt minua oksettaa aina, kun hän tulee tupakan jälkeen minun lähelleni. Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa tuntemusta, vai kärsinkö tästä ongelmasta yksin.