Stumppi - keskustelu

Poltin viimeisen tupakan vuoden vaihteessa. Zyban-kuurin aloitin viikkoa aikaisemmin yhdellä tabulla. Mielestäni tupakka maistui pahemmalle joa silloin ja ei tehnyt niin usein mieli.

Käytin ekan savuttoman päivän nikotiinipurkaa kunnes luin Allenin opusta ja lopetin purkankin. Tuntui, että Zybanista ei olisi ollut mitään hyötyä.

Lopetin muutaman viikon päästä kuurin, koska olin sitä mieltä, että lääkkeestä ei olisi hyötyä ja nukuin todella huonosti kuurin aikana. Lopetettuani huomasin kuitenkin, että herkutteluhimot iskivät kovina sekä ehkä yleinen mielialakin huononi. Eli oli Zybanista minulle hyötyä ja olisi ehkä kannattanut käyttää kuuri loppuun. Noh, selvisin lyhyemmälläkin versiolla.

Toisille Zyban toimii toki tehokkaammin sille tarkoitetulla tavalla. Minuakin se auttoi. Mielestäni kuitenkin pääasia, että pysyy erossa kaikesta nikotiinista. Mieluummin kärsin kerralla kunnolla (muutama viikko), kuin että siirtäisin vieroitusoireita tulevaisuuteen. Mutta pääasia on kuitenkin tajuta, ettet HALUA enään koskaan polttaa tupakkaa. Sitä on vaikea hyväksyä, mutta mm. Allen Carrin opukset saattaa auttaa.

Moi Peej! No sinähän äkkiä päätit sitten vaan lopettaa? Hieno homma! Ehkäpä tolleen "nurkan-takaa-säikyttämällä" lopetus onkin hyvä homma?
Ihan vaikuttaa että olet "hyvässä hapessa" ja vrk takana jo. Jatka vaan samaan malliin! Periksi ei anneta!

toivottavasti onkin tosi monta savutonta edessä,onnee vaan sinne ja kovasti tsempit täältä aurinkoisesta pohojosesta itellä alkaa olla hyvällä mallilla yli 3 ja puol kk takana, toivottavasti mullakin vielä tosi monta edessä, savutonna siis oon hurahtanu dementiahiihtoon ja harmiksi sairastuin flunssaan alkuviikosta niin en oo päässy ku ehin just aloittaa,huomenna jos sitte oon nimittäin päättäny muutama viikko sitte että nyt lähtee ne 3kiloo jotka sain savuttomuudesta,ehkä sipseilläkin osuutta asiaan,karkkia ja pullaa en oo syöny 15 vuoteen sitäkään en osannu kohtuudella käyttää joten lopetin,oon on-off ihminen

Hei Jonitus, minua kiinnostaa kovasti tuo Zyban, itsekin sitä nappailen, tänään eka pvä kahdella tabulla. Kerro mulle tuliko sulla autolla ajaessa sellainen olo että olenkohan "ajo kunnossa"? Mulla on muuten olo ihan ok, tupakka ei mastu millekkään ja se haju on alkanut etoa. Makuaisti on ihan sekaisin välillä.. jugurtit on muka pilaantuneita ja kaupan valmisruoka (jota olen syönyt miljoona krt. ennenkin) maistuukin yhtäkkiä niin suolaiselle ettei sitä voi syödä!! hoh hoh... hauskaakin tämä on välillä!
Mutta autolla ajaessa on jotenkin outo fiilis ja työmatkaa on yli 20 km/suunta, niin ei ole oikein vaihtoehtoja kun ajaa vaan... Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, meneekö ohi ???? Niin, ja onnea sinulle onnistuneesta lopetuksesta Jonitus!

Siis lopettaminen ollut kiikarissa tässä kyllä kauankin, sain sen kipinän täältä tehdä sen nyt. Eli tupakin vähentämistä tapahtui hiljalleen ja vaihdoin myöskin mentholitupakkiin. Vähensin kellon kanssa joka oli loppupeleissä aika hyvä suunnitelma. Lisäsin hiljalleen vaan tupakin välisen ajan sellaisesta puolesta tunnista 2-3tuntiin. Suhteellisen kivuttomasti menny nyt kun menthol pastilleilla ja purukumilla saa itseään osittain huijattua Ajattelin myös tässä kokeilla jos tämä toinen päivä menisi ilman tuota nikotiinipurkkaakin! Eilen meni senverta vähän että pitää katsoa jos saisi pidettyä itsensä kurissa ilmankin. Tässä jos onnistuu ni olis kyllä taas henkilökohtanen voitto

Kyllä se siitä irtoaa Meke, asennoituminen on ilmeisesti avain tässä hommassa. Hoen itselleni vaan että "vaikka tekeekin mieli ni en vaan polta". Ja sitten 3 pannua kahvia... Jotenkin tuo kahvi vaan noussu tässä toisen päivän kohdilla jo arvoon arvaamattomaan Ja tänään kun asioilla olin käymässä niin se autossa röökaaminen tuli kyllä niin vahvana päälle. Laitoin vaa radiota kovemmalle ja aloin laulaa Hätä keinot keksii..

Tätä viestiä on muokattu 3 kertaa. Viimeisin päivitys 19/04/2007 21:11:44

Moikka vaan kaikille! Takana oli reilut 20 vuotta tupakointia kunnes tuli keuhkoon reikä eli ns.itsesyntyinen ilmarinta (lääkärin mielestä tupakka syynä) säikähdin ja motivaatiota lopettamiseen oli hyvinkin. Lopetin zybanin avulla ja melkein vuosi meni tupakoimatta kunnes retkahdin. Poltin tuossa sitten reilun vuoden, mutta keuhko ei tykkää yskimisestäni joten ajattelin taas lopettaa, champixin avulla tällä kertaa. Tyhmänä päätin lopetuspäiväksi kolmannentoista päivän. Alku tuntui lupaavalta ei tehnyt mieli tupakkaa paljonkaan ja luulin että tästä tulisi ihan helppoa mutta ei, nyt on menossa viides savuton päivä ja olen valvonut öisin, syönyt itseni ähkyyn ja kärsinyt kuten moni muukin tupakantuskista näiden päivien aikana. Melkoista kärvistelyä tämä on. Olen kyllä sitä mieltä että zybanilla oli helpompaa lopetella, lisäksi mä popsin sitä kauan koska huimauksen yms.takia lekuri puolitti sen annostelun ja silti piti käyttää koko lääkesatsi.
Tällä kertaa motivaatio lopettamiseen ei kyllä ole ihan suurinta luokkaa ja pelkäänkin repsahtavani mikä olis sääli koska muistan edellisen lopetuksen jälkeen paljon kivoja asioita. esim. kun jaksoi jopa hölkätä pätkän ilman että henki pihisi vain vaivoin, maku ja hajuaistin palautuminen ja mikä tärkeintä yö unen laatu parani huomattavasti.
Tsemppiä kaikille lopettajille, jatketaan sinnikkäästi ja ajatellaan jos muutkin pystyy niin kyllä minäkin.

Tsemppiä vaan, kyllä se menee hienosti kun on tuo asenne kohdallaan sulla! hammasta purren ja sitkeesti! !!!

Äskeinen veisti oli siis PeeJiille. Jaana, nyt otat vaan sellaisen meiningin siihen hommaan, että periksi ei anneta!! Jooko? Minä meinasin viikonlopun aikana polttaa viimeisen röökini, kyselen sitten vuorostani kannustusta täältä kun ja jos alkaa oikein hermottaa!!

Moi Meke!
Ole varovainen sen zybanin ja auton kans jos jotan liikenteessä sattuu niin sulla on ongelma. Mulle tuli kahden tabun alotuksen jälkeen olo kuin ei aina ois ollu oma pää harteilla, huminaa, päänsärkyy,painajaisunia, refleksit hidastu, tuli outoja huimauskohtauksia niiden piti mennä ohi muutamassa viikossa, mutta mulla ei menny, siispä annostus muutettiin takas yhteen jota siis popsin kuurin loppuun ja ihan ookoo autto. Siispä kuulostele tuntemuksiasi, jos ei helpota niin älä lopeta kokonaan vaan kokeile jatkaa sillä puolikkaalla annostuksella
Parasta Zybanissa oli se ettei tullut kummemmin ruoan himoa ja paino pysyi kurissa. Zybanin jälkeen ruoka kyllä maistui tosi hyvältä johtuen tietysti myös tupakan lopetuksesta. Onnea lopetukseen!

Jaana, kiitos neuvosta. Just toi "oma pää ei harteilla" on sen olon nimi! ja sit pää on vähänkuin tunnoton tai turta...tänään aloitin kahdella tabulla, huomenna mies vie onnex töihin, täytyy viikonlopun aikana hoitaa tää tupakan hautajaiset, niin voi sit maanantaina pudottaa yhteen tabuun jos vielä outoja tuntemuksia. Hyvä kun täällä saa "purpattaa ja höpöttää" ja kiva tietää että moni muukin on samassa jamassa Kyllä me onnistutaan!!!!

Heips vaan kaikille, sanoo tulokas. Mä olen aivan pää pyörällä näistä tropeista mistä täällä puhutaan, voisko joku valaista mua? en edes uskalla laskea kuinka monta kymmentä vuotta mä olen tuprutellut, mutta useamman vuoden olen jo pähkäillyt lopettamista saamatta mitään aikaiseksi nyt ajattelin sitten osallistua lopeta ja voita kisaan, aattelin että olen sen itselleni velkaa. edellisestä tupakkilakosta on tullut kuluneeksi 10 vuotta (nuorimmainen syntyi silloin), muutamia päiviä olen ollut pössyttelemättä kun on ollut joku megaflunssa.

Kamalan ristiriitaisia ajatuksia lopettaminen herättää, mutta toisaalta niin herättää tupakoinnin jatkaminenkin. mun kolmella tädillä on keuhkoahtauma ja olen itse hoitanut keuhkoahtaumapotilaita keuhko-osastolla, ei mitenkään mieltä ylentävää.

Uusi olen minäkin täällä
Töihin tullessa näin ilmoitustaululla julisteen Lopeta ja Voita kisasta. Päätös tupakoinnin lopettamisesta varmistui (olenhan minä sitä miettinyt paljon ennenkin, varsinkin viime aikoina). Ja kun vielä työkaverit lupasivat olla tukena ja kannustamassa.. Ilmoittauduin siis mukaan ja huomenna varaan ajan työterveyteen, josko kokeilisi Champixia tai Zybania apuna lopettamisessa..
Olen lopettanut elämäni aikana varmaan 6 kertaa tupakoinnin. Lopettaminen on aina ollut suhteellisen helppoa mutta minussa on jokin sisäänrakennettu vika tai tahdonvoimani on liian heikko, sillä olen aina jostain ihmeen syystä aloittanut uudestaan . Pisimmillään olen ollut polttamatta yhtäjaksoisesti, tämän 12 savuisen vuoden aikana, 1,5 vuotta. Ja viimeisen parin vuoden aikana olen joka vuosi ollut vähintään 3 kk savuttomana.
Jos kerta äitini pystyy 30 vuoden savuttelun jälkeen lopettamaan niin kyllä minäkin.

Hieno päätös

Tänne vaan kaikki rohkaistuneet, valaistuneet, pimeet, sammuttaneet, stumpanneet ja harkitsevat

Hyvin harkittu on puoliks tehty

Kappas, alkaako Hepsin masennus sun muut tuskat jo helpottaa vai saitko vahvemman lääkityksen ?