Stumppi - keskustelu

Noniin, tunnustetaan... tuli vkonloppuna vedettyä lärvit ja poltettua se yksi. Mutta vaan ja ainoastaan yksi, uskokaa pois.

Tekis mieli vetää itseään turpiin, megalomaaninen morkkishan siitä tuli , mutta kyllä se maistui hyvältä, oh boy. Ei mikään korvaustuote sitä itseään korvaa, ikävä totuus on tämä.

Miten helvetissä tästä suosta pääsee ylös, yli 3 kk polttamatta ja kammottavia ajatuksia pää täynnä. " Jos polttais vaan muutaman kun ottaa viunaa joskus", tai "Ei kai muutama rööki nyt silloin tällöin haittaa"

TIEDÄN, nyt liikutaan tosi heikoilla jäillä! Auttakaa toverit, hyviä vinkkejä tarvitaan, kesä kun on pahinta aikaa...

Hmm... pahin vastaus tähän lienee, että "sä poltit vaan yhden, ei se haittaa, oothan sä ollu 3 kk:ta polttamatta". Ei näin. Yritä nyt ottaa opiksesi tästä, ja miettiä, että joko poltat tai et polta, mutta älä huijaa itseäsi millään "välimaastoilla", sellasia kun ei ole olemassakaan.

Tsemppiä sinulle nyt, pidä pää kylmänä ja heitä moiset tupakkiajatukset unholaan!

Niin monta lakkoa on epäonnistunut tuon logiikan takia, että laskut on menneet sekaisin. Yksittäisen savukkeen voi antaa itselleen anteeksi, eikä siitä kannata morkkista ottaa ja varsinkaan lopettaa lakkoa sen takia mutta yleensä se ei jää siihen yhteen - no ainakaan minulla.

"Muutama rööki silloin tällöin" on ihan älytön taktiikka. Ei kai alkoholistinkaan kannata ajatella: "yhen voi aina ottaa"? Voi olla, että selviät siitä yhdestä joutumatta koukkuun, mutta kannattaako oikeasti kokeilla? Hetken mielihyvä ei todellakaan ole retkahduksen jälkeisen morkkiksen arvoinen.

lumikki wrote:
Tekis mieli vetää itseään turpiin, megalomaaninen morkkishan siitä tuli , mutta kyllä se maistui hyvältä, oh boy. Ei mikään korvaustuote sitä itseään korvaa, ikävä totuus on tämä.

SE YKSI kun EI OLE OLEMASSAKAAN... Mulle kaatui kuukauden tupakoimattomuus juuri siihen YHTEEN... Nyt kuitenkin taas reippaasti polttamatta, sen verran retkahdus harmitti että nyt en meinaa enää antaa millään periksi.

Peukut pystyssä! Kyllä me pystytään siihen! Vaikka muutaman kerran kompastuisi, niin eiköhän loppujen lopuksi nouse taas jaloilleen

Niinpäniin... Hämmästyttävää kyllä, tän päivän aikana on mielessä kirkastunut ajatus, että mulla on tosiaan VAPAUS olla polttamatta. (Oliks toi niitä Allen Carrin mantroja, en tiedä, kun en kirjaa ole lukenut).

Kiitokset tsemppauksista, niitä kai olin vaillakin. Koska aiemmat yritykset on AINA kaatuneet siihen yhteen, niin nyt kai vanhempana ja viisaampana tuntee itsensä ja tietää heikkoutensa. Yksi ei johtanut toiseen, ja savuttomuus jatkuu. Ehkä halusin testata itseni, pystynkö jättämään polttamisen siihen yhteen ja perskeles, sehän onnistui

Homma sai siis jäädä nyt, en halua olla enää tupakoitsija Nyt on mainio fiilis taas!!! Ja Sade palaa ruotuun kans heti, hopihopi!!!!

lumikki wrote:
Homma sai siis jäädä nyt, en halua olla enää tupakoitsija Nyt on mainio fiilis taas!!! Ja Sade palaa ruotuun kans heti, hopihopi!!!!

lumikki..en tiedä auttaako sua mutta mä oon muutaman kerran ajatellu sitä tupakan mielitekoa rumaksi, karvaiseksi olioksi joka yrittää saada mut taas pahaan koukkuun. Yllättävän äkkiä sitä tokenee siitä halusta.
Mulla auttaa myös se että mun lapset on tosi iloisia kun niitten äiti ei enää polta. Mä EN VOI pettää niiden luottamusta. En halua nähdä niitten pettyneitä ilmeitä.

lumikki wrote: kesä kun on pahinta aikaa...

Vautsi vau, ihanasti te kaikki jaksatte potkia sortuneita ylös suosta. Itellä kävi sama homma viikonloppuna, mutta nyt kyllä teidän ansiosta oon taas jaloillani . Ukko sano kotona sunnuntaina, että pitihän se arvata et sä et pysty lopettaa . Meinas itku päästä kun ei se jaksa enää kannustaa. Onneks te ootte täällä ja saa sitä tukea ja tsemppiä mitä tarvii ja toisaalta silloin kun itellä on hyvä hetki niin saa sitten tsempattua muita .
Tosi monella on tänä iltana viikko täys ja hirmuset halionnittelut siitä

Suurin uhkasi on nyt kuitenkin se, että jonkin ajan päästä ajattelet, että jos taas polttaisi "yhden vaan" kun edellisestäkin selvisin niin hyvin. Tämän takia sinun pitää ymmärtää, kuinka pitkä tupakan vaikutus on. Puoli vuotta. Niin pitkäksi aikaa tuomitset itsesi nikotiininhimoihin kun poltat sen "yhden vaan". Juuri siksi sinun onkin helpompi polttaa "toinen vaan" koska "yksi vaan" saa sinut haluamaan sitä enemmän. Sinun pitää tosiaan tehdä itsellesi selväksi, että tupakalla ei ole sinulle mitään annettavaa ja polttamalla sitä saat pelkkiä harmeja. Niin selväksi, että tiedät sen silloinkin, kun hetken ajattelemattomuus saisi muuten sytyttämään.

Esa wrote:Suurin uhkasi on nyt kuitenkin se, että jonkin ajan päästä ajattelet, että jos taas polttaisi "yhden vaan" kun edellisestäkin selvisin niin hyvin.

Niipä, se yksi...
kuten muutkin kirjoittajat, olen samaa mieltä, ei ole siitäyhtä.
Ajattele, sen kautta opit tietämään mitä et tahdo ja sitä se valkenee, mitä tahdot.Iitsekkin monta kertaa naama lehmänpaskassa olleena, tiedän, ei ole sitä yhtä, koko homma alkaa alausta taas..ei tää helppoa ole, mutta sullakin jo niin pitkä masokismi perioodi takana..että niska perse ote vaan, ni kyllä se halu lähtee..ens juhannuksena on jo helpompaa.

No on kyllä yhä enempi tullu sellanen olo,ettei viittis menettää saavutettuja linjoja = heittää hukkaan menneitä viikkoja sössimällä " sillä yhdellä " koko tätä juttua.Eli puhun nyt vaan omasta kokemuksesta ja omasta olosta tässä tupakkijutussa.On kokemusta "siitä yhestä"...*huoh* niin etten toivo itteni siihen enää sortuvan.

Amen.

Ei tätä taistelua kannata hävitä sen yhden takia. Tähän on mennyt niin paljon aikaa ja energiaa. Ja nyt sitä aikaa muka pitäisi säästyä kaikkeen muuhun?!? Ei minulla ainakaan.