Stumppi - keskustelu

Mua kiinnostaa kauheasti, että miksi ihmiset ovat retkahtaneet takaisin tupakkiin? Joko siihen yhteen vain, tai sitten siitä pikkuhiljaa takaisin normipolttoon. Itselläni tällä hetkellä yksi savuton viikko takana, enkä kyllä näe mitään syytä/tilannetta/mielenhäiriötä miksi aloittaisin uudestaan, tai polttaisin edes sen yhden.

Kun edellisellä ns. "lakkokerralla" olin itseeni tyytyväinen 3 kk:n kohdalla ja uskoin itseeni, annoin luvan vappuna polttaa yhden tupakan juhlan kunniaksi. Olin NIIN vahvoilla. Siinä sitten meni noin 3 vuotta.
Mutta opin myös sen asian, että enää en sytytä. En sitä ensimmäistäkään.

Mulla oli 2,5v tauko ja kesälomalla sitten poltin. Luulin hallitsevani tilanteen, olinhan ollu niin kauan polttamatta. Mutta sen olen nyt oppinu että mun kohdalla se on joko tai. Olen niin riippuvainen että nikotiini vie heti vallan jos vaan en ole tiukkana. Ja kai nyt on ikääkin jo tullu sen verran että miettii haittoja vakavammin. Ennen sai polttaa missä vaan, sekin edesautto repsahtamista. Mut virheistään oppii, nyt ei yhtäkään, millonkaan-toivottavasti

Näitä tarinoita on tosi hyvä lukea. Kannustaa kummasti pysymään erossa
tupakasta. Niin kyllä näillä vuosikymmenien kokemuksella tietää varmasti miltä tupakka maistuu ja mitä se tekee terveydelle, eli ainut vaihtoehto on pysyä erossa koko roskasta.

Juu-u, eli kaikki on lähtenyt viattomasti liikkeelle "yhdestä". Kyllä mulle oli selvää kun päätin lopettaa, että nyt sitten loppus kokonaan, ei ikinä enää edes puolikasta tupakkia. Siis jos kaikki menee suunnitelmien mukaan

Luin taannoin iltapäivälehdestä entisen valtakunnantupakoitsija J. Donnerin haastattelun. Jörkka sanoo nykyisin saarnaavansa nuorille, etteivät hemmetissä alottaisi ikinä koko touhua. Hänen oli suunnattoman vaikea keuhkosyöpäleikkauksen jälkeenkään luopua tupakasta. Nikotiinivalmisteilla hän menee eteenpäin ja sanoo polttavansa joskus illanistujaisissa puolikkaan tupakan. Enempi ei kuulemma maistu.

Samassa jutussa kerrottiin, että vain noin 15 prosenttia tupakkalakkolaisista onnistuu lopullisesti lopettamaan. En tiedä, miten lukuun on päädytty. Pitääkö joku taho tilastoa, kuinka monta entistä tupakoitsijaa kuolee tupakoimattomana?

No kuitenkin - mehän voisimme täällä porukalla päättää, että me KAIKKI stumppilaiset kuulumme tuohon viiteentoista prosenttiin. Ainakin vimmatusti pyrimme siihan.

niin, ja niistä 75 prosentista, jotka eivät lopeta tupakanpolttoa, niin heistä mitä luultavimmin osa lopettaa tupakanpolton jossain vaiheessa myöhemmin, eli on aika yksioikoista todeta, että "vain" 15 prosenttia onnistuu lopettamaan. Kuka on päättänyt, että 15 prosenttia on "vain". Sehän on suuri luku ja iso porukka ja lisääntyy päivä päivältä!

sori 85 %, eikä 75%

Minä vain niin toivoisin, että kaikki pystyisivät lopettamaan. En minä ole mitään päättänyt enkä halua mitään väittää. Enkä väitellä mistään.

Tuulevi, en minä sinun kirjoituksestasi sano, että "yksioikoista väittää, että ...", vaan siitä tutkimuksen tekijästä, joka on tuon tuloksen julkistanut.
Eli sinun kirjoituksesi oli ihan asiaa!!!!

Okei, ymmärsin! Olen vain suorastaan neuroottinen sen suhteen, ettei vain syntyisi mitään riitaa mistään sanomisistani. Toisaalta, eihän sitä voi ikinä kirjoittaa tai sanoa mitään jos aina pelkää, että joku ymmärtää väärin. Aina kuitenkin joku ymmärtää oikeinkin. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Olen polttanut 23 vuotta ja olen yrittänyt lopettaa polttamista monta kertaa ja onnistunut olemaan tupakoimatta 2-3 kk mutta aina retkahtanut. Nyt olen jälleen ekaa päivää polttamatta ja etsin tämän fooruminkin tupakoinnin lopettamisen tueksi.

Minä olen retkahtanut siihen kun pää alkaa vähätellä tupakoinnin vaarallisuutta ja mieleen tulee ajatuksia, et mulla on niin vähän paheita et voin kyl polttaa jne. Voi olla, että olen lopettanut korvaushoidon liian äkkiä ja en ole henkisesti ollut vielä valmis ja identiteetiltäni savuton ihminen.

Nyt yritän siis uudestaan ja olen päättänyt, että käytän korvaushoitoa vaikka 6 kk koska työterveyshuolto tukee lopettamista kustantamalla korvaushoidon. Laastarit on ainakin aiemmin sopineet minulle parhaiten ja olo pysyy rauhallisena niiden avulla.

Jostakin olen lukenut, että Champixilla lopettaneilla on paras onnistumisprosentti vuoden kuluttua lopettamisesta, eli tupakoimattomia olisi edelleen 25 % lopettaneista. Ei siis lupaa kovin hyvää, joten aivan tosissaan täytyy suhtautua siihen, että yhteenkään ei enää ole varaa.
Sillä haluan olla vielä vuoden kuluttuakin savuton.

Aikamoinen koukuttaja on tuo nikotiini, on siinä meillä vastustaja!

Niin vuos sit tuli retkahdettua muutaman savuttoman kuukauden jälkeen. Joku ihminen töissä otti muka niin paljon kaalin et oli ihan pakko vetästä ne hermosavut. Siis yks mitätön puolikas tupakka, mikä maistuikin pahalle. No seuraavana päivänä otti tietysti vielä enemmän pattiin työkavereiden toilailut...ja kolmantena ostin sit sen koko askin. Ja totuushan on et annoin vaan hyvän tekosyyn itselleni taas palata vanhaan totuttuun turvalliseen tapaan. Tällä kertaa en salli itselleni mokomaa hairahtumista, en vaikka mikä olis.

Olin vuoden alusta 3kk polttamattta ja kaikki meni hyvin. Sitä tunsi itsensä niin vahvaksi nikotiinin suhteen, ja vähätteli sitä "yhtä" tupakkia. Eikä mulla nikotiinia sinänsä tehnytkään mieli, vaan sita polttamista. Vaikka kuinka tiesi että se maistuu pahalle niin silti, ainakin minussa, asuu pieni tupakoitsija(toivottavasti pikku-röökaaja joskus sieltä kuitenkin muuttaa pois

Noh....3kk jälkeen humalassa kaverilta otin yhden, maistui pahalta. Seuraavan kerran kännissä sama. Sit sitä jo rupes huijjaan itteään että vaan kännissä ei muulloin.....sit tuli krapula röökit mukaan jne jne. U get the picture....Keväällä huomasikin polttavan niinkuin ennenkin.

Nyt olen ollut polttamatta 2päivää(9.11 lopetin) enkä ikinä polta enää. Tiedän ettei sitä vain "yhtä"ole.

Tulipas tekstiä,sori Sen verta nikikset päällä että jopa tää kirjoittaminen auttaa. Nim.viimeiset 2h palstaa selaillu

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 11/11/2008 17:12:41