Stumppi - keskustelu

Heippa! Kiitos, kaverit!

Kyllä se välillä helpottaa. Kyrsii vaan kun tuntuu epäonnistuneelle. En helkkari selviä ees koiran kanssa. Kävely tekee kipeää. Töissä on fyysisesti ok, muu ala ei välttämättä sopisikaan fysiikalle. Meillä on sentään vaihtelevaa tuo liikkuminen ja oleminen. Mutta se pirun käveleminen...

Kiitos magnesium- vinkistä. Ehkä saan sitä sitten liian vähän? Kokeilen kuulkaas mitä vaan että voisin tuntea olevani ihminen.

Myöhästyneet Onnittelu IsoA! 10 viikkoa on piiitkä aika.

Selkäjutut on palhoja, niitä riittää vähän jokaiselle. Itsellä on hermoja jumissa lannerangassa ja se on kipeä sekä säteilee tuskia kinttuihin. Mulle auttaa yöksi kovat lääkkeet ja muuten liikunta, jumppa, vesijuoksu jne. Toivottavasti sun selkääs löytyy hyvä ratkaisu myös.

Kiitos, Melisa Mulle toi on aika pirun pitkä aika
Mä todella toivon kans. Tähän asti purtu hammasta vaan.

No voi itku sun selkääsi On se niin eppistä kun sinnittelee savuitta ja onnistuu niin sitten pitää sen selän rassata sua.Iso kasa sulle voimia täältä.Koeta jaksaa vaikka onkin vaikeaa aikaa,taas!
Onneksi olet pysynyt savuitta,ole siitä ylpeä,se on hienó saavutus!

Kiitos, Mirja!

Selkä menettelee, mutta nyt meni toinenkin polvi. Ääääk!

Ja se ottaa päähän että tulee turhaa riitaa vain siksi että mä oon ääliö. S*** f***!

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 03/06/2010 23:48:15

No moikka, tänne nyt löysin, ja apua toivon saavani. Yksi päivä nyt ilman tupakkaa.
Nikkaripurkkaa olen väylännyt aina kun tekee mennä tupakille. Olen polttanut varmaankin jo 20 v. Välillä olin jopa 9v. ilman, mutta Stressaava- työni (ei ole varmaankaan teidän mielestä selitys) antoi luvan polttaa edes yhden. Ja nyt sitä meni jo aski päivässä.
Ainainen yskä ja köhinä hävettää. Nyt haluan luopua tupakasta kokonaan. Jooko. Vielä en ole saanut mitään vieroitusoireita. Ovatko ne kauheita. Kiitos- jos joku lohduttaa ja tsemppaa minuakin.

Moi ja tervetuloa tänne!

Yksi mun syistä polttaa oli se että meillä "talon tapoihin" eivät kahvitauot juurikaan kuulu. Jostain syystä ne vain jäävät pitämättä. Niinpä jaoin kahvitauon kahteen niin pääsin tupakalle kaksi kertaa päivän aikana. Nykyisin olen röyhkeä ja pidän sen tauon. Tokihan sitä kahvia juodaan, mutta työn lomassa. Nyt istun alas ja olen vain. Hörpin kahvia. Joskus juon teetä tai kaakaota. Viime aikoina on alkanut tuntua vaikealle istua työpaikalla. Niinpä siirryin ulos istumaan. Kauniilla säällä se on vielä mukavampaa. Joskus menen tikkarille. Tai purkalle.
Yleensäkin rutiinien rikkominen on se juju.

Mulla viekkarit vaihtelee kovastikin. Ensin oli tosi helppoa, sitten vaikeampaa, olipa välissä tosi pahojakin päiviä, nyt tuntuu olevan sellaista tasaista. Mieli tekee, mutta tehköön. Alan tottua tähän.

Lue Stumpin juttuja. Täällä oppii monta tärkeää asiaa.

Heh, huomannet ylläolevasta viestistäni että olin pahalla päällä... Olen vähän vieläkin, mutta kirjottaminen auttaa.

Päivä kerrallaan

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys04/06/2010 00:31:49

Hei Stressi-Anne!
Tervetuloa joukkoon.En ollut huomatakaan sua täältä isoA:n poterosta!Hyvän päätöksen olet tehnyt ja onnistut varmasti kun päätät ettet missään tilanteessa sorru polttamaan yhtäkään.Niksapurkat on hyvä tuki ja stumpissa kannattaa viettää aikaa ja lukea sekä osallistua kirjoittamalla.Voit vaikka perustaa oman poteron kohdasta uusi aihe haluamaasi kategoriaan.Onko se sitten päätöksen tehneet tai lopettaneet.sinn e voit kirjoitella ja sinne voidaan sulle suoraan kirjoitella.Eipä silti, tuskin kukaan pahoillaan on vaikka oletkin muissakin poteroissa.Sut vaan löytäisi paremmin omasta
Hirmuisesti sulle tsemppiä ja voimaa toiseen savuttomaan päivääsi!

Hei isoA!
Helpottaako yhtään tassujen kanssa?

Voi voi...

Ei helpota. Kipujen luonne on muuttunut sen verran että pitäisi käydä lääkärissä. Rustoni ovat hajalla ja mietin, ovatko ne vielä lisää hajalla. Sen voi todeta vain tähystämällä.

Eilen meni suhde poikki. Pari kuukautta on onneksi lyhyt aika, mutta silti surettaa... Turha tapella, ei siitä kuitenkaan olisi mitään tullut. Menin ystävieni luo yöksi, koska en uskaltanut olla yksin. Pelkäsin että teen itselleni jotain. Noh... Poltin kaksi savuketta. En enää jaksanut. Tänään poltin yhden - oikeastaan kaksi puolikasta. Nyt tunnen pärjääväni ilman. Toivottavasti kestän. Kovin on paha olla...

Editiä pari pykälää alempana

Tätä viestiä on muokattu 3 kertaa. Viimeisin päivitys 06/06/2010 23:21:52

Voi suru ja murhe Kyllä on sulle nyt kasapäin vaivoja ja suruja annettu.On se suhteen päättyminen aina ikävä juttu vaikka miten lyhyt olisikin.Toivottavasti pääset lääkäriin ja tähystykseen polvesi takia,täytyyhän sille jotain voida Ja miten sun henkinen jaksaminen,puhuisitko lääkärille siitäkin. On hyvä jos pärjäät ilman savuja kaiken keskellä.Iso halaus sulle ja vielä isompi voimalähetys!!!Tule käymään ja kertomaan voinneista!Ihan suru iski nyt sydämeen sun murheistasi,voi,voi!Toivottavasti suunta muuttuu..pian

Oho, laitoin edelliseen viestiini että editoitu, mutta en sitten sen lisäksi kirjottanut mitään.

Iloisia juttuja ois nyt. Suhde jatkuu sittenkin. Otamme varovaisin askelin ja katsotaan, miten tässä käy. Masennukseni tuntuu vaikeuttavan, mutta se ei saa olla esteenä. Toisaalta olen jo teoriassa oppinut että maailmassa on vain yksi ihminen, johon voin tukeutua ja se olen minä itse. Mun pitää osata seistä omilla jaloillani.
Polvet ovat kipeät, mutta siedettävämmät kuin moneen moneen päivään. Unohdin soittaa lääkäriajan, höh... Totta tuo että pitäisi ottaa esille kaikki mua vaivaavat asiat, niin fyysiset kuin henkisetkin.

Mirja, kiitos tuestasi. Mutta älä sure takiani. Sinulla on kovasti murheita muutenkin, ei kannata ottaa lisätaakkaa. Mulla on muutama ystävä, joihin tukeudun kun tarve tulee.

No hei isoA!
Kiva kuulla,että asiat jo iloisemmalla tolalla,jes!Suhteet on aina vaativia ja tuleehan sitä tuumaustaukoja,hyvä niin,silloin se suhde kehittyy ja vahvistuu.
Jotenkin ihana kun kerrot,että opittava seisoon omilla jaloilla ja sitten tuumat,että polvetkin on paremmat kuin aikoihin Hyvät on kuulumiset.Toivon että myötäinen jatkuu Jaksamista päivääsi!!!

Jep, kokonaiset 40 min ilman tupakkaa ja jo on hinku savulle Olin tuossa pari vuotta sitten liki vuoden polttamatta ja sit mopo karkas käsistä, kun tuli pieni (oikeasti pieni) henkinen kriisi. No, nyt on taas pohdittu pitkään ja yritetään uudestaan. Motivaattoriksi luin Allen Carrin "stumppaa tähän", mutta tunnen itseni liian hyvin uskoakseni "iloiseen lopettamiseen, jippii", joten käväisin apteekin kautta ja hommasin inhalaattorin ja tabletteja...

Ilmankos et ollut poterossasi kun täällähän luurailet!

Allekirjoitan kyllä sen että suhde vaatii töitä ja varsinkin yhteistyötä. Vaikeinta mielestäni on tämä alku kun ei tunne toista.

En tajunnutkaan hassua yhteensattumaa . Kyllä näillä jaloilla vielä seistään! Tarvittaessa otetaan kävelykeppi avuksi, mutta siis vain tarvittaessa.