Stumppi - keskustelu

Vaikka tietenkin jokaisella on oma persoonallinen lopettamisstrategiansa ja syitä savuttomuuden jatkamiseen on monia, heitän galluppimaisen kysymyksen, mikä saa jatkamaan savutonta ja tupakatonta elämää.

Eli maan kadottua alta ja kaiken tunnuttua turhalta,
mikä ajatus parhaiten teillä pitää päätöstä
lopettamisesta kirkkaimpana mahdollistaen
savuttomuuden jatkumisen.

Kun kädet alkavat hamuta takintaskuja etsien joko askia tai kioskirahaa,
millä saa parhaiten estettyä sortumisen.

Ensimmäisten viekkujen ja konkareiden osalta saisimme varmaankin mielenkiintoisimmat kommentit ja vinkit,
joilla savutonta taivalta voidaan jatkaa puhtaan omatunnon sallimissa puitteissa, mutta kaikki kommentit ovat yhtä tervetulleita.

Tsemppiä kaikki tervakeuhkot,
täyssavuttomuuden saavuttaminen on mahdollista,
se on hauskaa ja helppoa, vai onko...

Tätä viestiä on muokattu 13 kertaa. Viimeisin päivitys 06/02/2009 15:24:10

Alkuun kun oli champix-kuuri menossa oli helppoa olla polttamatta kun tiesi ettei tupakasta saisi kuitenkaan mitään nautintoa. Nyt kun on jo kulunut viikkoja, jopa kuukausia ilman tupakkaa niin ajatus siitä ettei tähänkään mennessä ole tarvinnut polttaa saa jatkamaan. Jos oikein tekee mieli niin ajattelen etten ainakaan tänään sytytä. Katellaan sitten huomenna uudestaan. Toisaalta ihan hirveän vaikeita hetkiä ei ole ollut ollenkaan! Ja tietenkään en missään nimessä haluaisi lopettaa uudestaan!

Hehee, oli niin paljon hyviä pointteja, mutta valitsin ihmeekseni tuon "Savuttomat päivät kannustavat jatkamaan, kasvojen menetys nolottaisi, vai miten se nyt meni". Mutta kyllä minä äärihädässä ajattelen, että olis todellakin äärimmäisen noloa sytyttää tupakka, kun olen lapsillekin hehkuttanut tätä savuttomuuden ihanuutta.
Kyllä kai tämä on samanlaista taistelua kuin alkoholisteilla tai kellä tahansa riippuvuudesta kärsivällä. Joka päivä on aloitettava puhtaalta pöydältä ja ajateltava, että tänään en ota.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys06/02/2009 10:11:42

Kivasti tulee persoonallisuuksista johtuvaa hajontaa, omiakin kikka kolmosia saa ja kannattaa ehdottaa. Erilaisiin viekkutasoihin tepsii tietty erilaiset konstit, mutta juuri ennen sortumista tapahtuva mielenoikku ei kummosta älyllistä arvosanaa ansaitse, mutta sellaisia tapahtuu ja jälkikäteen tajuaa, että alitajunta on suunnitellut sitä sortumista kauan ja hartaasti.

Voimia kaikille juu-ei -ongelmien kanssa painiville,
itteä tupakoivat ja passiivinen tupakointi altistaa eniten kiukuttaen, mutta yleensä silloin painun joko hiihtolenkille tai resuamaan jotain muuta sijaistoimintoa, mutten ole varma, toimiiko se aivan äärimmäisessä hädässä, toimisi tietenkin, mutta uskooko itte siihen tarpeeksi, jää nähtävästi, toivottavasti niin.

Joka tapauksessa jokaiselle lakkolaiselle/lopettaneelle on hyvä tiedostaa hätäapukonstiaan, koska ollaan kuilun partaalla ja löytyykö muilta stumppilaisilta jatkojalostusehdotuksia filosofoitavaksi aihetta varmemman päälle.

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 06/02/2009 11:46:05

Sellaista äkillistä puun takaa hyökkäävää mielenoikkua pelkään eniten. Että se tilanne tulee niin äkkiä että jotenkin iteltäni huomaamatta sytytän tupakan ehtimättä mukamas ajatella koko asiaa. Voikohan itseänsä huijata sillä lailla tosiaan? Kyllä se taitaisi tosiaan olla alitajunnan jo pitkään suunnittelma juttu.

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 12/05/2009 12:27:39

Vielä ei ole mitään viekkareita esiintynyt, kiitos Zybanin.
MUTTA, kun tabut pitää lopettaa jossain vaiheessa ja jos sitten iskee kovat tuskat tupakin perään, niin ERITTÄIN suurella todennäköisyydellä istun läppäri sylissäin ja Stumpin sivuilla huudan apua.
Täällä porukka saa ja antaa tukea aivan täysillä, ei mulla oo täällä livenä mitään tällaista tsemppiä.
Joten taas kerran: KIITOS jo etukäteen avusta, jota tulen teiltä saamaan

Mulla onneksi tuntuvat ne tiukat hetket olevan nykyään lähestulkoon kokonaan poissa. Kuitenkin ne kymmenet kerrat kun meinasin sortua alkumetreillä, piti aina joku stumppilainen mut poissa siltä tieltä. Vaikka sitten alussa sorruin, kiskoi tämä porukka takaisin pystyyn ja jatkamaan hyvin alkanutta savuttomuutta. Välillä kiroillen ja persuksiin potkien ja välillä taas virtuaalisesti päähän paijaten kun pahalta tuntui.

Sovin itseni kanssa, että aina kun meinasi lähteä se itsekeskustelu väärille raiteille, tulin stumppiin kirjoittamaan ajatukset ulos. Joku sitten aina palautti raiteilleen ja taas oli hyvä jatkaa.

kisumisu wrote:kyllä se on vaan se päätös..minä en polta.niin junttipää olen et mikään mua ei siitä käännytä.olkoon sit vaik kuinka vaikeeta,mua ei tupakka voita.toki stumppilaisilta saa hienoa henkistä tukea vaan kyllähän se loppupeleissä on kiinni siitä omasta tahdonvoimasta....

Kyllä minulla on ihan puhdas motivaatio ja oma päätös mikä pitää minut tupakasta erossa. Aikaisemmilla lopetuskerroilla oloni oli ihan erilainen. Silloin aivan kuin odotin, että milloin voisin taas polttaa, en koskaan ajatellut niin kuin nyt, että "se oli viimeinen tupakka, seuraavaa ei enää tule!" Nyt on ollut ihan erilainen fiilis, tiedän, että se reilu 3 vkon takainen tupakka oli elämäni viimeinen Nyt on ollut vielä vähän hankalia hetkiä elämässä. Olen melkein asunut töissä (kolmessa vkossa kolme vapaapäivää), minulla ja avopuolisollani ei ole ollut kunnolla aikaa toisillemme, koiraa on pitänyt viedä hoitoon jne. ja kaiken kukkuraksi tästä kaikesta eilen kehkeytyi normaalia isompi riita minun ja avopuolisoni välille. Se tosin sovittiin nopeasti, mutta nyt kun mietin eilistä, niin en ole kertaakaan näiden suoraan sanottuja pa*kojen päivien aikana ajatellutkaan tupakkaa! En voisi enää olla tyytyväisempi itseeni

Niin, itselleenhän sitä turhaa kiusaa tekee, jos tupakkaa koko ajan miettii ja pohtii kuumeisesti, mitä kaikkia oireita tuo syöpäkääryle voi aiheuttaa.

Elämällä normaalia aktiivista elämää savuton aika ei edes tunnu pitkältä eikä taatusti tylsältäkään