Stumppi - keskustelu

Tervehdys kaikki huipputyypit!

Ensimmäinen viesti foorumille, vaikka koko viikon olenkin täällä roikkunut ja hakenut tsemppiä mahtavista kirjoituksista, kiitos niistä siis

Neljätoista vuotta olen askin päivässä tuprutellut, nyt menossa kolmas vakavampi yritys lopettaa, ja tällä kertaa on aikomus onnistua. Kuusi savutonta päivää takana, loppuelämä edessä, jes jes!!

Aiemmat lopetusyritykset (kumpikin kuluneen vuoden sisällä) kaatuivat toisella viikolla aikamoisen tahkoamisen jälkeen. Vaikka fiilikset tällä kertaa onkin paljon tyynemmät ja olo itsevarmempi, niin ensi viikon vaaran paikkoja en uskalla vähätellä -- miten se ylitsepääsemätön tupakanhimo voikin niin perhanan salakavalasti iskeä päälle??

Halu lopettaa tupakointi on kuitenkin tällä kertaa kovempi kuin ikinä, mä olen viimeisen vuoden aikana *niin* inhonnut itsessäni tuota koko tupakkahommaa.

Päivittelen tänne projektin edetessä, laitoin aloituksen tarkoituksella tälle osastolle, koska mä niin toivon ja haluan tällä kertaa sitä onnistumisen iloa . Pidetäänhän peukkuja toisillemme ja nautitaan tänäänkin hyvillä fiiliksillä savuttomasta päivästä!!

Hei maryhal! Tervetuloa meidän stumppilaisten joukkoon. Olet ilmeisesti saavuttanut sen pisteen kun tuo tupakan tuoma itseinho on saavuttanut päämääränsä. Siitä on hyvä lähteä saavuttamaan savuttomuutta. Olethan huomannut, että tuolla päiväkirjan puolella voi kanssa pitää omaa päivittäistäkin kirjoittelua ja ne säilyy siinä näkyvillä. Sieltä on mukava tutkiskella minkälaiset fiilikset oli alkutaipaleella ja miten ne matkan taittuessa muuttuu.
Tsemppiä sinulle alkupäiviin, siitä se lähtee

Kiitti mumeli . Ihme juttu kyllä, että vaikka kuinka inhoaa sitä röökaamista ja on vakain aikein päättäänyt lopettaa lopullisesti, niin ei siitä mitenkään automaattisesti seuraa (ainakaan mulla) ettei silti tekisi polttaa. Eilen oli ihan tuhannen kammottava päivä, tupakat pyöri mielessä koko ajan ja miljoona kertaa joutui perustelemaan itselleen miksi ei voisi "sitä yhtä" polttaa lauantai-illan kunniaksi.

Vaan enpä polttanut, ja aijjai et oli voittajafiilikset herätä äitienpäivän aamuun kun lakko oli pitänyt . Tyttö toi aamiaisen ja lahjat sänkyyn ja niin kiva oli kahdestaan maistella herkkuja kun ei välistä tarvinnut lähteä parvekkeelle suvuttelemaan!

Savuton eka viikko takana ja loppuelämä edessä, jes!!

Onnittelut eka viikosta! Siitä se alkaa, savuton loppuelämä!
Kun luet näitä stumppilaisten juttuja, useimmille lopettaminen on sittenkin ollut pelättyä helpompaa. Alussa tupakka todellakin pyörii mielessä kaiken aikaa, uuteen elämään totuttelu vie aikansa.

Tsemppiä toiseen viikkoon ja savuttomaan äitienpäivään!

Minäkin olen inhonnut tupakkaa jo 27 vuotta. Tai ei ole oikein sanoa, että inhonnut, koska alkuvaiheissa, se maistui niin hyvältä. Oli mukavaa poltella appiukon kanssa (3 askia päivässä) ja turista kaikenlaisista asioista. Minulla meni noin 30 savuketta päivässä. Sitten rupesi tulemaan hengitysteihin ongelmia, ilma tuppasi loppumaan. Vielä ei ole kroonista keuhkoahtaumaa, mutta jos jatkaisin, se tulisi. Ei olisi kivaa nukkua jonkinlaisen hengityslaitteen kanssa.
Nyt olen vakaasti päättänyt luopua tupakoinnista. Tahdonvoimaa se vaatii, mutta kun ajattelen kaikkia pahoja seuraamukksia, eiköhöän se onnistu. Osteoporoosikin on, joten tupakka on kielletty.

Hyvä!!

Minäkin kyllästyin tupakkaan. Olin ihan maassa sen takia. Vihasin tupakointiani, sitä miten hypin suoraan sängystä herättyäni tupakalle, kuinka aamupalat jäi aina väliin koska piti polttaa monta ennenkuin aamu lähti käyntiin. Inhosin sitä mille haisin, mille näytin tupakka kädessä. Pelkäsin terveyteni puolesta, ulkonäön puolesta... Olin kokoajan stressaantunut siksi, että se -pitäis lopettaa pitäis pystyä vähentää- mantra soi aamusta iltaan päässä.

Että olin surullinen iltaisin käydessäni nukkumaan kun yskitti, koska en ollut voinut edes vähentää tupakointiani. Aina joka ilta vannoin, että huomenna on pakko pystyä polttamaan vähemmän ja joka ilta petyin itseeni.

Nyt kohta 4viikkoa ilman savuja ja kyllä sitä uskoo itseensä ihmisenä ihan eritavalla kuin tupakoitsijana! Olen niin äärettömän iloinen joka aamu ja ilta kun olen ollut savuton!

Tsemppiä!!!!