Stumppi - keskustelu

Hei vaan kaikille!Onpa mahtava juttu,että tälläinen keskustelupaikka on olemassa!Musta nimittäin tuntuu siltä,että tuun tarvitsemaan tätä tosi paljon tukena tupakasta eroon pääsemisessä.Huomenna se nimittäin alkaa,näin olen päättänyt!Kaksi tupakkaa jäljellä,jotka poltan vielä tänään ja huomenna kun herään,alkaa taistelu Olo on aika kumma;jännittää miten sujuu,mutta toisaalta on sellanen odottava olo,ihan kun lapsena ennen joulupukin tuloa...Joo kuulostaa omituiselta...ja tuntuukin siltä.No ekaa kertaa en ole pappia kyydissä,viimeksi yritin maaliskuussa,mutta pieleen meni
Mutta luulenpa piipahtavani näillä sivuilla ahkerasti Tsemppiä kaikille tärkeän päätöksen tehneille!Tukea ja kannustusta tarvitaan varmaan puolin ja toisin!

No moro Mervi!

Tosiaan. Mulla oli vähän samanlainen fiilis, kuin joulupukkia olisi odottanut. On hienoa todeta illalla, että on ollut päivän ilman tupakkaa. Tunnen itseni ainakin hieman viisaammaksi jos en muuta.

Tsemppiä Mervi, tällä kertaa me onnistutaan.

Onnea upean päätöksen johdosta. Ja tervetuloa tänne kärvistelemään meidän hienoon joukkoomme, toivottavasti saat tarvitsemaasi tukea täältä ja pystyt liittymään yhä kasvavaan savuttomien ihmisten kerhoon

Mitenkäs on aamu lähtenyt hyrräämään?

Juu tänään on se huomenna josta eilen kirjoitin...dämn Aamun eka ajatus oli,että enkö tosiaan saa polttaa!!!Se olo,että jos ees yhen.No tarkotuksella tein niin,ettei mulla ole yhtään tupakkaa jäljellä.Tosin siwa on yllättävän (ja vaarallisen) lähellä...Mulla aamut ei oo muutenkaan niitä vuorokauden mukavimpia hetkiä Mutta kiitti kaikille tsemppaajille,jatketaan!Tästä se vasta alkaa,kääk

Kylläpä kuulosti tutulta: Enkö tosiaan saa polttaa!? Se oli ihan hirveetä, suomeks sanottuna mulla ainakin. Ekat päivät vaan pyöri ympyrää, mutkulehti miten kuten.. välillä nousi uhma, että hittoakos se kellekään kuuluu poltanko vai en..

Sitten muistutin itseäni siitä, että teen sen itseni vuoksi. Säästän omaa terveyttäni, omia rahojani. Olen esimerkki omille lapsilleni. Ja että en perskuta anna muille sitä iloa, etten pystynyt tähän!!

Nyt on takana.. ootas.. 3 vkoa 2 päivää 22 tuntia.

Edelleen ajattelen tupakkaa päivittäin, ja haaveilen siitä.. mutta se helpottaa. En ajattele sitä enää koko ajan.

Eli jos MIE pystyn tähän, pystyy tähän kuka tahaan.

Tsemppiä MERVI!!!! Ja kirjoittele ihmeessä tänne, vaik joka hetki kun mieli tekee. Pure porkkanaa, syö purkkaa.. mitä tahansa, mutta elä ota "sitä yhtä", jookos?!?

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys25/05/2007 10:31:53

Kiitti Nanni!
Mä kun en ole töissä niin riittää tota aikaa miettiä tupakkaakin oikein kunnolla....Mutta nyt aattelin lähtee koiran kanssa lenkille...ja kiertää siwan kaukaa

Täällä ilmoittautuu toinenkin "en enää saa polttaa"-kerhon jäsen.

Milläs helvetillä te gurut saatte sen "minun ei enää TARVITSE polttaa"-vaihteen silmään ?!

Vastauksia nyt hädänalaisille
(No tottapuhuen olen ollut jo niin pitkään polttamatta ettei tässä mitään suurta hätää enää ole, mutta tämä on tuiki tärkeä asia).

Jaa, no en mä nyt itteeni minään guruna pidä...mutta se on vaan sellainen valinta, tuo polttamatta oleminen...ei sitä osaa selittää...
Se vaan pitää oivaltaa...mut älkää kyselkö miten, sillä se on jokaisen henkilökohtainen juttu...

Ei ole Vesku ihan helppo vastata, mutta yritän: minä pistin koko homman pieniksi palasiksi, analysoin tupakointitapahtuman juurimultia myöten, koitin mennä tunnetasolta ym henkimaailmasta mahdollisimman pitkälle biologiaan - aivofysiologiaan. Pyrin perimmäisten kysymysten äärelle. Tässä auttoi tupakkiverkkoon joutuminen ja ihan uusien näkökantojen löytyminen, kiitos oikeitten gurujen .

Ennen viimeisen sätkän tumppaamista itkin kyllä kovaan ääneen ja pärskin tässä ton näytön sumeaksi kun täytyi niinku luopua jostain, yhyyyyy. Aika pian lopetuksen jälkeen tunsin itseni kuitenkin niiiiin paljon fiksummaksi, että luopuminen olisi ollut liian kova tappio (olen sitä ihmislajia kyllä jolle heikkoudet ei oikein sovi, enkä voi sietää ajatusta että näytän typerältä ).

"Ettei tarvitse polttaa" -ajatuskuvio vahvistuikin siinä kun pistin erikoistarkkailuun ihmisen naaman ja kädenliikkeet tupakointitilanteessa: seuratkaahan silmiä ja pään asentoa ja sit ne maneerit kun karistellaan...
ei saatana, tommosta ei mulle enää. En todellakaan halua näyttää pelleltä - en ainakaan semmoiselta pelleltä, jolle tuo kaikki ei ole edes vapaaehtoista.

En nyt mennyt ihan noin syvälle tupakoinnin ytimeen, kuin Jenni mutta itsellä tämä ajatus on koostunut pienistä paloista.

Tammikuinen junamatka Joensuu-Helsinki. Raahaudu parin vaunun päähän, että pääset pieneen tunkkaiseen koppiin polttamaan tupakkaa. Järkevää?!?

Huomio eri tilanteissa.. jo ennenkuin menet uuteen paikkaan, kahville tai syömään, varmistat, pääsetkö heti kohta tupakalle, missä täällä saa polttaa ja jos ei ole varmaa.. poltat äkkiä vielä yhden, kun ei tiedä koska saa seuraavan. Typerää.

Toistuvat vastaukseni lapsille; ihan kohta, äiti käy vaan tupakalla. Ei, et voi tulla nyt syliin kun äitillä on tupakka. Mene kauemmas siitä tupakansavusta.. Ei, nyt ei voida ostaa sitä.. ja ostan itselleni tupakkaa. Noloa.

Kaikki tuo on nyt poissa!! Kenenkään ei tarvitse enää odottaa minua, kun mie poltan vielä yhden.. ravintolassa ei tarvitse etsiä tupakointipaikkaa.. lapset pääsee syliin, eivätkä altistu passiiviselle tupakoinnille.

Silti... himoitsen sitä saamarin käärylettä.. etenkin iltaisin... Grrh.... Mutta en anna periksi.

noin se mennee .. mulle vaikutti ainakin se karrin allani ... se on kyllä eri allani kuin tuo joka tossa naapurissa hevosia hoitaa ... se vaan on semmonen intuition kaltainen välähdys, ihan kun lapsena oli laiturilla ja laineet kulki niin tuntui että laituri liikkuu , nyt aikuisena sitä laituria ei saa liikkumaan vaikka yrittää...

Kulje todellakin kylillä ja katsele vanhoja tupakki-ihmisiä, ukkoja akkoja . androgyynejä, katso niiden silmiä, etenkin silloin kun ne sytyttää sen röökin , se ilme on kuin piestyllä koiralla ... katso niiden ryhtiä, kumarat hartiat , samea iho , kuuntele sitä yskää... silloin sut saattaapi vallata kiitollisuus ... luojan kiitos tuo en ole minä eikä tuo ole minun tulevaisuuteni ...

Mervi wrote:Huomenna se nimittäin alkaa,näin olen päättänyt!Kaksi tupakkaa jäljellä,jotka poltan vielä tänään ja huomenna kun herään,alkaa taistelu Olo on aika kumma;jännittää miten sujuu,mutta toisaalta on sellanen odottava olo,ihan kun lapsena ennen joulupukin tuloa..

Onnittelut uusille lopettaneille. Minua alkoi terveydellisten syiden lisäksi tökkiä se, että tupakka määräsi minua. Aina piti huolehtia siitä, onko tarpeeksi tupakkaa, ovatko tupakat mukana, missä ja milloin voi polttaa. Ja tietysti rahaakin meni savuna ilmaan.

Tietysti teki mieli joskus kovastikin, mutta menin hetki kerrallaan eteenpäin. Ja kun oli jonkinaikaa ollut polttamatta, ei enää halunnut pilata asiaa kokeilemalla sitä kuuluisan yhden tupakan polttamista, koska olisi palannut takaisin lähtöruutuun.

Kun aika kuluu, tupakka on enää harvemmin mielessä. Koko loppuikänsä täytyy kyllä skarpata eikä lähteä kokeilemaan sitä, kuinka pahalta tupakka maistuisikaan.

terveiset lähes lomalaiselta,enää 10 t yövuoro ja huomenaamulla klo 7 jänisräikkä soi taidan samalla juhlia sitten 5 kk savuttomuutta ja en ole katunut enkä itkeny röökin perään,lopetin luomuna,kypsytin päätöstä syyskuusta usean keuhkoputkentulenhduksen ja 1 keuhkokuumeen jälkeen että onko tässä mitään järkee,muita perusteita en kaivannu enkä analysoinut oloa enkä eloa,päätöksen tein ja sillä siisti
vois sanoa että viime viikolla ku lapsi oksenteli yöllä ja valvoin monta yötä ja kovasti tein töitä, sillon aamuyöllä onneks vaan käväsi mielessä että terassilla ois kiva käydä mutta meni salamannopeesti ohi ajatus eikä tullut takasi,tsemppiä aurinkoisesta pohjosesta,lapset pääsee huomenna sirkukseen ja isommat src-ralliin