Stumppi - keskustelu

Aiemmin yrittäneet / repsahtaneet ym. kokemusta omaavat, kertokaa mihin ja miten se homma on kaatunut? Onko repsahtaminen alkanut pikkuhiljaa tupakka silloin, toinen tällöin, joka lopulta valtautunut? Vai onko ollut kerralla menoa? Missä tilanteessa repsahdus on ylipäänsä tullut? Pitkällisen mieliteon seurauksena, hetken mielijohteesta, tilaisuus tehnyt varkaan?

Itselläni on takana kaksi aiempaa yritystä nikotiinivalmisteiden avulla. Molemmilla kerroilla itse lopetus sujui hyvin, olo oli oikein hyvä, ei hillittömiä mielitekoja jne jne.. Kunnes ykskaks täysin puskista, TÄYSIN hetken mielijohteesta, täysin selvin päin marssin kauppaan hain askin tupakkaa ja se lähti sitten kerralla lapasesta. Eka kerralla yritys kesti 5 kk, toisella kerralla 2 kk. Tämänkertaista lopetusta täyttyy nyt 4 kk.

Nyt viime viikkoina olen muutaman kerran löytänyt päästäni juuri tuollaisen hetken mielijohteen, jotta jos oisi tupakka ollut käsillä niin enpähän tiedä mitä olisi käynyt. Niin pitkälle ei sentäs ole mennyt, että oisin lähtenyt ostamaan. Vähän hirvittää, kun en ymmärrä mistä nuo ajatukset ykskkaks puskee.

Tämä lopetus on kaikenkaikkiaan mennyt taas niin hyvin ja mitään karmeita ongelmia minulla ei ole ollut. Toivottavasti oon jotain oppinut aiemmista yrityksistäni ja osaan nyt olla varuillaan. Mä kun en tuollaisen jälkeen saa itseäni sitten heti ruotuun vaan se on aina ollut useamman vuoden hautominen ennen uutta yritystä. Senpä takia tässä ei olisi varaa antaa yhtään otteen lipsua.

Mistä noita h*****n ajatuksia oikein tulee?

Minun aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet kanssa aivan ykskaks. Aivan käsittämätön naksahdus päässä eikä sitä osaa selittää mitenkään..

Noin 10 v. sitten 4 kk polttamattomuuden jälkeen olin päässyt jo vieroitusoireita ja onnellinen kun olin jo voitonpuolella. Yksi Ruotsinmatka ja takaisinpäin tullessa työkaverilta piti pyytää tupakka (aivan selvänä), ja siinä sitä taas oltiin tupakka suussa.
Muut lopetusyritykset ovat tyssänneet aivan samoin noin 2 kk jälkeen. Näitä lakkoja en edes muistele. Ei niissä ollut aivan oikeaa yritystä.

Minun tapauksessa olen luovuttanut heti yhden tupakan jälkeen taas himo polttajaksi.

Tällä kertaa toivon viisastuneeni niin, etten polta sitä yhtäkään enää ikinä.
Jos kuitenkin niin käy, en ainakaan anna sen lannistaa tätä savutonta päämäärää.
Tämä stumppi tulee olemaan varmaan pitkään minun tukiverkkoni. Täältä olen saanut parhaan avun pahimpiin hetkiin, sekä uskonvahvistusta lukiessa muiden kirjoituksia.

Toivossa on hyvä elää

Yrityksiä on ollut paljon.Nuoruuden lopetusyritykset kaatui muutamiin viikkoihin,ei vaan kait löytynyt motivaatiota,ja ilmapiirikin oli kait silloin sallivampi.Varteenotettavin lopetus oli syöpäyhdistyksen kurssilla.Äidilläni oli juuri todettu syöpä,hermostuksissani olin polttanut niin paljon,että puhalsin veren häkäpitoisuuden tappiin asti häkämittarilla Alkoi vuoden savuttomuus,pahassa korvausnikotiinikoukussa olin koko ajan.Äidin kuolemankin selvisin polttamatta.Olin koko ajan varmaan antanut aivosopukoissa itselleni luvan joskus polttaa.Mies täytti 50v. oltiin Madeiralla,siellä poltin miehen sikarista ja siitä se lähti.Ensin pikkusikareita1/2 viikonloppuna mökillä,aina niitä piti pikkuaski ostaa,jos oli esim.vapaalla, otti olutta tms. Sitten raivoonnus mieheen(hyvä tekosyy,itsensä pettäminen)ajattelin että rupean taas polttamaa,menköön Niinhän se on että antaa itselleen luvan,luovuttaa

Tina, mistä noita ajatuksia oikeen tulee...

Tänään 4 kuukautta täynnä! ONNEA!

P.S. homma kaatuu yhteen tupakkaan ja omaan ylpeyteen. Siihen, että kuvittelee hallitsevansa riippuvuuden. Nim. kokemusta on.
Ajatella, yks vaivainen tupakka...

ONNEA Tina09 4kk,eteenpäin mennään savuttomana

Nuorena olin neljä vuotta polttamatta, ylikin. Sitten työkaverini osti tupakka-askin kauppa-autolta- asuimme Jumalan selän takana korvessa. Halusin näyttää hänelle, kuinka kuvottavan näköistä se on, kun joku polttaa. Näin poltin yhden, ja siitä se lähti ja kesti yli 40 vuotta. Toivottavasti on nyt loppu.

Elettiin vuotta -97, kun tyttäreni oli vaihtarina kaukomailla. Halusin niiiiin yllättää ja lopettaa tupakanpolton! En silloin kuitenkaan ollut "tosissani", koska mitä enemmän aikaa kului, sitä tuskaisemmaksi olo kävi. Puoli vuotta kestin ja pikkuhiljaa kävin ensin mieheni askilla salaa ja sitten taas poltin täyttä häkää. Se on ollut ainoa kerta ennen tätä lopettamista, kun olen edes yrittänyt.

Minä kyllä repsahtelin viime lakon aikana, mutta aika hallitusti , eli saatoin pummia yhden tai kaksi, polttaa yhden illan tai päivän ja sitten taas palasin ruotuun. Kunnes tuli se viimeinen repsahdus, kun läheinen ihminen kuoli. Sillä tiellä tässä on reilu neljä vuotta sauhuttu. Nyt pitäisi taas palata savuttomuuteen.

Kiitoksia onnitteluista! Nyt olenkin saanut taas olla muutaman päivän rauhassa "levottomilta ajatuksilta"

Täytyy sanoa, että minä todella nostan hattua teille kanssasotureille, jotka saatte itsenne kasaan ja pystytte jatkamaan savuttomana heti oitis lipsahduksen/repsahduksen jälkeen. En ymmärrä, mikä älyvapaa logiikka itsellä aina on ollutkin, että peli on menetetty heti siihen ensimmäiseen. Kuten Toiveikkaalla se on ollut mullakin sitten samaa kyytiä paluu himopolttajaksi. Kai se on mulle tärkein voimavara se henkinen kantti (niin kuin tietysti meille kaikille) ja sitten kun se on menetetty niin mä olen ihan lyöty

Ja kun tosiaan ne lankeamiset on tulleet NIIN hetken päähänpistosta, että en voi kuin ihmetellä että mitä mun päässä on oikein liikkunut?? Viime kerralla läksin töistä kotiin. Lähtiessä ei ollut mielessä pienintä ajatuksen poikastakaan tupakasta tai lankeamisesta- ja seuraavassa hetkessä seison kaupan tiskillä ostamassa askia Ja siitä seurasikin sitten 2-4 vuoden savuttelu ennen uutta yritystä.

Senpä takia minä tuskin sorrun ylpeyteen tässä hommassa. Mulla ei ole siihen pienintäkään varaa, tunnen oman heikkouteni turhankin hyvin tässä suhteessa. Paitti tuo alkon käyttö huolettaa yhäkin, siinä kun ei aina olla köyhiä eikä kippeitä
Eiköpähän tuo tule sekin tässä loman aikaan taas testattua.

Toki toivon tietysti ensisijaisesti sitä, että mitään lipsuja ei vaan tule. Mutta JOS kuitenkin tulee, niin toivoisin oppineeni entisistä kokemuksista sinnikkyyttä tässä jotta pystyn heti palaamaan oikeelle raiteelle.

Mutta eipä kait tässä nyt kannata maalata piruja seinille, tälä hetkellä nyt rauha maassa täällä, toivottavasti kaikilla muillakin stumppilaisilla

Minulla kaikki kerrat ovat kaatuneet järestään siihen, että alan ajattelemaan, että jos sitä yhden vetäisis. Sitten taistelen sitä vastaan, kunnes alan pohtimaan, että kyllä nyt voi jo yhden vetää koska se maistuu jo pahalle nyt.

Ja se on jokakerta lähtenyt heti käsistä. Yksi tupakka ja olen ollut ihan koukussa uudestaan. Joka kerta masensi kauheasti kun ei pystynytkään lopettamaan.

Nooh, olen viisastunut. Nyt olen onnistunut koska en ole antanut itseni edes haahuilla sitä yhtä. En polta yhden yhtäkään, koska olen lopettanut, enkä halua olla enää tupakoitsija.

Se kannattaa tehdä selväksi itselleen, että mitä eroa on yhdellä tupakalla ja tupakoitsijalla.

Yksi tupakka saattaa ajatuksena houkuttaa ja himottaa, mutta se johtaa hyvin herkästi siihen, että olet taas tupakoitsija. Ja sitä ei kukaan järkevä ihminen halua, mutta riippuvuus on liian vahva. valitettavasti.

Täältä piti uskoo hakkee vielä....
ei yhtäkään, ei savujakkaan saa vettää.
NÄIN SE ON

jep.ei sitä yhtäkään savua on myös mun mottoni.

Olemme varmaan kaikki jotenkin epävarmoja itsestämme, meillä kun on näitä yhdestä uskomattomasta tupakasta kokemuksia useammillakin takana.
(periaatteessa kaikillahan se alkaa yhdestä)

Koitetaan nostaa nokka pystyyn, ja päätetään nyt, ettei sitä ensimmäistä tosiaan vedetä.

Se on vain tällä kertaa pysähdyttävä kun se pimeähetki päähän iskee, ja huudettava

ÄLÄ OLE TAAS TYHMÄ

tina09, kiitos kun teit tämän sivuston, täältä taas saa vertaistukea tosi paljon muiden kokemusten kautta.

Minulla on ollut kaksi lopetusta näiden 27 vuoden aikana..viisi vuotta ja yhden vuoden. Ensimmäisen savuttomuuden lopetin etelässä..mä vaan tän loman ekan päivän poltan ja sit no toisenkin ja tietenkin sitten ajattelin no et tän viikon.. ja silloin lentokoneessa kotiin menneessä ajattelin et tämähän on vielä sitä lomaa.. ja kas kas kymmenksi vuodeksi se viikko venyi. Sitten muutama vuosi sitten olin vuoden polttamatta ja eräs perjantai töistä tullessani päätin jostain kumman syystä palkita itseni siiderillä ja pikku askilla tupakkaa... voi taivaan vallat et sitä on hyvä huijaamaan itseään. Nyt sitten puoli vuotta reilusti hengitys vaikeuksia ja muita ikäviä vaivoja ollut ja áhdistuneisuutta tästä tupakoinnista. 4.5.2009 alkoi minun savuton elämä ja houkutuksia on riittänyt, mut nyt on mielessä ollut vahavasti se oma huijaaminen ja heikkous...joten ei yhtäkään voi sytyttää jos haluaa olla savuton. Tsemppiä meille kaikille ihan mielettömästi=)

Tuttu tunne, tuo mieletön tunne, että pitäs polttaa tupakka, ai kamala . Mitenniin tuntuu joskus, että nyt tupakalle, vaikka en ole polttanut yhtään tupakkaa 3.5. jälkeen eli 8viikkoa täynnä huomenna. Aikasemmin, kun olen "lopettanut" repsahduksia on tapahtunut jo paljon aiemmin, mutta nyt haluan onnistua . Terveys ei kestä enään yhtään lisää tupakkaa, jospa se pysyiskin niissä 4-5 krt/v uusivuosi, naistenpv, wappu, juhannus, kesäloman alottajaiset, pikkujoulu pippalot, et vetäs muutaman tupakan, eikä muullon, miten sen vois iskostaa tonne korvien väliin ???, mutku heti jää koukkuun, niin en uskalla ees haaveilla.... mut nyt pitää vaan jatkaa tällä kaidalla polulla, tsemppiä mulle ja kaikille muillekkin