Stumppi - keskustelu

Moikkelis. Ajattelin tällaisen pienen lopetuspäiväkirja -tyyppisen jutustelutopikin perustaa ihan omaksi terapiaksi. Eli lyhyestä esittelystä voisin aloittaa. Olen 24-v mies, jolla vakituista tupakointia takana noin 9 vuotta. Viikon verran olen nyt tässä kypsytellyt ajatusta päässäni, että nyt loppu. Suurimpana motivaattorina varmaan oma terveys.

Eli tänään ois siis Day 1 tiedossa. Työpäivän ajan vetelen purkan voimin ja töiden jälkeen olisi tarkoitus vielä laastari hakea. Aamu on ollut tähän mennessä suht helppo, mutta niinhän se taitaa kaikilla olla se eka aamu kun on vielä voimia ja tahtoa taistella Koitan tänne kirjoitella jatkossakin runsaasti, vertaistukea kaivaten. Puoliso tupakoi edelleen, joten kotipuolessa tuo tuki on melko vähissä.

Tätä viestiä on muokattu 2 kertaa. Viimeisin päivitys 08/02/2010 11:55:32

Tervetuloa stumppiin ja onnea hienosta päätöksestä. Jokin "kliks" pitääkin tapahtua, että osaa alkaa taistella tupakanhimoa vastaan, oman elämän ja terveyden puolesta. Tupakkateollisuus ja ammattilaiset kemistit ovat vielä pystyneet lisäämään tupakan koukuttavuutta entisestään, joten helppo taisto tämä ei ole. Täysin mahdollista on päästä eroon, kunhan pidät päätöksestäsi kiinni tuntuu milta tahansa. Mieliteon hetket menee ohi, ja kerta kerralta, ajan kanssa helpottaa. Jokainen voitettu selviytyminen lisää kokemusta siitä, että selviät tästä - kunhan vaan et sytytä sitä ensimmäistäkään!
Käytä tarpeen mukaan korvaavia, tee suunnitelmia miten selviät mieliteon hetkistä, käännä ajatuksesi haluamaan savutonta elämää, älä ruoki huonoa oloasi väärillä ajatuksilla (kärvistelen tupakanpuutteessa) vaan hyvää oloa lisäävillä = pärjään hienosti ilman tupakkaa, selviän tästä, haluan savuttoman elämän jne.
Stumpista saat vertaistukea ja voit lukea muiden selviytymistarinoita. Muista pitää erillään omat tekemisesi ja puolison tekemiset. Ikävää ettei hän voi tukea sinua, mutta silti sinulla on velvollisuus ja mahdollisuus tehdä omat valintasi.
Usko itseesi ja pidä kiinni päätöksestäsi, selviät kyllä!

Ihan ok menny päivä, nyt illasta tuntunut vaikeimmalta. Toisaalta kauhistuttaa, että tällaistako jatkuvaa tupakan miettimistä tulee olemaan seuraavat x kuukautta.

Ekat päivät on tossa mielessä pahimmat. Sit pikku hiljaa se rööki tulee mieleen harvemmin ja vähemmäks aikaa.
Mut hei, nyt aluks meet päivä kerrallaan, älä mieti mitä hankalaa on ehkä tulossa joskus myöhemmin

Tintta wrote:Ekat päivät on tossa mielessä pahimmat. Sit pikku hiljaa se rööki tulee mieleen harvemmin ja vähemmäks aikaa.
Mut hei, nyt aluks meet päivä kerrallaan, älä mieti mitä hankalaa on ehkä tulossa joskus myöhemmin

Nyt on tullut päivän aikana todella nuutunut olo.. Varsinaisesti ei tee röökiä mieli hirveesti (laastari kädessä), mutta hirveän väsynyt ja energiaton fiilis. Työpaikan lounaan yhteydessä oli kyllä ensimmäinen pahempi nikkiskohtaus, mutta siitä onneksi selvisin.

Vau! Ja Onnea uudelle elämälle!!!

Muistan itsekin muutaman kuukauden takaa sen, että väsytti ne ensimmäiset päivät ihan hirveästi. Todella nuutunut olo oli ja itse heräilin öisin (luulen, että heräilyt johtui laastarista, jota käytin 2 ekaa yötä)..

Mutta usko itseesi ja usko siihen, että Niksu siellä vaan yrittää sua saada kompastelemaan..

Tintta wrote:Ekat päivät on tossa mielessä pahimmat. Sit pikku hiljaa se rööki tulee mieleen harvemmin ja vähemmäks aikaa.
Mut hei, nyt aluks meet päivä kerrallaan, älä mieti mitä hankalaa on ehkä tulossa joskus myöhemmin

Tätä viestiä on muokattu 3 kertaa. Viimeisin päivitys 10/02/2010 00:02:18

Kiitoksia kannustuksesta! Nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä yhä enemmän uskoa itseensä, että onnistuu tässä.

Kaksi päivää takana ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

Siitä se lähtee ,kuten sanoitkin päivä kerrallaan eteenpäin.

Tänään ollut ensimmäinen ns. helpompi päivä, ei ole ollut tupakka jatkuvasti mielessä kuten kolmena edellisenä. Nyt on kovasti sellanen olo, että nyt tämä onnistuu eikä savuketta tarvitse sytyttää enää koskaan.

Tsemppiä meille kaikille!

HIENO HOMMA!!

Ja varsinkin tuohon Tunteeseen, ettei enää sytytä, sen kannattaa antaa kantaa ja se kyllä kantaakin sitten pitkälle!

Minä jään siis odottamaan ylihuomista, jos se 4. pv on helpompi

Mukava tietää, että täällä on likipittäin samoilla päivillä tamparoivia muitakin. Nyt keskittyy niin itteensä, jotta tässä meinaa suhteellisuuden taju välillä hävitä. Ts. vahdin itseäni ei-toivotuilta toiminnoilta.

Tosin tähän asti tämä on ollut yllättävän helppoa. Eli sitä imperiumin vastaiskua ootellessa...

Eilen oli todella tiukat paikat, koko illan teki hirveästi mieli tupakkaa ja pahimmillaan olin jo parvekkeella tupakka suussa ja sytkäri kädessä. Mutta en sytyttänyt!

Hemmetin hieno tunne oli aamulla, kun muisti selvinneensä noinkin pahasta paikasta.

Ohhoh! Johan olit tipalla. Onneksi rimpuilit irti sieltä parvekkeelta. Et ole sitte hävittäny kaikkia kessuja huushollista, kun löysit jotain sormien hankaan?

Minä muka aiemmin aina piilotin iteltäni jonkkun lootan perälle loput tupakat. Hah! Sehän oli jo selvä tulloin, jotta joskus tulee tilanne, että ne pitää kaivaa esiin. Nyt katkoin viimeset roskiin. Suurempi kynnys ylitettävänä, kun on ensin vääntäydyttävä kauppaan, jos aikoo polttaa.

Mutta hyvä sinä, kun läpsit nokkaan eilen sitä nikkistä!