Stumppi - keskustelu

itseäni kiinnostaa teidän kokemukset ystävien ajatuksista kuultuanne, että olette lopettaneet. ovatko he iloisia teidän puolesta, kannustavatko, ovatko kateellisia vai mitä?

itselläni on takana muutamia kertoja lopettamisyrityksiä, jotka ovat tössähtäneet aina milloin mihinkin. nyt olen ollut reilun kaksi viikkoa polttamatta ja tällä kerralla olen todentotta kiinnittänyt huomiota ystävien/tuttavien reaktioihin.

ensimmäinen päivä kun oli käynnissä purkan avulla, ystäväni oli lähdössä tupakalle töissä ja pyysi mukaan. kun kerroin, että nyt en kyllä voi tulla, oli reaktio että "ai kaksi päivääkö tällä kertaa?". hitto, että raivostutti.

joulun aikoihin kun viimeksi yritin lopetella, poikaystäväni ei huomannut asiaa muutaman päivän aikana kunnes itse räjähdin että senkin tolvana näinkö paljon kiinnostaa.
tällä kertaa miehekkeestäni on kyllä ollut suuri tuki ja turva <3

oikeastaan pikkuhiljaa on alannut tuntumaan siltä, että mitä enemmän yrityksiä sinulla on takana, sitä vähemmän ystävät/tuttavat tsemppaavat aidosti ja oikeasti. en mä sitä kiellä, etteikö näytä aika lohduttomalta kahdeskymmenes lopettamiskerta ja varsinkaan jos ne kerrat eivät ole kestäneet kuukautta kauempaa. itse olen yrittänyt lopettaa niin hiljaa yksin kuin kertomalla asiasta etukäteen puolelle suomea. tiedä sitten mikä on paras keino..mutta sen tiedän, että itse kaipaan motivaatiota, kannustimia, tukea ja tätä kaikkea aidosti.

mutta niin, millaisia kokemuksia teillä muilla on?

Moikkista vaan foorumille.Halusin irti tupakointiorjuudesta. Mulla yksi parhaista kannustuksista ja syytä olla polttamati, oli ystävättären syvällä rintaäänellä tuumattu::::et pysty oleen polttamatta. Tarpeeksi usein sanottuna se kannusti minua kyllä siinä mielessä, että ajattelin lopulta etten polta hänen kiusallakaan.....enkä ole polttanut enkä polta. Samalla se orjuus loppui, joka otti pattiin kun aina piti miettiä röökihommat kun läks jonnekki.... sulle voimaa t:reb

,

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys01/01/2009 19:06:27

En nyt koe hirveästi kannustusta saaneeni ystäviltä.Ei ole kyllä kukaan esittänyt epäileviä kommenttejakaan.Poikani joskus kysyy miten sujuu ja olenko ollut polttamatta.Mies ei huomaa jos en erikseen sano,etten ole tänäänkään polttanut.Vastaus on hyvä hyvä ja siihe se sitten jääkin.Miehen on vaikea ymmärtää lopettamisen hankaluutta,kun ei ole koskaan itse polttanut,ei edes maistanut koko tupakkaa.
Suurin tuki on kyllä tullut täältä stumpista.Kiitos siitä,että tällänen on.Ihan ehdoton paikka mulle!

Ystävät ovat suhtautuneet positiivisen neutraalisti. Ei vouhotusta puoleen eikä toiseen. Vaimo on stempannut paitsi välillä vinkunut purkan syönnnistä. Poika 8v. on ollut mukanan hommassa kiitettävästi. Kokonaisuutena perheen tuki on ollut erittäin hyvää ja tullut tarpeeseen.

rebekka rovaniemi wrote:Moikkista vaan foorumille.Halusin irti tupakointiorjuudesta. Mulla yksi parhaista kannustuksista ja syytä olla polttamati, oli ystävättären syvällä rintaäänellä tuumattu::::et pysty oleen polttamatta. Tarpeeksi usein sanottuna se kannusti minua kyllä siinä mielessä, että ajattelin lopulta etten polta hänen kiusallakaan.....enkä ole polttanut enkä polta. Samalla se orjuus loppui, joka otti pattiin kun aina piti miettiä röökihommat kun läks jonnekki.... sulle voimaa t:reb

Mervi wrote:Miehen on vaikea ymmärtää lopettamisen hankaluutta,kun ei ole koskaan itse polttanut,ei edes maistanut koko tupakkaa.
Suurin tuki on kyllä tullut täältä stumpista.Kiitos siitä,että tällänen on.Ihan ehdoton paikka mulle!

Kun aloin miettimään tätä asiaa niin huomasinpas, että en ole pitänyt ystäviin juuri mitään yhteyttä lopettamisen jälkeen. He kun polttavat kaikki. Niiden kans joiden kans ollaan oltu puheissa niin eivät ota vahingossakaan puheeks mun lopettamista, vaikka tietty siitä tietävät. Ja silloin ekalla viikolla sorruin just kun oltiin kavereiden kans jotka kaikki poltti siinä nenän edessä.

Vielä syvemmälle kun menin toss miettimisessä niin oikeat kannustajat löytyy kyllä täältä stumpista Kun on tehnyt tiukkaa ja oon siit kamuille sanonu, ni eipä oo tullu kertaakaan mitään tsemppausta esim. että pysy ny irti siitä tai jotain. Nyt kesän tullen tietty mökkeillään puolin ja toisin ja saa nähä miten käy. Mut taitanee tää lopetus kyllä olla ihan vaan yksin mun juttu ja haen sen tuen sitten teiltä rakkaat kanssa lopettajat.

zip. wrote: vuosi takaperin poikaystävä oli liiankin ahdistava tupakoinnin suhteen. meille siitä tuli oikeastaan jo ongelma, että minä poltan. kun silloin yritin myöskin lopettaa, kannustus oli jo ehkä liiallistakin.

Ei se kaverin, työkaverin, tms. kannustaminen tällaisessa asiassa taida vaan olla oikein suomalaiselle tapana. Monessa tapauksessa juuri tuo aiemmissa viesteissä mainittu "käänteispsykologia" toimii varmasti oikeinkin tehokkaana kannustajana lopettajalle - pääsee näyttämään muille. Juuri samasta syystä kannattaa kertoa mahdollisimman monelle että aikoo lopettaa / on lopettanut, siitä saa motiivin olla tupakoimatta.

Omalla kohdallani ei ole kannustusta juuri kuulunut, tosin ystäväpiirissäni ja työporukassani lähes kaikki tupakoivat ja ainoat lopettaneetkin ovat sen tehneet "lääkärin määräyksestä". Yksi ystäväni kertoi tosin että lopettaminen on mahdotonta, hänkin oli joutunut aloittamaan uudelleen puolen vuoden tauon jälkeen. Olen kuitenkin asiasta hieman eri mieltä nyt vajaan 4:n savuttoman viikon jälkeen ja katson asian edut ymmärtäneeni ja päätökseni asiasta tehneeni.

Goebbels wrote:. Yksi ystäväni kertoi tosin että lopettaminen on mahdotonta, hänkin oli joutunut aloittamaan uudelleen puolen vuoden tauon jälkeen. .

Kolmen viikon jälkeen haluttais pitää juhlat
Miettiessäni mitä tekisin ja kenet kutsuisin...törmään mahdottomuuteen:
Haluaisin julhistaa onnistumista parhaimman kaverini, eli TUPAKAN kanssa
Sehän se oli ainoa ystäväni ja joka tilanteessa mukana.
Pitäis pian löytää jotain uutta harrastusta tai jotain pientä sisältöä näihin päiviin...mistähän niitä ystäviäkin löytäs?

joo oudot on bileet mut ei voi mittään "kamu" nääs läx afrikkaan, ei saa yhteyttä ei oo kenttää

no tarkemmin aatellen ei toi "nipa nikkis" oikee ystävä oo ollu, yllytyshullun "kamu" vaan, tarttee ettii parempaa seuraa ja sanoo "tanx but no tanx" ku taas kun palaa reissultaan yllyttelemään, toivottavasti o pitkä reissu.

Juhlia joo Me ollaan kaveripiirissä nyt sitten pikkuhiljaa potkasemassa tuo nikkelis pois, se on niin kova puhuttaa huonoille teille että yks sun toinen näkee sen läpi jo Ihan jees!! Häviäis koko heppu meidän porukoista, ei tulis ikävä

No jos oon oikein rehellinen niin mulla kyllä on ikävä tupakkaa, mutta sitten yritän ajatella että eihän se ole persoona, vaan kemiallinen mikä lie myrkky. Ihan hassua personoida se. Mutta miksi se silti niin houkuttelee...