Stumppi - keskustelu

Näin 4:ttä kertaa loppettamassa voin lohduttaa, että kaikki loppuu aikanaan, niin nuo oireetkin.

Mulla oli edellisillä kerroilla ihan päällimmäisenä aivan järkyttävä väsymys, siis semmonen, että jos en olisi tiennyt, et voi liittyä aiheeseen, olisin varmaan juossut lekurille saman tien.
Ja toisekseen sitten aikaslailla takakiree olo, ylipäänsä kaiken sietokyky aivan täysin nollassa.
Ahdistusta, pelotusta, panikointia, hikoilua, painajaisia. Tätä sitten n. 2 vk.....sitä odotellessa...tänään alko uus yritys.

Nyt alkaa olla ensimmäinen vuorokausi ilman tupakkaa takana. Tänään on mennyt 2mg:n nikotiinipurkasta puolikas, mikä on siis suosituksiin nähden erittäin pieni määrä.

Viekkarit jylläävät oikein huolella: olo on levoton ja keskittymiskykyä ei ole. Aivot eivät toimi kunnolla ja huimausta esiintyy, kuten myös juuri tuota monen jo aikaisemmin mainitsemaa outoa oloa päässä. Sitä on vaikea kuvailla. On vain sellainen epätodellinen tunne, eikä oikein hahmota etäisyyksiä ja ympäristö näyttää jotenkin oudolta. Lisäksi hengitys tuntuu kummallisen raskaalta ja leposyke vaikuttaisi olevan suhteellisen nopea. Myös hikoilua on jonkin verran, kuten myös väsymystä. Näiden lisäksi tuntuu, että suuhun pitäisi koko ajan tunkea jotakin. Juon limua jatkuvasti ja jauhan purkkaa kuin mielipuolinen. Joku tuolla mainitsikin jo tutin. Sehän olisikin mainio apuväline tähän vaivaan. Tänään aloin myös itkeä maailman pienimmästä asiasta. Tunteet ovat pinnassa siis.

Mulla savuttomuutta takana 3 kk ja muutama päivä päälle. Nikotiinilaastaria käytin sen 12 vkoa, sitä ennen ekat pvät purkalla ja pastilleilla. Nyt viikko ilman, olo ok. Alussa vatsavaivat olivat sietämättömiä: ummetusta ja turvotusta. Mutta Humppis: menevät kyllä ohi. Mulla kesti n. 2 kk. ja kun niistä päästiin, iski armoton masennus. Ei tehnyt mieli nousta aamuisin sängystä. Sitä kesti pari viikkoa. Ai niin, ja rasvainen huono iho, naama näytti samalta kuin 20 vuotta sitten mutta sekin meni ohi tuossa ennen parin kk:n rajapyykkiä. Tällä hetkellä iho näyttää hyvältä!
mitäs muuta kamaluuksia...perus ärtyisyys ym...ohi on. Nukun nyt paremmin kun jätin laastarit. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä fyysiset oireet takanapäin, voi keskittyä täysillä henkiseen puoleen tsemppiä kaikille!!

Ai niin ja se itkuisuus tosiaan! Saatoin ruveta tosta vaan pillittämään pikku jutuistakin, tunteet tosi pinnassa...sekin tuntuisi olevan jo takanapäin, mutta varma en voi olla. Puoliso ainakin toivoisi niin

Kitin oireet, kaksi vuorokautta savuttomuutta lähenee loppuaan;

- tupakanhimo
- ilmavaivat
- ummetus
- unettomuus
- levottomuus
- ärtyneisyys
- ihon kutina

Päivitellään taas tilannetta kun päiviä tulloo lissää

Kolme ensimmäistä viikkoa savuttomana meni ihan letkeästi, mutta tämän neljännen myötä musta on tullut ihan hirviö.
Kiukuttaa koko ajan; töissä tekisi mieli aukoa päätä työkavereille ja asiakkaille, koira on saanut aika monta ylimääräistä tiuskaisua ja auton rattiin en varmaan kohta uskalla mennä, kun hermot on niin kireällä . Tupakoitsijana olin paljon mukavampi... Mutta ei auta. Kai ihmisten on vaan nyt totuttava uuteen, kireään ja äreään Humppikseen.

Humppis, kireys ja äreys menee kyllä ohi; ei ne pysyviksi ominaisuuksiksi jää - voihan olla että nyt vasta sua alkaa kunnolla v*tuttamaan tupakasta luopuminen ja purat sen tietty muihin jopa tiedostamattasi (mulle se fiilis tulee aina, kova koetus psyykelle tämä lopettaminen kun muka luopuu jostain vaikka todellisuudessa saa paljon enemmän). Minäkin olen usein kiillottanut tupakan sädekehää juurikin tuolla, että olen niiiin paljon mukavampi polttaessani - as if. Lähinnä olen ollut hermoheikko ja räjähtelevä jos ei saanut sitä röökiä just sillä hetkellä tai ihan kohtakaan, eikä se mitenkään mukavaa ole kenellekään. Mukavuus on siten ollut meikällä melko teennäistä - aivan kuin se rööki olisi pelastanut mut huonolta päivältä ja osaisin sen takia olla kiva ja ihana. Kamala ajatella minkä vallan röökille on antanut omasta käytöksestä, huhhuh.

Mutta aiheeseen, ettei vallan OT:ksi mene. Oireina tällä hetkellä ainoastaan h i r v e ä tupakanhimo. Aamulla herätessäni jopa jo ajattelin, että kuinka voisin edes yhden polttaa, että eihän se nyt tätä lopetusta kaada, jos minä yhden vain. Ihan yksi vain. Huh. Täytyy pysyä tiukkana ja opetella ihan kunnolla tämä savuton elämä. Henkiset viekkarit on mulla tosiaan ne pahimmat. Jotenkin joutuu minäkuvansakin rakentamaan uudelleen, niin paljon tupakka on minua hallinnut ja identiteettiinikin vaikuttanut!

Juu, tupakanhimoa aina enemmän/tai vähemmän Ja alkuun mulla oli K A M A L A käsientärinä Eli ilman Nikkispurkkaa en olisi pystynyt lopettaan. ( Nyt mun mielestä Nikkistabu parempi) Nyt vääntää henkinen puoli: en voi kehua henk.koht. eläämääni onneliseksi ja Herranjestas tottakai tiedän et en todellakaan ole onnellisempi jos poltan mut kummallisesti sitä tupakkaa "lohdukseen" kaipaa!!!
4.5 kk. takana

Hei Kaikille!

Kirjoitin tuolla lopettaneet- palstalle jo tuosta makeanhimosta minkä olen huomannut kaikista pahimmaksi oireeksi nyt kun 3kk on takana.

Lopetin samaan aikaan poikaystävän kanssa ja tämän 3kk aikana olemme tapelleet enemmän kuin koskaan. Varsinkin se aika kuukaudesta on todella vaikea minulle... Tekisi mieli repiä pää irti kaikilta ärsyttäviltä ihmisiltä, eli kaikilta

Alussa oli todella kova tupakanhimo ja nuo ajatukset vain yhdestä olivat päässä jatkuvasti. Nyt tuntuu että tuohon himoon on jo turtunut. Nikotiinitabletit on korvanneet aika hyvin tupakan.

Vasta eilen kirjauduin tänne mutta jo ennen kuin lopetin kävin täällä lukemassa muiden kokemuksia. Tästä on ollut todella paljon apua ja tukea ainakin minulle!

Tsemppiä kaikille!!!

2. päivä menossa..

Hiki virtaa, hermostuttaa, v**uttaa ja naurattaa, tulevaisuus pelottaa ja inhottaa ajatus että lihoisin...

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys22/07/2010 00:01:55

Huomenta Sorvi ja onnitteluni, on jo 3. päiväsi savuttomana! Toivottavasti.
Luin nääs eilen viestisi ja samaistuin siihen paniikkiin.
Meinasin kirjoittaa samalla kun omalle tiluksillenikin mutta väsähdin.
Ja siirsin huomiselle se tapa, joka on ollut elämäni strategia/trageria.

Ja nyt olitkin käynyt muokkaamassa viestiäsi, joten pääsit tasapainoon asian kanssa?

Veikkasin mielessäni että menit "ohi päivän". Siis et elänyt "päivä kerrallaan."
Olen aikeissa juuri siitä kirjoittaa poterooni, joten en nyt siitä.

Vaan kerron eiliseen viestiisi omaa kokemusta sen verran,
että minulla eka viikkojen aikana tuli 3-4kg lisäkiloa.
Aloin aluksi myös tekemään pienen kävelylenkin joka päivä.
Jalkalihakset ovat tässä reilu 2 kuukausessa paksuuntuneet joten painoa on niissäkin

Makeanhimo tuli uutena, ja söin esim. juhannuksena neljä lootaa (sic!)
mantelijotainjäätelöpuikkoja. Sitten Teksamiini täällä puhui kromitableteista.
Ostin ja koska olen positiivisena ihmisenä ns. plaseboherkkä ,
ne veivät suht. tyystin makeanhimon. Sipsit jäivät

Mutta siis paino ei ole nyt kuukauteen noussut enää.
Ei ole mitään tekosyytä nikotinistin vetää enää henkostakaan.
Ei ole mitään tekosyytä estää onnellista elämää.
Anna itsellesi mahdollisuus

Heh, niksat kirjoittelivat eilen, en minä nyt hiukan tasaisempaa, mitä nyt ärsyttää kaikki.

Pahimmat viekkarit tähän asti on ollut tuo raivoaminen, tyhjästä suuttuminen ja riidankylvö... Ja hikoilu...

Totesin tänään, että (olen erikoisella ruokavaliolla) ruokavalion noudattaminen vie ajatukset pois tupakasta. Todellakin tehokas keino, vaikka kuulostaa todella hankalalta ajatuskin, että keskittyisi kahteen vaikeasti hallittavaan asiaan samanaikaisesti. Kahvi toimii myös minulla viemään pahoja tapoja pois. Ainakun olisin normaalisti juossut tupakalle, menenkin kahville. Lipitän kahvia aivan hirveät määrät päivässä, ja se toimii minulla! (johtuneeko unettomuus kenties kofeiinin määrästä? )

Hyvästi tupakka!

Nimim. Keskittyy nyt täysin kolmen tunnin päästä syötävään välipalaan joka erikseen valmistetaan.

Tätä viestiä on muokattu 1 kertaa. Viimeisin päivitys22/07/2010 17:04:44

Neljäs päivä:

- vatsaa kivistää, maha sekaisin, ilmavaivoja
- levoton olo
- todella levottomat unet...
- nukkumisvaikeuksia

Ei kyllä tee edes mieli tupakkaa?

2 päivä. Oireena päänsärky ja väsymys, ei muuta. Pahoinvointi johtuu mitä todennäköisimmin champixista..

Neljäs päivä. Nyt aamusella oli kohtalaisen rajuja himo- kohtauksia. Nopeasti ohi meneviä mutta säikäyttivät voimallaan.
Mandariineihin koetan turvautua. Helpottavatkin.
Ja on jotakin puuhaa näpeillä.
Niskaa meinaa jumitella pikkusen ja levottomuus on käsinkosketeltavaa, onneksi olen täällä yksin sillä joku ulkopuolinen ei ehkä ymmärtäisi tällaista poukkoilua.